Juttua sukeltamisesta, varusteista ja reissuista. Pääasiassa faktaa, ehkä joskus fiktiotakin.
torstai 31. maaliskuuta 2011
Kevään merkkejä
Nyt alkaa jo tuntumaan, että loma alkaa sittenkin! Vielä viikon jaksaa rimpuilla töissä, sitten on vähän rennompi tahti. Narvikin reissu sattuu tälle lomalle, seuraava loman pätkä on hyvä aloittaa Orbiitin hylkyristeilyllä toukokuun lopussa, siitä sitten sujuvasti Saarenmaalle kesäkuun alussa. Heinäkuullekin on ainakin yksi viikonloppu Suomenlahdella tukeutuen Orbiitiin.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Kaatialan kuulumiset
Tunneleissa oli myös hyvä näkyvyys, vaikkakin jälkimmäisellä sukelluksella silttiä oli jo enemmän. Tähän vaikutti se, että porukkaa oli montulla kymmenkunta. Osa oli vielä silttaavaa sorttia...
Vinkkinä harrastelijanäpsijöille, että onnistuneen videon kuvaaminen on huomattavasti helpompaa hämärissä olosuhteissa kuin onnistuneen kuvan saaminen. Ulkoinen salama tietysti muuttaa tilannetta.
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Päiväreissulle Viroon?
Näytä Rummun louhoksen sijainti suuremmalla kartalla
Tuolla on joitain kuvia Rummun louhokselta.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
905 exp pinnan alla
Täysin ongelmitta sukellus ei mennyt, sillä sukelluksen aluksi huomasin mansettirenkaiden kiinnitysten olevan hiukan liian väljät. Hirmuisilla ponnistuksilla saimme renkaat pitämään ja sukellus voitiin siis suorittaa. Vedessä puku ei tuntunut ominaisuuksiltaan ratkaisevasti erilaiselta verrattuna Heavylightiin. Täyttöventtiili oli erilainen, samoin saappaat tuntuivat hiukan notkeammilta ja niiden varsi ole pidempi (huomasi pukiessa). Huppu toimi hyvin ja leuka pysyi lämpöisenä koko sukelluksen. Hiukan vettä pukuun vuoti, ainakin osasyyllisenä oli kaulamansetti. Kuvatessa tuli kuroteltua kaulaa sen verran, että välillä tuntui kun pieni vesinoro lirui kaulaa pitkin. Eiköhän Loitokarin kuivahuppu korjaa tuon viimeisenkin epäkohdan...
Kokonaisarvio: erinomainen.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Kuivapuvun paikkaamisesta
Kuivapuvun materiaali vaikuttaa olennaisesti paikkaustapaan:
- Kumipuku on helppo paikata renkaan paikkasarjan avulla, jossa paikkalappu vulkanoidaan kumiin.
- Neopreenipuvusta ei ole kokemusta, mutta luulisi sellaisen reikien umpeutuvan märkäpukujenkin korjauksessa käytettävillä neopreeniliimoilla.
- Trilaminaattipukuun olen käyttänyt kumiliimaa (esim. Aquasure / Liquisole), saatavilla on myös silittämällä kiinnittyviä paikkalappuja.
Liima kannattaa ohentaa ennen levittämistä. Ainakin Aquasure ja Liquisole voidaan ohentaa asetonilla melko nestemäiseksi, jonka jälkeen levitys hoituu helposti pensselillä. Näin ohennettu liima tunkeutuu puvun materiaaliin paremmin ja lopputulos on siistimpi, liimaakin kuluu näin vähemmän. Kuivumisaika on melko pitkä, kannattaa varautua ainakin vuorokaudella. Tarvittaessa liimaa levitetään useampia kerroksia. Cordurapäällysteisessä puvussa varsinainen paikkaus saattaa liimaa käytettäessä olla helpoin tehdä puvun sisäpuolelle.
Kinkkisimpien vuotojen etsimisessä kannattaa tarkastaa puvun saumat erityisen huolellisesti, varsinkin jos ne ovat ommeltuja. Myös kulutukselle alttiit kohdat kannattaa tsekata huolellisesti: polvet, haarat ja kainalot. Kannattaa myös tarkastaa venttiileiden, vetoketjun ja kaulamansetin kunto. Jos mikään ei auta, kannattaa suosiolla pistää puku huoltoon - taloudellinen ja ajallinen uhraus tuo sukellusmukavuuden taas sille tasolle, jolla sen kuivapuvulla pitääkin olla.
torstai 24. maaliskuuta 2011
905 exp pinnan päällä
Tämä oli ensimmäinen kerta kun pukeuduin takavetoketjulliseen pukuun ja helpompaahan se oli. Ei paljoa, mutta selkeä ero kuitenkin. Olen joskus telonut oikean olkapääni, joka on siitä johtuen välillä melkoisen jäykkä. Etuvetoketjullisen puvun kanssa joutuu kiemurtelemaan enemmän, jonka kyllä huomaa kun liikeradat ovat rajoittuneet. En tiedä johtuuko 905:n henkselien napakampi tuntuma juuri tuosta vetoketjun paikan erosta, kokeilemalla etuvetoketjullista pukua se tietysti selviäisi.
Alkuun tuntui, etten saa päätä kaulamansetista läpi ollenkaan. Muutaman kerran olen nyt tuota pukua sovitellut ja ei se kaulamansetin käyttö vieläkään mitään herkkua ole. Itse mansetti kyllä venyy, mutta jotenkin huppu ahdistaa puettaessa enemmän kuin Heavylightissa. Kun huppu on päässä, se istuu hyvin. Ainakin näin pinnalla istuvuus tuntui jopa paremmalta kuin Ursuitin hupulla, jota on sentään mainostettu erinomaiseksi ja erityisen hyvin suunnitelluksi. Mielenkiinnolla odotan kuinka 905:n huppu käyttäytyy vedessä: Ursuitin kanssa on käynyt niin, että huppu on liikkunut ja leuan kärki on tullut esiin. Ikävä juttu kylmässä pitkään sukellettaessa.
Kuvissa taskut näyttävät todella pieniltä, eivätkä ne luonnossakaan kovin isoilta vaikuta, Yllättävän hyvin ne kuitenkin tavaraa taitavat vetää. Taskujen sisäpuolella oli valmiina kiinnityslenkit hakoja varten. Tärkein ero EXP- ja classic-mallien välillä on saappaissa: EXP:ssä (ja sen edeltäjässä TECH:ssä) saappaat ovat neopreenia, kun taas classicissa ne ovat lateksia tai jotain vastaavaa kumisaapastavaraa.
Kaiken kaikkiaan odotukset ovat korkealla - toivottavasti sukeltamisessa koittaa viimein oikea kuivapukukausi!
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Kaatialaan ensi sunnuntaina
Näillä näkymin suoritan Kaatialassa uuden kuivapuvun juhlallisen ensisukelluksen, joten alkuviikosta on luvassa kommentteja uudesta puvusta. Lisäksi tarkoitus on ottaa kamera mukaan pinnan alle, eli toiveita on myös uusista VA-otoksista.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Poijun ampumisen taito
Joskus homma ei vaan onnistu ollenkaan. Tuollaisella naruvyyhdellä on parempikin, ettei poijua ammuta, takertumisvaara kun on ilmeinen. "Reilu-kerho-kokoontuu" -pisteet kuvaavalle sukellusparille avustamisen laiminlyönnistä.
Hiukan tekniikkaharjoitusta ja homma alkaa sujumaan!
Mallisuoritus kuinka homman voi hoitaa. Ensin kokonaissuorituksena, sen jälkeen sama selventävillä teksteillä varustettuna. Huomiota kannattaa kiinnittää nosteenhallintaan sekä parin seuraamiseen.
Kirjaesittely: S/S Hindenburg - Hylky Saaristomerellä
Kirjassa esitellään lyhyesti Hindenburgin tekniset tiedot ja uppoamiseen liittyvät tapahtumat kerrotaan niin kirjallisten lähteiden kuin paikalla olleidenkin mukaan. Tämän lisäksi valotetaan käytettyjä tutkimusmetodeja, ja varsinainen pääpaino on sitten tutkimustuloksissa ja niitä tukevissa piirrosliitteissä. Lastina olleet ajoneuvot on identifioitu kiitettävällä tarkkuudella. Aivan kirjan lopusta löytyvät tiivistelmät sekä englanniksi että saksaksi. Piirrokset ovat selkeitä, onpa kirjaan päätynyt muutama mustavalkoinen valokuvakin pinnan alta.
Koska hylky on ns. sukelluskiellossa, ei teosta voi oikein suositella sukellusperusteella hankittavaksi, meri- ja sotahistoriasta kiinnostuneelle julkaisua sitten voikin suositella lämpimästi. Tai jos ajatuksissa siintelee joskus tulevaisuudessa Sotamuseon luvalla tehty sukellus tuolle Suomen sukellushistoriaan olennaisesti kuuluvalle alukselle...
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Kohde-esittely: Ruutana
Luonnon muodostama veteenmenopaikka on todella hyvä, ja autolla pääsee aivan rannan viereen. Rannalla on kivikehä nuotiota varten ja pari runkoa toimittaa istuimien virkaa. Aivan rannassa pohja on kalliota tarjoten tasaisen ja tukevan alustan veteen menolle. Kallio tipahtaa nopeasti, joten vaivalloista rantamatalassa könyämistä ei tarvitse sietää. Ruutana onkin myös paikallisten suosima uimapaikka, joten välillä rannalla on jopa tungosta. Muistathan jättää autosi niin, ettet estä muiden pysäköimistä tai liikkeellelähtöä!
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Museoviraston rekisteriportaali
Portaalin vasemmassa laidassa on valikko, josta siirrytään rekisterikohtaiseen hakuun. Oikea rekisteri on "Muinaisjäännösrekisteri".
Auenneen rekisterin vasemmasta laidasta löytyy useita pudotusvalikoita, joista tärkein on ylhäältä päin toisena oleva "tyyppi", tähän valitaan "alusten hylyt". Jos halutaan etsiä ainoastaan uponneita hylkyjä, valitaan "vedenalainen kohde"-pudotusvalikosta "kyllä". Muutoin listauksessa näkyvät myös erilaiset rannalla olevat alusten hylytkin. Jos taas halutaan rajata hakua aluksen rakennusmateriaalin mukaan, voidaan se tehdä "tyyppi"-kohdan alapuolelta löytyvästä "alatyyppi"-valikosta. Valittavana ovat "hylyt (metalli)", "hylyt (puu)", sekä "ruuhet". Valintoja voidaan rajata haluttaessa myös ajoituksen mukaan, tosin tuossa on käytössä melko karkea jako.
Varusteiden hankinnan vaikeus
Jos itse olisin nyt aloittamassa sukeltamista nykyisillä tiedoillani, hankkisin suoraan kuivapuvun. Takkiliivin jättäisin kokonaan hankkimatta, ja ostaisin sen tilalle selkälevyn hihnastoineen ja sinkkuwingin, pullon ja regusetin. Tietokonetta hankkiessa pitäytyisin edullisessa perusmallissa ja kuluttaisin siinä säästyneet roposet kunnollisen valaisimen ja aluspuvun hankintaan. Tällaisella varustekokonaisuudella voisi tehdä peruskurssin käyneelle sopivat sukellukset huoletta, paketin jälleenmyyntiarvo on hyvä ja sitä on tarpeen vaatiessa helppo täydentää esimerkiksi tuplapulloihin siirryttäessä.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kuivapuku on yksittäisistä varusteista eniten sukellusmukavuuteen positiivisesti vaikuttanut hankinta, kunnollisen kanisterivalaisimen seuratessa heti perässä. Yllättäen nämä ovat myös juuri niitä kalleimpia tuotteita, joten on helppo ymmärtää jos joku on valmis tinkimään juuri niissä - niinhän olen tehnyt itsekin. Vähemmälläkin siis pärjää, joten kaikkea ei ole pakko ostaa kerralla. Monilla seuroilla on aloittelijoille tarjolla myös laitepaketteja vuokralle tai jopa lainaan.
Myös ostospaikka mietityttää monia: ostaisiko verkosta vai kivijalkaliikkeestä ja mistä saa hyviä varusteita edullisesti. Tilatako ulkomailta vai ostaako Suomesta kalliimmin verotettuja tuotteita? Näistä aiheista Snorkkelissa taitetaan peistä lähes säännöllisesti, joten yhtä ja oikeaa, ainoaa totuutta ei ole. Kuitenkin, muutamia mietinnän arvoisia näkökohtia voidaan antaa, joiden perusteella jokainen voi tehdä omat valintansa.
- Halutaanko tuotteita käydä sovittamassa?
- Kuinka paljon painoarvoa annetaan toimivalle takuulle ja mahdollisille vaihtomahdollisuuksille?
- Tarvitaanko asiantuntevaa neuvontaa hankittaviin varusteisiin liittyen?
Eräänlaisena ilmiönä voidaan pitää Wasserspieleniä, joka tunnetaan myös nimellä "Auvon bussi" omistajansa Auvo Puurtisen mukaan. Vanha kirjastoauto kiertää ympäri Suomea lastattuna sukellusvarusteilla ääriään myöten täyteen. Auvon ehdoton myyntivaltti on maksun joustavuus: itse ostin omat, ensimmäiset varusteeni juuri Auvolta ja sain hankittua ne osamaksulla, ilman käsirahaa tai korkoa. Tavaroiden haun yhteydessä sain epäselvän pankkisiirtolomakkeen, johon oli tuherrettu epäselvällä käsialalla 12 x 860 mk. Työttömälle ja lähes rahattomalle tuo oli oikeastaan ainoa keino hankkia omat varusteet kerralla. Myytävien tavaroiden laatu ja säilytys bussissa onkin sitten oma lukunsa, jokaisen lienee paras muodostaa oma käsityksensä vaikka käymällä visiitillä kauppa-autolla.
Itse olen keskittänyt hankintani nykyään pääasiassa sinne, josta olen saanut parasta palvelua: Scubamafiaan ja Sukellusluolaan. Molemmat liikeet myyvät laatutavaraa järkihintaan (jälkimmäinen riippuu tietysti katsantokannasta ja siitä harrastaako vai ei). Molemmat liikkeet ovat juuri näitä edellä kehumiani pieniä lafkoja, joiden myyjillä on vankka sukellustausta.
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Koivusaaren hylkykurssi
Kurssimme pidettiin kolmena iltana, yhden kerran pituus oli noin 4 tuntia. Kävimme kirjaa läpi ja opettelimme tunnistamaan hylyistä löytyviä osia (mm. polvet, pumpun putket, kansi- ja ranapalkit). Varsinaisen tunnistamisen lisäksi keskityimme olennaiseen, eli mitä kulloinenkin osa ja sen sijaintipaikka kertoo uponneesta aluksesta. Miksi on oleellista osata erottaa keula ja perä (se muuten ei ole aina ihan niin helppoa kuin äkkiseltään luulisi), mitä rustiraudat kertovat jne. Lisäksi Rape kertoi värikkäistä ja hauskoista tapahtumista, jotka liittyivät aiheeseen.
Kurssin jälkeen Snorkkeli.netiin perustettiin Hylkyspesiaalit-ryhmä, jossa on käyty väliin hyvinkin aktiivista ja antoisaa keskustelua kurssin käyneiden kesken eri hylyistä ja niiden etsinnästä.
Lokakuussa 2010 järjestettiin jatkokurssikin, aiheena oli hylkyjen etsintämenetelmät ja -välineet. Oikeastaan siitä asti on poltellut päästä kokeilemaan juttua tai paria seuran viistokaiulla, mutta jäät ovat estäneet aikeet. Talven aikana on tullut laadittua listaa lupaavista hylyistä ja vanhoista ankkuripaikoista, joilla olisi kiva käydä - yksi kesä ei tosin riitä listan läpikäymiseen...
No, olenko saanut rahoilleni vastinetta? Ehdottomasti, ja paljon! Kuten joku totesikin, pelkkä kirjan lukeminen oli kuin olisi katsonut vieraskielisen elokuvan ilman tekstityksiä.
Kohde-esittely: Gumbostrandin hylky
Gumbostrandin hylyn alkuperä ei ole selvillä. Arvellaan kuitenkin, että se on ollut alunperin hiekkajaala ja on uponnut joskus 1940-luvulla. Aluksen masto tai mastot on pelastettu.
Itse hylky on pituudeltaan viidentoista, kahdenkymmenen metrin luokkaa ja makaa vasemmalle kyljelleen kallistuneena. Keulaosa ankkuripeleineen on verraten hyvin säilynyt, mutta perä on melko hajonnut. Vasen kylki on kokonaan uponnut mutaan, mutta oikean kyljen laudoitus on hyvin näkyvissä. Kannella ei ole mitään irtainta, kaikki on jo valunut pohjalle tai kulkeutunut veden mukana muualle. Hylyt.netin mukaan ruuman luukut ovat tallella, mutta ainakaan itse en niitä huomannut kurkistellessani ruumaan.
Kohteella oli pieni virtaus, en tiedä kuinka yleistä se tuolla on. Hylyn kerkesi kierrellä rauhassa pariinkin kertaan noin 40 minuutin aikana.
Narvikin retki lähenee
Ennen sitä pitäisi kuitenkin ostaa uusi kuivapuku - Diverite 905. Nykyinen Heavylightini tunnetaan sukelluskavereideni keskuudessa jo nimellä Ursuit Semidry, joka kuvaa hyvin sen vedenpitävyyttä.
Narvikin merikartatkin pitäisi laittaa järjestykseen, tuolla autossa odottaa nippu laminoituja karttalehtiä. Mukavampi huomata mahdolliset puutteet täällä kuin ribin jo kelluessa Norjanmeren aalloilla.
Narvikin kohteita listatessani törmäsin Dykkepediaan, joka on oiva paikka saada perustietoa Norjan hylkykohteista. Vastaa vähän meikäläisten Hylyt.netiä.