perjantai 2. lokakuuta 2015

Syksyinen viikonloppu Orbiitilla

Naamakirjassa oli ilmoitus muutamasta vapaasta paikasta maineikkaalle sukellustukialukselle, eli Orbiitille. Kun Markollekin kävi moinen reissu, niin siitä vaan ilmoittautumaan mukaan. Reissun kohteista ei ollut muuta hajua kuin, että kaikille yritetään löytää hyviä kohteita. Osallistujatkin olivat tuiki tuntemattomia...

Perjantai-aamuna kello herätti viideltä töihin ja töiden jälkeen kerkesinkin olla melkein tunnin kotona ennen kuin lähdimme kohti Orbiitin kotilaituria Sompasaaressa. Sompasaaren rakennustyöt aiheuttivat pientä tarvetta kiertelylle, mutta päästiin kuitenkin ajoissa pelipaikoille. Pikainen vilkaisu laivalle kiinnitti huomion takkiliiveihin ja sinkkupulloihin. Missä ihmeessä olivat kaikki tuplat ja staget...? Tämähän oli kuin paluu ensimmäiseen Orbiitin reissuun likimain kymmenen vuotta sitten, jolloin itsekin sukelsin sinkkupullon ja märkkärin kanssa. Mukavia sukelluksia nekin olivat, ei sen puoleen!

Varusteet saatiin laivaan nopeasti, kiitos kanssasukeltajien ihan automaattisesti muodostaman ketjun. Kun kaikki kamppeet olivat kannella, lähdin etsimään itselleni punkkaa. Oma suosikkipaikkani, keulan hyvinvarusteltu yksiö, olikin vapaana, joten iippokassi punkalle ja takaisin kannelle järjestelemään omaisuus yhteen nippuun. Bailoutit paikoilleen käytävän varrelle, mopo penkin alle, rebe ja varustelaatikko sopivan lähelle veteenmenokohtaa. Aluspuku kannen alle ja kuivis valmiiksi, loput tavarat olivatkin enemmän tai vähemmän varalla ja ne oli siis parempi pitää syrjemmällä.

Hylkypuisto sattui sopivasti matkan varrelle, joten päästiin perjantai-iltanakin jo sukeltamaan. Menimme Markon kanssa ensimmäisinä veteen, laskeuduimme pohjalle GA:n perän puolelta ja lähdimme kiertämään narureittiä hitaasti ajaen. Näkkärit eivät olleet kovin mairittelevat, mutta huonompaakin olen nähnyt (valitettavan monesti). Ensimmäisen kierroksen jälkeen poltteli jo halu ajaa kovempaa, joten toinen kierros paineltiin sitten ns. nasta laudassa. Kolmatta lenkkiä emme enää lähteneet ajamaan, vaan risteilimme hylyn päällä ja reunoilla ennen paluuta nousuköydelle. Sukellusaikaa kertyi 37 minuuttia.

Merellä oli hieno keli, yölläkin.
Sukelluksen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Porkkalaa kauniissa kuutamossa. Ankkuroiduimme Stor Träskön eteläpuolelle, ja taisin olla aika lailla etujoukoissa nukkumaan mentäessä. Aamuvuoro alkoi tuntumaan... Aamulla nousin vasta kun olimme jo liikkeellä ja kippari kertoi kohteena olevan Klaus Oldendorffin, mikäli suoja-alueluvat löytyy. Oma nimi on jossain luvassa, mutta eihän niitä lupanumeroita kukaan ulkoa muista. Etsin ryhmänjohtajan ja kysyin lupaa Klasulle, mutta eipä sattunut semmoista olemaan... Kohteeksi muuttui sitten Sundsborg.

Sundsborgille emme ottaneet ajopelejä mukaan, ja ihan hyvä, sillä näkyvyydet olivat Sundsborgille ominaiset, eli aika huonot. Keulassa oli taas kirkkainta ja pohjalla läpinäkymätön maito. Aloitimme pistämällä kelan kiinni nousuköyteen, joka sijaitsi keulasta lukien ensimmäisen ruuman aukon peräkulmassa. Siitä lähdimme kohti keulaa, kävimme vähän penettämässä keulapakassa (löytyi mm. pari risaa lautasta) jonka jälkeen käytiin kiertämässä keula ja katsomassa kaikki kolme ankkuria. Keulasta palattiin nousuköydelle ja uiskenneltiin leppoisaa tahtia laivan keskiosia pitkin perään, ihasteltiin ruoria ja laskeuduttiin perästä peräsintä seuraillen kunnes 60 metrin kelasta loppui naru. Siitä takaisin nousuköydelle ja laivan oikealle partaalle, johon jätin kelan ja lähdimme kiertämään hylkyä myötäpäivään. Lenkin jälkeen lähdettiin pintaan. Sukellusaikaa tuli muutamaa minuuttia vaille 1½ tuntia.

Päivän kaksi seuraavaa sukellusta skippasimme Markon kanssa yksissä tuumin, kohteina olivat viljalaivan hylky sekä Alko. Viljalaivalla kiskaisin kuitenkin Loitokarin arkivaatteiden päälle, heitin selkään pelkän selkälevyn ja lähdin mopon kanssa tarjoamaan hinauspalveluja hylylle ja sieltä pois. Kyyti kelpasi kaikille! :) Vaikka merivesi olikin lämmintä, niin ilman oikeaa aluspukua alkoi jo vähän viluttaakin. Tällä kohteella taisin tarjota lamppunikin lainaan, vaikka ei siitä sitten hylyn mataluuden vuoksi ollutkaan oikein iloa.

Valmistautumassa sukellukseen viljalaivan hylylle.
Keli oli koko lauantaipäivän todella kesäinen, tosin päivän mittaan noussut tuuli pakotti pitämään päällä pitkiä vaatteita. Kohteet olivat kuitenkin suojaisissa paikoissa, joten tuulesta ei ollut mainittavaa haittaa. Iltakin oli lämmin, ainakin ajankohdan huomioon ottaen. Jäimme yöksi ankkuriin Alkon viereen, Stor Träskön pohjoispulelle. Ilta kului leppoisasti pääosin messissä, jossa oli sapuskan lisäksi tarjolla mm. punaviiniä ja hirvilimua. Tutustuin voitokkaasti myös Lupaus-nimiseen korttipeliin, jota olisi voinut pelata pidempäänkin. Illalla jotkut hurjapäät kävivät vielä uimassa, itse toimin tähystäjänä varmistamassa turvallista paluuta laivaan.


Vieraita Orbiitilla lauantaina.
Sunnuntaina ajoimme Linjatauluhylylle, joka on siis Storträskön länsipuolella. Otimme taas skootterit mukaan ja kerkesimmekin sukeltaa molemmilla hylyn osilla ja ajella rinnettä ristiin rastiin. Näkyvyys huononi noin 26 metrin alapuolella paljon, joten pääasiassa ajelimme 20-25 metrin tienoilla. Yksi hyväkuntoinen patenttiankkurikin sieltä löytyi, mutta sitäkään ei nostettu. Linjatauluhylyllä viihdyimme vajaan tunnin.

Reissun viimeiseksi kohteeksi päätyi Edmund, jossa sukelsin Sannan kanssa Markon jäädessä laivalle. Edmundilla näkkärit olivat kohtalaiset, mutta itse hylky on mennyt surkean huonoon kuntoon. Onneksi kerkesin sukeltaa siellä sen ollessa vielä suht' tuore hylkylöytö. Täälläkin oli pohja samean sakan peitossa, joten sukellus keskittyi kannen yläpuolelle. Sanna sai liidata sukelluksen, koska sinkkupullo & märkäpuku rajoittavat sukellusaikaa huomattavasti verrattuna rebeen ja näissä oloissa jopa turhankin lämpimään kuivapukuun. Edmundilta noustuamme totesin tämän olleen selkeästi lyhimmän sukelluksen koko reissulla ja itse asiassa reilusti yli vuoteen. Ihan kivaa kuitenkin oli, sehän on tärkeintä.

Kaiken kaikkiaan kohteet olivat hiukan pettymys, mutta porukan mukaanhan sitä pitää kohteet valita. Ja vaikka kohteet eivät odotuksia kohdanneetkaan, oli reissu silti mukava ja kivaa oli. Lähtisin uudestaankin, tosin ottaisin kyllä myös sinkkukamat mukaan... :)