keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Narvik, neljäs päivä

Neljäs päivä Narvikissa, eli tiistai. Aamunpuuron jälkeen lähdettiin melko nopeasti sukeltamaan, kohteeksi oltiin jo edellisenä iltana valittu Neuenfels. Tuuli oli taas vastainen ja räntää tuli taivaan täydeltä. Onneksi satama-altaassa oli hyvä keli, kohde oli sopivan suojaisassa paikassa ja virtaustakaan ei ollut.

Neuenfels on suurin satama-altaassa olevista hylyistä, pituutta on 143 metriä ja leveyttä 18 m. Kiinnityimme poijuun, joka johti perään. Lähdimme sukeltamaan vastapäivään kohti keulaa pysytellen kannen tasalla. Sukelsimme jonkinlaisen pienen verstaan läpi konehuoneeseen, jonka katto on romahtanut. Verstaassa oli nähtävillä pieni työpöytä ja ruuvipenkki, sekä tiloissa majaillut rapu. Konehuoneessa kiertelimme massiivista pääkonetta ensin päältäpäin ja sen jälkeen kerrosta alempana. Konehuoneen perän puoleisella seinällä oli näkyvillä erilaisia kytkin- ja sulaketauluja, tosin kaikki irtonainen oli niistä viety. Veli ajoi ison parven pikkukaloja nurkkaan, josta niitä oli kohtuullisen hyvä kuvata, jonkinlaista videota niistä sainkin. Konehuoneesta jatkoimme taas kohti keulaa, matkalla kävimme sukeltamassa ruumatiloissa, joissa ensimmäisessä kerroksessa näkyvyys oli kohtuullinen, mutta toisessa kerroksessa leijui niin sankka ruostesumu, ettei näkyvyyttä ollut nimeksikään. Keulassa sukelsimme vielä hyttitilojen läpi ja kävimme katsomassa keulan muotoja pohjalta käsin. Keulasta uimme perään, jolloin aluksen pituus todella selveni. Nousimme poijuköyttä suoraan veneelle ja totesimme toisen porukan vielä olevan sukeltamassa. Hetken aikaa veneessä oltuamme toinenkin ryhmä nousi ylös, tosin hylyn keulalta, ja ilman pintapoijua. Kävimme hakemassa ryhmän kyytiin ja lähdimme kohti satamaa.

Sukellusten välillä päätimme lähteä tutustumaan sotamuseoon. Ajelimme keskustaan ja Veli kävi kyselemässä visaisia satamatoimistossa. Sieltä kurvailimme sotamuseon lähelle parkkiin ja kävelimme museolle, joka olikin vielä avoinna kokonaisen vartin verran. Emme siis lähteneet poistamaan kulttuurin nälkää, vaan lähdimme etsimään ruokakauppaa. Marketin parkkipaikalla autosta kuului pihinää ja syylliseksi paljastui vuotava rengas; lasinsiru törrötti kumissa vielä pystyssä. Päätimme käydä ruokaostoksilla ensin ja lähteä etsimään rengaspajaa sen jälkeen. Kyseinen etsintäreissu kiersikin Narvikin rantoja ja päättyi lopulta lähes ruokakaupan vierssä olleen huoltamon pihaan, jossa jouduimme vaihtamaan renkaan itse – liike kun oli suljettu klo 15.30.

Päivän toinen sukellus suunnaattiin jälleen Neuenfelsille, joka kestää kyllä useammankin sukelluksen alkamatta tuntumaan liian tutulta. Aloitimme sukelluksen käymällä katsomassa massiivisia potkureita sekä peräsintä. Sieltä nousimme kannelle ja tiputimme Velin kanssa takaisin aluksen sisälle ensimmäisestä ruumasta etsimään varapotkuria, joka pitäisi löytyä sieltä. Varapotkuria ei löytynyt, mutta pohjalla möllötti iso turska, jota kuvasimme antaumuksella. Turska juroi kolossaan eikä lähtenyt mihinkään, mikä luonnollisesti auttoi tehtävässä. Sukelsimme ruumaa pitkin poikin ja jatkoimme jo tutumpaan konehuoneeseen. Tällä kertaa nuohosimme hiukan alempana ja kävimme kurkkimassa pidemmälle huoltokäytävillä. Leviävä ruostepilvi pakotti kuitenkin jatkamaan matkaa parempiin näkyvyyksiin. Kannella oli melkoinen vuorovesivirtaus, joka oli alkanut sukelluksen aikana. Aloitimme paluumatkan kohti perää sukeltaen matkalla jo tutuksi tulleen käytävän läpi, muuten pysyimme kannella. Nousuköysi löytyi pitkältä tuntuneen uintimatkan jälkeen ja nousu sujuikin ilman erityisempiä mainintoja. Sukellukselta sain tuotua hienon merisiilin kuoren, tällä kertaa ehjänä, edellinen yritys päättyi kuoren murskaantumiseen nousun alussa.

Mökillä laitoimme varusteet kuivumaan ja katselimme missä sitä oli tullut sukellettua. Illan päätteeksi katsoimme vielä leffaa (Kauhea kankkunen), mutta uni vei voiton ennen kuin elokuva oli loppunut.

1 kommentti: