torstai 31. maaliskuuta 2011

Kevään merkkejä

Keväiset kelit houkuttelevat sukeltamaan - löytyisi vaan aikaa siihen. Huomenna aamulla reissu Kouvolaan ja takaisin, illalla sitten kouluttajana junnuintrolle. Peruskurssi pyörii parhaillaan, sinnekään en ole kerennyt osallistua niin kuin olisi ollut haluja.

Nyt alkaa jo tuntumaan, että loma alkaa sittenkin! Vielä viikon jaksaa rimpuilla töissä, sitten on vähän rennompi tahti. Narvikin reissu sattuu tälle lomalle, seuraava loman pätkä on hyvä aloittaa Orbiitin hylkyristeilyllä toukokuun lopussa, siitä sitten sujuvasti Saarenmaalle kesäkuun alussa. Heinäkuullekin on ainakin yksi viikonloppu Suomenlahdella tukeutuen Orbiitiin.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Kaatialan kuulumiset

Kävimme viime sunnuntaina päiväreissulla Kaatialassa. Louhoksen syvä pää oli sulana isolta alueelta, tosin kun aloitimme oli siinä ohut, muutaman millin paksuinen jääpeite, joka kuitenkin suli päivän aikana kokonaan pois. Näkyvyys oli aivan mahtava, ensimmäistä kertaa näin yhdestä paikasta niin leikkilentokoneen, sukelluskellon kuin autonromunkin. Valoa riitti pohjalla niin paljon, etteivät valomerkitkään tahtoneet erottua jos ei katsonut merkin antajan suuntaan.

Tunneleissa oli myös hyvä näkyvyys, vaikkakin jälkimmäisellä sukelluksella silttiä oli jo enemmän. Tähän vaikutti se, että porukkaa oli montulla kymmenkunta. Osa oli vielä silttaavaa sorttia...

Vinkkinä harrastelijanäpsijöille, että onnistuneen videon kuvaaminen on huomattavasti helpompaa hämärissä olosuhteissa kuin onnistuneen kuvan saaminen. Ulkoinen salama tietysti muuttaa tilannetta.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Päiväreissulle Viroon?

Jo pidemmän aikaa on mielessä kummitellut ajatus tutustumiskäynnistä Rummun louhokseen Virossa. Matkaa tuolle louhokselle on Tallinnasta noin 45 km, eli periaatteessa ihan päiväreissun paikka: aamulla lautalla Suomenlahden yli ja omalla autolla reipas pyrähdys kohteelle ja illaksi takaisin Suomen puolelle. Tietysti tuohon voisi liittää päivän plutaukset esim. Tallinnan hylkykohteilla... Rummun louhos on suosittu uimapaikkana, joten reissu olisi sopiva myös ei-sukeltaville perheenjäsenille. Huonommallakin kelillä Tallinnasta löytyisi mielekästä puuhasteltavaa koko päiväksi.


Näytä Rummun louhoksen sijainti suuremmalla kartalla

Tuolla on joitain kuvia Rummun louhokselta.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

905 exp pinnan alla

No niin, tänään tuli testattua pukua sitten siinä ympäristössä johon se on tarkoitettu. Tehtiin 2 sukellusta Kaatialassa, kestoiltaan tunnin molemmin puolin. Vedenlämpö oli noin parin kolmen asteen tietämillä, maksimisyvyys 38,8 m. Aluspukuna Weezle Extreme+, pukukaasuna paineilma terästettynä rippusella argonia, sukat ja villasukat ja villasormikkaat.

Täysin ongelmitta sukellus ei mennyt, sillä sukelluksen aluksi huomasin mansettirenkaiden kiinnitysten olevan hiukan liian väljät. Hirmuisilla ponnistuksilla saimme renkaat pitämään ja sukellus voitiin siis suorittaa. Vedessä puku ei tuntunut ominaisuuksiltaan ratkaisevasti erilaiselta verrattuna Heavylightiin. Täyttöventtiili oli erilainen, samoin saappaat tuntuivat hiukan notkeammilta ja niiden varsi ole pidempi (huomasi pukiessa). Huppu toimi hyvin ja leuka pysyi lämpöisenä koko sukelluksen. Hiukan vettä pukuun vuoti, ainakin osasyyllisenä oli kaulamansetti. Kuvatessa tuli kuroteltua kaulaa sen verran, että välillä tuntui kun pieni vesinoro lirui kaulaa pitkin. Eiköhän Loitokarin kuivahuppu korjaa tuon viimeisenkin epäkohdan...

Kokonaisarvio: erinomainen.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kuivapuvun paikkaamisesta

Vuotava kuivapuku on asia, joka saattaa helposti pilata muuten loistavan sukelluspäivän. Itselläni tästä on valitettavasti kokemusta, liiankin kanssa. Helpointahan olisi ostaa uusi puku, mutta normaalituloiselle suomalaiselle tämä vaihtoehto ei ehken ole se todennäköisin jokaisen vuodon jälkeen. Avuksi löytyy onneksi paikkaus, joko lähettämällä puku huoltoon tai yrittämällä itse.

Kuivapuvun materiaali vaikuttaa olennaisesti paikkaustapaan:

  • Kumipuku on helppo paikata renkaan paikkasarjan avulla, jossa paikkalappu vulkanoidaan kumiin.
  • Neopreenipuvusta ei ole kokemusta, mutta luulisi sellaisen reikien umpeutuvan märkäpukujenkin korjauksessa käytettävillä neopreeniliimoilla.
  • Trilaminaattipukuun olen käyttänyt kumiliimaa (esim. Aquasure / Liquisole), saatavilla on myös silittämällä kiinnittyviä paikkalappuja.
Nyt kun tiedossa on millä pukua voisi paikata, tarvitsisi löytää paikattava reikä. Hommaa helpottaa suuresti, jos vuotokohdan pystyy rajaamaan esimerkiksi hihaan tai lahkeeseen, mutta esimerkiksi paksu ja hyvin kosteutta hylkivä aluspuku hankaloittaa asiaa: sukeltajan tuntiessa aluspuvun kastuneen, on aluspuvun ulkopinta yleensä jo litimärkä ja vuodon kohtaa ei voi päätellä sen mukaan. Kun vuotokohta on rajattu, voidaan aloittaa reiän etsiminen tutkimalla tuleeko jostain kuplia. Isomman vuodon ollessa kyseessä reikäkin on yleensä helpompi löytää, mutta jos selviä kuplia ei tule, niin voidaan ottaa apuun saippualiuos. Ensin kaula- ja rannemansetit täytyy saada ilmatiiviiksi. Itse olen toteuttanut tämän laittamalla kuivahanskat paikoilleen ja laittamalla kaulamansettiin lasten potkupallon. Tämän jälkeen puku täytetään ilmalla ja sen pinnalle aletaan levittämään saippualiuosta. Hiukan pukua painamalla vuotokohta näkyy saippuaveteen muodostuvina kuplina. Kohta merkitään ja jatketaan tarvittaessa muiden reikien etsimistä. Lisäksi yksi käytettävä vaihtoehto on täyttää puku vedellä, jolloin kastuva kohta paljastaa vuodon. Ongelmaksi tulee puvun tukeminen asentoon jossa vesi pysyy sisäpuolella. Tyhjennysventtiili pitää myös tukkia jotenkin, sillä vesi tulee pelkästä venttiilistä ulos. Lisävaivaa teettää myös puvun kuivatusurakka.

Liima kannattaa ohentaa ennen levittämistä. Ainakin Aquasure ja Liquisole voidaan ohentaa asetonilla melko nestemäiseksi, jonka jälkeen levitys hoituu helposti pensselillä. Näin ohennettu liima tunkeutuu puvun materiaaliin paremmin ja lopputulos on siistimpi, liimaakin kuluu näin vähemmän. Kuivumisaika on melko pitkä, kannattaa varautua ainakin vuorokaudella. Tarvittaessa liimaa levitetään useampia kerroksia. Cordurapäällysteisessä puvussa varsinainen paikkaus saattaa liimaa käytettäessä olla helpoin tehdä puvun sisäpuolelle.

Kinkkisimpien vuotojen etsimisessä kannattaa tarkastaa puvun saumat erityisen huolellisesti, varsinkin jos ne ovat ommeltuja. Myös kulutukselle alttiit kohdat kannattaa tsekata huolellisesti: polvet, haarat ja kainalot. Kannattaa myös tarkastaa venttiileiden, vetoketjun ja kaulamansetin kunto. Jos mikään ei auta, kannattaa suosiolla pistää puku huoltoon - taloudellinen ja ajallinen uhraus tuo sukellusmukavuuden taas sille tasolle, jolla sen kuivapuvulla pitääkin olla.

torstai 24. maaliskuuta 2011

905 exp pinnan päällä

No niin, eilen kävin hakemassa uuden Diverite 905:n. Ensivaikutelma puvusta on hyvä, tosin samoin on laita lähes kaikkien uusien vehkeiden kanssa. Puku toimitetaan pakattuna vesitiiviiseen säkkiin rullattuna ja huomio kiinnittyi välittömästi vähäiseen pakkaustilavuuteen. Ulkomailla lentokoneella reissaava osannee arvostaa tätä ominaisuutta, samaten kuin suhteellisen kevyttä painoakin (noin 4 kg) esimerkiksi HeavyLightiin (noin 6 kg) verrattaessa. Kotimaassa reissattaessa puku on kuitenkin helpompi pakata vaikkapa Ursuitin kassiin, koska silloin sitä ei tarvitse kääriä niin tarkkaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun pukeuduin takavetoketjulliseen pukuun ja helpompaahan se oli. Ei paljoa, mutta selkeä ero kuitenkin. Olen joskus telonut oikean olkapääni, joka on siitä johtuen välillä melkoisen jäykkä. Etuvetoketjullisen puvun kanssa joutuu kiemurtelemaan enemmän, jonka kyllä huomaa kun liikeradat ovat rajoittuneet. En tiedä johtuuko 905:n henkselien napakampi tuntuma juuri tuosta vetoketjun paikan erosta, kokeilemalla etuvetoketjullista pukua se tietysti selviäisi.

Alkuun tuntui, etten saa päätä kaulamansetista läpi ollenkaan. Muutaman kerran olen nyt tuota pukua sovitellut ja ei se kaulamansetin käyttö vieläkään mitään herkkua ole. Itse mansetti kyllä venyy, mutta jotenkin huppu ahdistaa puettaessa enemmän kuin Heavylightissa. Kun huppu on päässä, se istuu hyvin. Ainakin näin pinnalla istuvuus tuntui jopa paremmalta kuin Ursuitin hupulla, jota on sentään mainostettu erinomaiseksi ja erityisen hyvin suunnitelluksi. Mielenkiinnolla odotan kuinka 905:n huppu käyttäytyy vedessä: Ursuitin kanssa on käynyt niin, että huppu on liikkunut ja leuan kärki on tullut esiin. Ikävä juttu kylmässä pitkään sukellettaessa.

Kuvissa taskut näyttävät todella pieniltä, eivätkä ne luonnossakaan kovin isoilta vaikuta, Yllättävän hyvin ne kuitenkin tavaraa taitavat vetää. Taskujen sisäpuolella oli valmiina kiinnityslenkit hakoja varten. Tärkein ero EXP- ja classic-mallien välillä on saappaissa: EXP:ssä (ja sen edeltäjässä TECH:ssä) saappaat ovat neopreenia, kun taas classicissa ne ovat lateksia tai jotain vastaavaa kumisaapastavaraa.

Kaiken kaikkiaan odotukset ovat korkealla - toivottavasti sukeltamisessa koittaa viimein oikea kuivapukukausi!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kaatialaan ensi sunnuntaina

Vapaat viikonloput ovat kortilla, kun joutuu kuluttamaan aikaa töitä tehden. Ensi sunnuntai on onneksi vapaa, joten ei muuta kuin aamulla kohti Kaatialaa. Tarkoituksena on tehdä kaksi sukellusta, pinta-aikaa ensimmäisen sukelluksen jälkeen kulutetaan perinteisesti käymällä syömässä.

Näillä näkymin suoritan Kaatialassa uuden kuivapuvun juhlallisen ensisukelluksen, joten alkuviikosta on luvassa kommentteja uudesta puvusta. Lisäksi tarkoitus on ottaa kamera mukaan pinnan alle, eli toiveita on myös uusista VA-otoksista.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Poijun ampumisen taito

Pintapoijun ampuminen on taito, joka on hyvä hallita. Periaatteessa kyseessä on sarja helppoja suorituksia, joista muodostuu sulava kokonaissuoritus. Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuin elokuvissa, mutta kukapa sitä olisi seppä syntyessään.


Joskus homma ei vaan onnistu ollenkaan. Tuollaisella naruvyyhdellä on parempikin, ettei poijua ammuta, takertumisvaara kun on ilmeinen. "Reilu-kerho-kokoontuu" -pisteet kuvaavalle sukellusparille avustamisen laiminlyönnistä.


Hiukan tekniikkaharjoitusta ja homma alkaa sujumaan!


Mallisuoritus kuinka homman voi hoitaa. Ensin kokonaissuorituksena, sen jälkeen sama selventävillä teksteillä varustettuna. Huomiota kannattaa kiinnittää nosteenhallintaan sekä parin seuraamiseen.

Kirjaesittely: S/S Hindenburg - Hylky Saaristomerellä

Nyt esiteltävä 56-sivuinen kirja, tai paremminkin vihkonen, kuuluu Sotamuseon julkaisuihin (2/1997), tekijöinä ovat Reima Räty ja Juha Flinkman. Pehmeäkantisen teoksen ISBN-numero on 951-25-0886-9, jolla sen saa tilattua kirjakaupasta. Hinta pyörii jossain 6 euron nurkissa, tosin esimerkiksi Booky.fi tarjoaa samaa julkaisua hintaan 18,7 eur.

Kirjassa esitellään lyhyesti Hindenburgin tekniset tiedot ja uppoamiseen liittyvät tapahtumat kerrotaan niin kirjallisten lähteiden kuin paikalla olleidenkin mukaan. Tämän lisäksi valotetaan käytettyjä tutkimusmetodeja, ja varsinainen pääpaino on sitten tutkimustuloksissa ja niitä tukevissa piirrosliitteissä. Lastina olleet ajoneuvot on identifioitu kiitettävällä tarkkuudella. Aivan kirjan lopusta löytyvät tiivistelmät sekä englanniksi että saksaksi. Piirrokset ovat selkeitä, onpa kirjaan päätynyt muutama mustavalkoinen valokuvakin pinnan alta.

Koska hylky on ns. sukelluskiellossa, ei teosta voi oikein suositella sukellusperusteella hankittavaksi, meri- ja sotahistoriasta kiinnostuneelle julkaisua sitten voikin suositella lämpimästi. Tai jos ajatuksissa siintelee joskus tulevaisuudessa Sotamuseon luvalla tehty sukellus tuolle Suomen sukellushistoriaan olennaisesti kuuluvalle alukselle...

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kohde-esittely: Ruutana

Ruutana sijaitsee Orivedellä, Ruutananvuoren kupeessa (N61° 48.021' E24° 38.369' - WGS84). Kyseessä on pienehkö lampi, jossa on suomalaisittain erinomainen näkyvyys, parhaimmillaan se lienee 15 metrin luokkaa. Pääasiassa mutapohjaisen lammen maksimisyvyys on noin 14 metriä, ja parhaat nähtävyydet löytyvätkin rantojen tuntumasta. Erityisesti lammen pohjoisrannalla on paljon kaatuneita puita veden alla, joiden oksistoissa kalat viihtyvät. Usein tuolla näkee melko kookkaidenkin ahventen parvia. Lammen itälaidalla on myös puita ja isoja kivenlohkareita. Aivan itäisimmästä päästä löytyy jonkinlaisia hirsiä, tosin juuri nyt itselläni ei ole tarkkaa muistikuvaa mikä rakennelma mahtaa olla.

Luonnon muodostama veteenmenopaikka on todella hyvä, ja autolla pääsee aivan rannan viereen. Rannalla on kivikehä nuotiota varten ja pari runkoa toimittaa istuimien virkaa. Aivan rannassa pohja on kalliota tarjoten tasaisen ja tukevan alustan veteen menolle. Kallio tipahtaa nopeasti, joten vaivalloista rantamatalassa könyämistä ei tarvitse sietää. Ruutana onkin myös paikallisten suosima uimapaikka, joten välillä rannalla on jopa tungosta. Muistathan jättää autosi niin, ettet estä muiden pysäköimistä tai liikkeellelähtöä!

Ruutana sopii kohteena erinomaisesti myös aloitteleville sukeltajille. Suhteellisen matalan sukellussyvyyden ansiosta lammen voi kiertää sinkkupullonkin kanssa. Hyväksi osoittautunut tapa on tutustua ensin lammen toiseen päähän ja viettää pinta-aikaa vaikkapa eväitä syöden, ja käydä sen jälkeen tekemässä toinen pulahdus lammen toista päätä tutkien.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Museoviraston rekisteriportaali

Museovirasto julkaisi viime vuoden loppupuolella "Kulttuuriympäristö rekisteriportaalin", josta löytyy myös aimo liuta hylkyjä paikkatiedoilla. Tämä on hyvä paikka etsiä uusia kohteita, joita voi käydä koluamassa, jos Hylyt.netin tarjonta on jo liian tuttua. Portaalin käyttö on helppoa, alla vielä lyhyt ohje kuinka pääset selaamaan hylkyjä. Vaikka lista onkin laaja, puuttuu sieltä silti hämmästyttävän monta tunnettuakin hylkyä. Antoisia tutkimushetkiä portaalissa!







Portaalin vasemmassa laidassa on valikko, josta siirrytään rekisterikohtaiseen hakuun. Oikea rekisteri on "Muinaisjäännösrekisteri".



Auenneen rekisterin vasemmasta laidasta löytyy useita pudotusvalikoita, joista tärkein on ylhäältä päin toisena oleva "tyyppi", tähän valitaan "alusten hylyt". Jos halutaan etsiä ainoastaan uponneita hylkyjä, valitaan "vedenalainen kohde"-pudotusvalikosta "kyllä". Muutoin listauksessa näkyvät myös erilaiset rannalla olevat alusten hylytkin. Jos taas halutaan rajata hakua aluksen rakennusmateriaalin mukaan, voidaan se tehdä "tyyppi"-kohdan alapuolelta löytyvästä "alatyyppi"-valikosta. Valittavana ovat "hylyt (metalli)", "hylyt (puu)", sekä "ruuhet". Valintoja voidaan rajata haluttaessa myös ajoituksen mukaan, tosin tuossa on käytössä melko karkea jako.

Varusteiden hankinnan vaikeus

Aloittelevan sukeltajan yhtenä huolenaiheena on usein omien sukellusvarusteiden hankinta. Valinnan varaa on paljon ja ilman kokemusta on kenties vaikea päättää mitä kannattaa hankkia. Kokeneemmat kaverit saattavat suositella erilaisia ratkaisuja, budjetti on usein rajallinen ja mainokset lupaavat mitä ihmeellisimpiä asioita. Kouluttajan roolissakin joutuu miettimään mitä suosittelee, kun peruskurssin oppilas kysyy varusteiden hankkimisesta. Asiaan kun vaikuttaa niin kovin moni seikka, mm. aiotaanko sukeltaa pääasiassa Suomessa vai ulkomailla ja kuinka tuleva sukeltaja on aikeissa jatkaa kouluttautumistaan.

Jos itse olisin nyt aloittamassa sukeltamista nykyisillä tiedoillani, hankkisin suoraan kuivapuvun. Takkiliivin jättäisin kokonaan hankkimatta, ja ostaisin sen tilalle selkälevyn hihnastoineen ja sinkkuwingin, pullon ja regusetin. Tietokonetta hankkiessa pitäytyisin edullisessa perusmallissa ja kuluttaisin siinä säästyneet roposet kunnollisen valaisimen ja aluspuvun hankintaan. Tällaisella varustekokonaisuudella voisi tehdä peruskurssin käyneelle sopivat sukellukset huoletta, paketin jälleenmyyntiarvo on hyvä ja sitä on tarpeen vaatiessa helppo täydentää esimerkiksi tuplapulloihin siirryttäessä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kuivapuku on yksittäisistä varusteista eniten sukellusmukavuuteen positiivisesti vaikuttanut hankinta, kunnollisen kanisterivalaisimen seuratessa heti perässä. Yllättäen nämä ovat myös juuri niitä kalleimpia tuotteita, joten on helppo ymmärtää jos joku on valmis tinkimään juuri niissä - niinhän olen tehnyt itsekin. Vähemmälläkin siis pärjää, joten kaikkea ei ole pakko ostaa kerralla. Monilla seuroilla on aloittelijoille tarjolla myös laitepaketteja vuokralle tai jopa lainaan.

Myös ostospaikka mietityttää monia: ostaisiko verkosta vai kivijalkaliikkeestä ja mistä saa hyviä varusteita edullisesti. Tilatako ulkomailta vai ostaako Suomesta kalliimmin verotettuja tuotteita? Näistä aiheista Snorkkelissa taitetaan peistä lähes säännöllisesti, joten yhtä ja oikeaa, ainoaa totuutta ei ole. Kuitenkin, muutamia mietinnän arvoisia näkökohtia voidaan antaa, joiden perusteella jokainen voi tehdä omat valintansa.
  • Halutaanko tuotteita käydä sovittamassa?
  • Kuinka paljon painoarvoa annetaan toimivalle takuulle ja mahdollisille vaihtomahdollisuuksille?
  • Tarvitaanko asiantuntevaa neuvontaa hankittaviin varusteisiin liittyen?
Suomessa sukellusvarusteita on tarjolla yllättävänkin useassa paikassa. On nettikauppaa ja kivijalkaliikettä sekä näiden sekoituksia. Osa myyjistä harrastaa sukeltamista, osa myy varusteita "leipätyönään". Voisikin lähes sanoa, että mitä pienempi ja erikoistuneempi liike on, sen varmemmin myyjä tuntee lajin ja osaa tarvittaessa neuvoa asiakasta. Suurin osa kotimaassa myytävistä sukellustarvikkeista on hinnoiteltu varsin kilpailukykyisesti vertailtaessa ulkomaihin, toki poikkeuksia on - suuntaan jos toiseen. Suomen aktiiviset sukelluspiirit ovat sen verran pienet, ettei erikoistuneilla sukellusvälinekauppiailla ole varaa menettää mainettaan, joten jo tämänkin takia kotimaisuus hankintapaikkaa mietittäessä on valttia.

Eräänlaisena ilmiönä voidaan pitää Wasserspieleniä, joka tunnetaan myös nimellä "Auvon bussi" omistajansa Auvo Puurtisen mukaan. Vanha kirjastoauto kiertää ympäri Suomea lastattuna sukellusvarusteilla ääriään myöten täyteen. Auvon ehdoton myyntivaltti on maksun joustavuus: itse ostin omat, ensimmäiset varusteeni juuri Auvolta ja sain hankittua ne osamaksulla, ilman käsirahaa tai korkoa. Tavaroiden haun yhteydessä sain epäselvän pankkisiirtolomakkeen, johon oli tuherrettu epäselvällä käsialalla 12 x 860 mk. Työttömälle ja lähes rahattomalle tuo oli oikeastaan ainoa keino hankkia omat varusteet kerralla. Myytävien tavaroiden laatu ja säilytys bussissa onkin sitten oma lukunsa, jokaisen lienee paras muodostaa oma käsityksensä vaikka käymällä visiitillä kauppa-autolla.

Itse olen keskittänyt hankintani nykyään pääasiassa sinne, josta olen saanut parasta palvelua: Scubamafiaan ja Sukellusluolaan. Molemmat liikeet myyvät laatutavaraa järkihintaan (jälkimmäinen riippuu tietysti katsantokannasta ja siitä harrastaako vai ei). Molemmat liikkeet ovat juuri näitä edellä kehumiani pieniä lafkoja, joiden myyjillä on vankka sukellustausta.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Koivusaaren hylkykurssi

Kävin viime kesänä Rauno Koivusaaren järjestämän, Pasilassa pidetyn hylkykurssin. Oppimateriaalina oli Koivusaaren kirjoittama teos "Hylystä haaksirikkoon". Olin lukenut tuon teoksen ennenkin, joten olin hiukan varautunut saisinko rahoilleni vastinetta.

Kurssimme pidettiin kolmena iltana, yhden kerran pituus oli noin 4 tuntia. Kävimme kirjaa läpi ja opettelimme tunnistamaan hylyistä löytyviä osia (mm. polvet, pumpun putket, kansi- ja ranapalkit). Varsinaisen tunnistamisen lisäksi keskityimme olennaiseen, eli mitä kulloinenkin osa ja sen sijaintipaikka kertoo uponneesta aluksesta. Miksi on oleellista osata erottaa keula ja perä (se muuten ei ole aina ihan niin helppoa kuin äkkiseltään luulisi), mitä rustiraudat kertovat jne. Lisäksi Rape kertoi värikkäistä ja hauskoista tapahtumista, jotka liittyivät aiheeseen.

Kurssin jälkeen Snorkkeli.netiin perustettiin Hylkyspesiaalit-ryhmä, jossa on käyty väliin hyvinkin aktiivista ja antoisaa keskustelua kurssin käyneiden kesken eri hylyistä ja niiden etsinnästä.

Lokakuussa 2010 järjestettiin jatkokurssikin, aiheena oli hylkyjen etsintämenetelmät ja -välineet. Oikeastaan siitä asti on poltellut päästä kokeilemaan juttua tai paria seuran viistokaiulla, mutta jäät ovat estäneet aikeet. Talven aikana on tullut laadittua listaa lupaavista hylyistä ja vanhoista ankkuripaikoista, joilla olisi kiva käydä - yksi kesä ei tosin riitä listan läpikäymiseen...

No, olenko saanut rahoilleni vastinetta? Ehdottomasti, ja paljon! Kuten joku totesikin, pelkkä kirjan lukeminen oli kuin olisi katsonut vieraskielisen elokuvan ilman tekstityksiä.

Kohde-esittely: Gumbostrandin hylky

Gumbostrandin hylky sijaitsee Sipoon edustalla, noin  Gumbostrandin ja Tremarken-saaren puolivälissä (N 60° 15' 12.96" E 025° 17' 16.62" - WGS84). Syvyyttä paikalta löytyy noin 8 metriä minimisyvyyden jäädessä viiteen metriin. Näkyvyys on mutapohjan ja läheisen venesataman aiheuttaman vesiliikenteen takia kesäisin heikko, mutta talvisin vesi kirkastuu.

Gumbostrandin hylyn alkuperä ei ole selvillä. Arvellaan kuitenkin, että se on ollut alunperin hiekkajaala ja on uponnut joskus 1940-luvulla. Aluksen masto tai mastot on pelastettu.

Itse hylky on pituudeltaan viidentoista, kahdenkymmenen metrin luokkaa ja makaa vasemmalle kyljelleen kallistuneena. Keulaosa ankkuripeleineen on verraten hyvin säilynyt, mutta perä on melko hajonnut.  Vasen kylki on kokonaan uponnut mutaan, mutta oikean kyljen laudoitus on hyvin näkyvissä. Kannella ei ole mitään irtainta, kaikki on jo valunut pohjalle tai kulkeutunut veden mukana muualle. Hylyt.netin mukaan ruuman luukut ovat tallella, mutta ainakaan itse en niitä huomannut kurkistellessani ruumaan.

Kohteella oli pieni virtaus, en tiedä kuinka yleistä se tuolla on. Hylyn kerkesi kierrellä rauhassa pariinkin kertaan noin 40 minuutin aikana.

Narvikin retki lähenee

Loma ja sen myötä vuoden ensimmäinen ulkomaan sukellusreissu vaan lähenee. Kuukauden päästä toivottavasti ollaan jo Norjassa ja sukellettu ensimmäiset Narvikin hylyistä!

Ennen sitä pitäisi kuitenkin ostaa uusi kuivapuku - Diverite 905. Nykyinen Heavylightini tunnetaan sukelluskavereideni keskuudessa jo nimellä Ursuit Semidry, joka kuvaa hyvin sen vedenpitävyyttä.

Narvikin merikartatkin pitäisi laittaa järjestykseen, tuolla autossa odottaa nippu laminoituja karttalehtiä. Mukavampi huomata mahdolliset puutteet täällä kuin ribin jo kelluessa Norjanmeren aalloilla.

Narvikin kohteita listatessani törmäsin Dykkepediaan, joka on oiva paikka saada perustietoa Norjan hylkykohteista. Vastaa vähän meikäläisten Hylyt.netiä.

torstai 17. maaliskuuta 2011

NAUI-kouluttajaksi

Eilen kävin hakemassa Sukeltajaliitosta uuden NAUI-kouluttajan materiaalipaketin. Paketti sisälsi NAUI Standards & Policies -kansion, Leadership & Instruction Instructor Guide- sekä NAUI First Aid Instructor Guide-CD:t. Näiden lisäksi tuli kouluttajakortin hakemuslomake ja materiaalin käyttöä koskevat sopimuslomakkeet Amerikan henkeen. Tämä materiaalipaketti kuuluu jokaiselle NAUI-kouluttajalle ja kustantaa tällä hetkellä 540 euroa. Lisäksi tulee rekisteröintimaksu yhdessä jäsenmaksun kanssa, joka on 235 USD, jatkossa selviää maksamalla vuosittaisen jäsenmaksun, joka on tällä hetkellä 145 USD. Onneksi oma seura tukee taloudellisesti tätä toimintaa, muuten saattaisi jäädä NAUI-status hakematta.

Blogin perustamisesta

Tähän päivään mennessä on jo tullut selväksi, että harrastuksistani sukellus on ehdoton ykkönen. Ajatukset pyörivät harrastuksen ympärillä päivittäin ja niinpä uskoisin, että aiheesta saa pidettyä jonkinlaista blogin tynkääkin. Poistetaan sitten, jos ei tunnu juttua irtoavan... :)