sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Sukellusreissu sumussa

Olisikohan kolme viikkoa takaperin pääsin pitkästä aikaa veteen ja tälläkin kertaa lähdettiin merelle hylkyjahtiin. Oltiin liikkeellä Markon ribillä, mutta poikkeuksellisesti mukana oli muitakin kuin me kaksi, nimittäin Jouni ja Kristiina Riihimäeltä. Koska merisää lupasi sunnuntaiksi hyvää keliä (2-5 m/s) ja kelin piti olla muutenkin aurinkoista, halusin käydä Kalbådagrundille oletettavasti 1700-luvun lopulla uponneella hylyllä, jolla olen sukeltanut kerran aiemminkin. Silloisella sukelluksella hylyllä oli mm. ehjä lasipullo ja kiinnosti olisiko se vieläkin tallella. Toinen sukellus oli tarkoitus tehdä Chrysantilla, ettei Jounin ja Kristiinan tarvitsisi pelkästään veneessä istua.

Aamulla lähdettiin Riihimäeltä hyvissä ajoin eli ennen kahdeksaa kohti Emäsaloa. Aurinko paistoi ja lupasi hienoa päivää muutenkin. Emäsalossa törmättiin kuitenkin mereltä puskevaan sumuun, eli ihan auringonpaisteessa ei päästy laittamaan venettä vesille tiuhaan parkkeerattujen autojen täyttämältä veteenlaskupaikalta. Onneksi aamupäivä oli kuitenkin vielä suht' aluillaan, joten merisumun haihtuminen päivän edetessä tuntui todennäköiseltä.

Sankassa sumussa suunnattiin kohti Kalbådagrundia ja ainakin minulla oli mielessä Sköldvikin öljynjalostamon tankkeriliikenne. Sumu ei osoittanut ohentumisen merkkejä ja näimmekin matkalla ainoastaan yhden aavemaisesti sumun seassa häämöttäneen saaren, muuta vesiliikennettä ei näkynyt ollenkaan. Matka tuntui pitkältä kuin nälkävuosi, kun maisema ei tuntunut vaihtuvan ollenkaan. Onneksi aallokko oli tosi pientä, tosin aika isoa maininkia oli kovien tuulten jälkeen vielä tarjolla. Lopulta päästiin perille hylyn koordinaatteihin ja päästiin etsimään hylkyä kaikuluotaimella. Selkeää piikkiä ei syvyydessä näkynyt, joten aikamme hylkyä haeskeltuamme päätimme ajaa mahdollisimman tarkasti koordinaatteihin ja heittää poiju siihen.

Oli suorastaan helpotus kun vesi muuttui viileäksi laskeuduttaessa alaspäin. Pinnalla oleva höttökin vaihtui hyvään näkyvyyteen, harmi vaan että hylkyshotti oli tasaisella pohjalla. Pinnalla sovitun mukaan pistin reelin siihen kiinni ja aloitimme kehäetsinnän. Vedin narua kelalta muistaakseni 40 metriä suoraksi ja sitten vaan uimaan rinkiä. Aika liki hylkyä varmaan oltiin, sillä yksi kylkilaudan pala sekä yksi paksumpi, työstetty puupatikka sieltä pohjasta löytyi, mutta ei hylkyä. Vesiperän jälkeen palattiin takaisin veneelle ja sumuun. Ankkurin noston jälkeen lähdimme ajemlemaan takaisin kohti Suomen rannikkoa ja seuraavaa kohdettamme Chrysantia.

Sumu jatkui tasaisena lähes rantaan asti ja sitten se hälveni aivan hetkessä. Yhtäkkiä olimmekin aurinkoisella merellä, ja taaksepäin katsoessa sumusta ei näkynyt pian mitään. Mutta kyllä siellä sumua oli, sillä Kilpilahteen saapuvat tankkerit töräyttelivät sumusireenejään vielä muutamien satojen metrien etäisyydellä Chrysantista, kunnes isot laivat putkahtivat ihan yht'äkkiä sumusta. Chrysantin päälläkin sumutilanne vaihteli aivan kirkkaasta lähes nollanäkyvyyteen asti sumulaikkujen liikkuessa kohti rantaa.

Chrysantilla Jouni ja Kristiina tekivät kaksi sukellusta ja me Markon teimme yhden. Näkkärit olivat ihan ok, itse asiassa kohteen huomioiden ihan hyvät. Kiersimme hylyn pariin otteeseen ja kävimme tutkimassa vähän hylyn sisäosiakin. Sinällään pieni hylky on kiva, kun sen kaikki nähtävyydet ovat "lähellä".

Kun kaikki olivat saaneet sukellettua riittävästi, lähdettiin kiertämään vielä Emäsalon kärki, vene trailerille ja nokka kohti kotia. Vaikka koko päivä olikin mennyt "ihan sumussa", niin sen verran tehokas tuo merellinen aurinko on, että koko pää tuntui palaneelta (seuraavana päivänä varsinkin)...

Reissulta palattuani selvittelin tuota merisumun syvintä olemusta. Kyseessä on siirtymä- eli advektiosumu. Itse sumu syntyy, koska merivesi on kylmempää kuin ilma. Lämpimän ilman jäähtyessä veden pinnan tuntumassa siinä oleva kosteus alkaa tiivistyä pieniksi pisaroiksi joka näkyy sumuna. Advektiosumussa ilma liikkuu vaakatasossa, merisumun tapauksessa mantereelta virtaa lämpimämpää ja kosteaa ilmaa merelle, jossa sitten tapahtuu tuo sumun muodostuminen. Kun alemmat kerrokset ovat viilentyneet, alkaa sumu yleensä kulkeutua kohti rannikkoa tuulen mukana. Tällainen sumu ei kuulema hälvene ihan helpolla, vaan vaatii hälvetäkseen tuulen suunan muutoksen.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Internet ei toimi...

No toimiihan se internet sentään, mutta yhteys siihen oli puutteellinen kotikoneelta. Senpä takia blogin päivityksiin tuli miehekkään pitkä tauko, mutta sukeltamassa sentään olen käynyt ilman nettiäkin. Tulossa on siis juttua Kalbådagrundille suuntautuneesta sukellusreissusta sekä tapahtumarikkaasta retkestä Porkkalaan.

Ensi viikonloppuna olen lähdössä pitkästä aikaa Ojamolle, tosin ainoastaan avopuolelle kun ei ole rebetäppää. Avopuolellakin on kuulema ihan kirkkaat vedet, joten ei siinä mitään. Varmaan Ojamon kuulumisiakin tänne kirjoittelen viikonlopun jälkeen.