maanantai 30. toukokuuta 2011

Viikonlopun saldo

Orbiitin reissu tuli ja meni, ja hienoa oli! Omalta kohdalta jännittävin sukellus oli ensimmäinen, koska Jut'n Feldtmannilla vihoitelleen hampaan reagointi oli ihan arvailujen varassa. Onneksi sekä korvat että hampaat toimivat hyvin!

Perjantaina reissun alkaminen näytti hiukan huonolta kun odottelimme Sompasaaressa koneongelmista kärsivän Orbiitin saapumista. Vesisade ajoi sukeltajat autoihin odottelemaan ja kun Orbiit lopulta höyrysi laituriin, alkoi varusteiden siirto alukseen. Vuosi vuodelta tuota tavaraa tuntuu olevan vaan jokaisella enemmän!

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Edmund. Kyseessä on kaksimastoinen, 1800-luvulla rakennettu tasaperäinen alus, jonka pituus on noin 27 metriä. Kohteella on kohtuullisen paljon irtainta nähtävää, kuten plokeja ja jumpruja. Ehdottomasti yksi kuvauksellisimmista yksityiskohdista oli aluksen hyväkuntoinen ruori. Myös keulasta löytyvä ankkuripeli on varsin vaikuttava. Edmund on ehdottomasti käymisen arvoinen ja kestää useammankin kuin yhden sukelluksen. Edmundilta pintauduttuamme kävimme syömässä iltapalaa ja pieneksi yllätykseksi kello oli jo hiipinyt lähemmäksi yhtä.

Lauantaina aloitimme sukeltamisen Klaus Oldendorffilla. Klasulla näkyvyys oli syvemmällä erinomainen. Laskeuduimme Velin kanssa hylylle muistaakseni toiseksi viimeisenä parina, joten hylyllä oli sukeltajia reippaanlaisesti. Tähän tietysti auttoi, että myös sukellustukialus Deeptech oli samalla kohteella, kiinnittyneenä Orbiitin perään. Nousuköysi tuli komentosillalle, josta lähdimme kohti keulaa. Siellä kävimme kurkkimassa lastiruumassa ja suuntasimme takaisin komentosillalle hylyn oikeaa laitaa. Hiukan ennen skailettia nousimme kannen tasalle ja sukelsimme viistosti aluksen vasemmalle kyljelle, josta jatkoimme edelleen kohti perää. Kävimme katsomassa potkurin ja peräsimen ja paluumatkalla vielä kannella olevan varapotkurin ennen paluuta nousuköydelle. Enempää puolessa tunnissa ehtinytkään, joten aloitimme nousun. Sukellusajaksi Klasulla tuli 61 minuuttia.

Lauantain toinen kohde oli myös vanha tuttu, Est. Tuuon vanhan höyrylaivan upotti venäläinen sukellusvene kansitykillä yritettyään sitä ennen turhaan torpedoida aluksen. Est on 78 metriä pitkä ja se makaa kallistuneena noin 45 asteen kulmassa vasemmalla kyljellään. Tälläkin hylyllä riittäisi nähtävää useammallekin sukellukselle, paikkaa vaan riivaa usein huonohko näkyvyys. Nytkin noin kolmesta kympistä alkoi sellainen maitomainen usva, että näkyvyys supistui joihinkin kymmeniin sentteihin. Onneksi suurin osa hylystä oli kuitenkin näkyvyydeltään huomattavasti parempaa. Kiersimme komentosillan myötäpäivään ja suuntasimme oikeaa parrasta seuraillen kohti perää. Siellä kävimme katsomassa kannella ollutta varapotkuria. Est olisi tarjonnut mielenkiintoisia hetkiä enemmänkin, mutta pakko oli taas aloittaa nousu pohja-ajan tullessa täyteen.

Sunnuntaina meinasin jo skipata ensimmäisen sukelluksen hiukan lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen, mutta onneksi lähdin kuitenkin Samin ja Velin matkaan. Kohteena oli vanha, 1700-luvulla rakennettu hirvennahkalastissa ollut alus Juktenskobbenilla. Odottelimme hylyn löytymistä ja sukelsimme kompassisuunnalla kohteelle. Hylky on osin aika pahoin hajonnut, mutta lastina olevat nahkakääröt ovat vielä hyvässä kuosissa. Aluksessa on ollut lastina myös jotain talia tms vaaleaa mönjää, jota on edelleenkin nähtävissä. Näin hylyllä kaksi ankkuria, kolmatta en löytänyt, vaikka jossain siellä pitäisi senkin olla.

Reissun viimeinen hylky olikin sitten aivan Hesan edustalla oleva Folkkarihylky, joka on saanut nimensä kannella olevasta hippivolkkarista. Reissun hylyistä tämä jäi kaikkein epämääräisimmäksi, vaikka kaikenlaista detaljia Folkkarihylylläkin oli. Pinnalla näkyvyys oli todella surkea, mutta parani syvemmälle mentäessä. Folkkarihylky ei varsinaisesti päässyt suosikkikohteitteni joukkoon, mutta voi tuolla vielä jatkossakin joskus käydä.

Kaiken kaikkiaan viikonloppuna tuli siis sukellettua viidellä hylyllä, joista kolme oli minulle uusia kohteita. Ei pöllömpi aloitus lomalle!

perjantai 27. toukokuuta 2011

Orbiitille mars

No niin, nyt alkaa olla viikonloput kamat pakattuna kauden ensimmäistä Orbiitin reissua varten. Parit tuplat ja kolme stagepulloa, näillä pitäisi pärjätä viikonloppu. Isommissa tuplissa on sopivaa trimiksiä niin, että ensimmäisen dyykin jälkeen voi vipata puolet pienempiin tupliin ja topata sitten molemmat kannut paikkarilla ja lopputuloksena on helitroksit kahdelle sukellukselle.

Varmuuden vuoksi otan mukaan vähän "omiakin" koordinaatteja, jos laivalta löytyy porukkaa jota kiinnostaa sukeltaa vanhemmilla puuhylkykohteillakin. Ja tietty mukaan lähtevät printatut hylkykortitkin, joihin olen kerännyt vähän taustatietoa kohteista, harmi vaan etten voinut täydentää kansiota kun tulostin on rikki.

Helsinkiin lähdetään Velin kanssa hyvissä ajoin, heti kun olen päässyt hammaslääkärin piinapenkistä pois. Toivottavasti saa leegot sellaiseen kuntoon, että kestää sukeltaa. Duactiakin on vielä jonkin verran, joten näiltä osin voi lähteä melko luottavaisin mielin liikkeelle... :) Kaiholla muistelen aikoja, jolloin paineentasaus sujui ilman troppejakin. Medioxygenin lääkäri kyllä lupaili, että wanhat hyvät ajat voivat palatakin kunhan tuo nenän hoitoon tarkoitettu lääkekuuri on ohi. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato...

maanantai 23. toukokuuta 2011

Video Dornier DO-26:lta

Tässä se nyt on, viimeisin tuotokseni (jos kuva ei näy, niin klikkaa tästä):

Dornier DO-26 from Ville Tuovinen on Vimeo.

Video on siis kuvattu Narvikissa, Norjassa ja kohteena on saksalainen Dornier DO-26 lentovene. Kyseinen lentovene on mallinsa ensimmäinen kappale, kaiken kaikkiaan näitä rakennettiin 6 kipaletta. Alkujaan tämä DO-26 Seeadler (seeadler = merikotka) lensi Lufthansan väreissä. Videolla pari ensimmäistä kuvaa onkin juuri siviiliajoilta, vaikka hakaristi pyrstöstä löytyykin.

Miehistöä koneessa oli 4 henkeä ja alunperin konetyypillä oli tarkoitus lentää postia Saksan ja USA:n välillä. DO-26:lla oli mittaa noin 24,5 metriä ja kärkiväli oli 30 metriä. Lentovene oli varustettu neljällä dieselmoottorilla, jotka olivat asennettu lokinsiipien yläpinnoille, jonossa kaksi per siipi. Siiven etupuolella olevat potkurit vetivät ja takapuolella olevat työnsivät. Takimmaisia moottoreita pystyttiin kallistamaan 10 astetta nousukiidon ajaksi.

Video on editoitu Openshot video editorilla ja musiikin on tehnyt Monaldo. Suurin osa videosta on Velin kuvaamaa, loput kuvasin itse. Tällä kohteella räpsin enemmän perinteisiä kuvia, mikä aiheutti selkeän materiaalin vähyyden omista otoksista.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Orbiittia ja videota

Ensi perjantaina olisi tarkoitus lähteä Orbiitille, mutta sukelluskohteista ei ole oikein mitään varmaa. Todennäköisesti aika perinteisiä paikkoja kuitenkin mennään: Klaus Oldendorff, Est, Coolaroo... Olisihan se vaan kiva tietää järjestyskin, että millaiset kaasut sekoittelee ensimmäiselle sukellukselle. Nitrox-täytöt onnistuu laivalla ainoastaan happipuhtaisiin pulloihin, eli minun tapauksessani ainoastaan dekokannuun. Vähän kädetöntä touhua vetää syvempiä sukelluksia paikkarilla ja viiskymppisellä, parille sukelluksella on kyllä helikkaa mukana. Olihan tuolla listauksessa mainittu kyllä myös matalampia kohteitakin Coolaroon lisäksi, mm. linjatauluhulky. Pitänee ottaa oma listaus noista "mattolaitureistakin" mukaan, varmuuden vuoksi.

Dornierin video on viimeistelyä vaille valmis, ja tietysti valitsemani musiikin käyttöön on vielä saatava lupa. Olisi varmaan ensin kannattanut pyytää lupa ja sitten vasta tehdä editointi, kun yritin kuitenkin saada tuon musiikin rimmaamaan yhteen videon kanssa. Ehkä seuraavalle videolle voisi hoitaa tuon lupajutun toisin. Saapa muuten nähdä onko seuraava video vielä Narvikin reissulta vai joko videolla on siirrytty Suomenlahdelle tai peräti Saarenmaalle!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Videon muokkausta

Norjan reissun toinen video on ollut mietinnässä jo pidemmän aikaa, eilen illalla sain itseäni vihdoin niskasta kiinni ja aloin koostamaan videota. Tällä kertaa ajattelin laittaa videoon hiukan historian siipien havinaa ja yrittää sovittaa kuvan ja äänen paremmin kuin viimeksi.

Aikaa editointiin menee ihan tuhottoman paljon, tosin osa kuluu ohjelman ominaisuuksien kokeiluun ja opetteluun. Illalla tuhrasin pari tuntia leikaten, feidaten ja sovittaen ja sainkin kuin sainkin reilut kaksi minuuttia valmiiksi! Eli melkein puoliväliin asti pääsin heti ensi istumalta... Paukkuja olisi ollut jatkaa pidemmällekin, mutta Openshot otti ja kaatui tallennettuani projektin, eikä enää saanut kyseistä projektia auki. Taisi siinä pari ärräpäätäkin tulla mutistuksi.

Ubuntun pakettienhallinta tarjoama versio oli vanha, joten tänään sitten päivitin editorin uusimman version ja lisäksi asensin siihen parit pluginit samalla kertaa. Homma kannatti, sillä nyt pääsin taas jatkamaan projektin parissa. Saa nähdä kuinka hyvin projekti etenee, videon lataan kuitenkin valmistuttuaan Vimeoon. Ja tietysti linkitän sen tänne blogiinkin...

Kyllä noista sukellusvideoista saa generoitua itselleen melkoisen poltteen päästä pinnan alle. Tänään olisi ollut mahdollista lähteä jonnekin, mutta loppuviikko viikonloppuineen menee taas töissä. No, tuleehan sieltä pyhätunteja ja sen semmoista, mutta mieluummin olisin näin avovesien aikaan vapaalla. Onneksi kohtapuoliin alkaa kesäloma!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Sukeltajan keväthuolto

Loppukuusta lähden käymään Hesassa Medioxygenissä. Tarkoitus on, että korvalääkäri saa katsoa niin korvat kuin klyyvarinkin. Nenää ronkitaan ihan kuorsaamisen takia ja korvien tarkastamisellekin oli joku työperäinen syy, eli VR maksaa. Minun kannalta hyvä asia, että toimenpiteet tukevat myös harrastamista! Samalla reissulla pitää pyytää uutta reseptiä Duactille, kun tuntuu nenä olevan aika reippaasti tukossa ja Orbiitin reissu lähestyy. Sitä ennenkin olisi veteen vielä päästävä.

Alkuviikosta kävin röntgenissä kipuilevan oikean olkapään takia, jatkoa seuraa ultraäänikuvauksen merkeissä. Aika pessimistinen olen, että tuolle jotain voisi tehdä, mutta mieluummin varmistaa kuin olettaa väärin. Tässä asiassa olisi kiva olla väärässä.

Hammaslääkärissäkin pitäisi käydä, muistaisi vaan päiväsaikaankin nämä ajanvaraukset. On se vaan niin, että kun hampaaseen ei satu, niin tuollaiset tuppaa unohtumaan.

Ja pitäisihän sitä huoltaa varusteitakin välillä...

tiistai 10. toukokuuta 2011

Kohde-esittely: Hautalammi

Hautalammi sijaitsee Hämeenlinnasta noin 17 kilometrin päässä linnuntietä. Perille pääsee kun lähtee Hämeenlinnasta kohti pohjoista Kalvolantietä ja kääntyy vasemmalle Rimmiläntielle. Rimmiläntietä jatketaan noin 7-8 km. Auton voi jättää Rimmiläntien ja Suvirannantien risteyksessä olevalle parkkipaikalle.


Parkkipaikalta johtaa rantaan selkeä polku, jota pitkin pääsee suoraan veteenmenopaikalle. Rantatöyräs on paikoin kohtuu korkea, polulta lammelle päin katsottuna vasemmalla on kiinnitetty puuhun köysi helpottamaan vedestä nousua.

Itse lampi on pisimmillään puolisen kilometriä pitkä ja leveyttä on vajaat parisataa metriä, syvyyttä löytyy noin 12 metriä. Hautalammi on mukava ja konstailematon biokohde, jonka mutapohjaa peittää kesällä tasainen kasvillisuus. Vesi ei ole erityisen kirkasta, mutta tarjoaa kuitenkin kelvolliset näkkärit. Värimaailma on selkeästi vihreä, kuten alla olevista kuvistakin voi havaita.

Pohja on "sammalen" peitossa.

Rantoja kiertäessä saattaa törmätä haukiin ja isoihin ahveniin, syvemmällä nähtävät jäävät yleensä kasvillisuuteen. Lammen itärannalla, lähellä veteenmenopaikkaa, on jotain romua ja muita merkkejä ihmisasutuksen läheisyydestä. Paikallisena erikoisuutena vedessä kelluu välillä rantatörmältä irronneita sammalsaaria, onpa jollain kasvanut pieni koivukin.

Hauki Hautalammella kesällä 2009.

Sukelluskohteena Hautalammin huonoin puoli on ehdottomasti parkkipaikan ja rannan välinen korkeusero, toisin sanoen jyrkkä rinne. Sinkkupullon kanssa tuota vielä kävelee, mutta tupla-12:n kanssa rinne on ihan murhaa! Toisaalta lampi on sen verran pieni, ettei normaalikokoisten tuplien käytölle ole tarvetta...

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Jut'n Feldtmann

Käytiin tekemässä eilen reissu Jut'n Feldtmannille Helsingin edustalla. Keli on mitä parhain, aivan vähäistä aallokkoa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mukana olivat Antti, Marko, Martti, Veli ja vierailevana tähtenä Räihän Marko Noususta. Ajoimme kohteelle koordinaattien mukaan ja etsimme tarkan paikan viistokaiulla. Poijuttaminen onnistui hyvin, sillä poijupainomme laskeutui suoraan hylyn kyljelle komentosillan viereen. Veneen ankkuroimme kauemmaksi, ettei ankkuri rikkoisi hylkyä.

Valiant ja kuuden sukeltajan kamat.
Kuva: Marko Räihä


Hylky makaa vasemmalla kyljellään ja on uponnut aika syvälle pohjaan. Aluksen pohjan puolella ei katseltavaa juuri ole potkurin ja ankkurin lisäksi. Pohjan tutkimiseen käytetty aika kannattaa kuluttaa ainakin ensimmäisillä kerroilla komentosillan ja keulan tutkimiseen. Keulassa on hyvin näkyvissä aluksen lastina olleita puupropseja. Viime vuonna Jut'n Feldtmannilta pumpattiin öljyä Rajavartiolaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta.

Kiersimme hylyn kertaalleen ympäri vastapäivään ja lopuksi kävimme vilkaisemassa vielä kerran perässä. Pohja-aikaa kertyi tasan 25 minuuttia, josta kohteella noin 20 min. Veden lämpö oli pohjalla nollan asteen tuntumassa.

Pinnalla Antti oli aivan jäässä ja Markon puku oli vuotanut. Veli ja toinen Marko kävivät tekemässä oman sukelluksensa, sillä välin kävimme Martin kanssa sukelluksen kulun läpi ja söimme (siis ne, joilla oli eväät mukana). Marko ja Antti päättivät skipata toisen sukelluksen, kun taas itse lähdin Martin kanssa tekemään toisen dyykin tarpeellisen pinta-ajan kuluttua. Tosin sukellus päättyi 8 minuuttia alkamisensa jälkeen, sillä vasempaan poskihampaaseen alkoi vihlomaan noin kymmenen metrin syvyydessä todella kovaa. Eli sen verran, että vesi silmistä valuen uin sokkona pari metriä ylöspäin, ennen kuin pystyi tekemään mitään muuta. Yritin tasailla painetta (korvat toimivat ihan hyvin), mutta kun hampaaseen vain sattui koko ajan, peukutin sukelluksen. Pinnalla hampaaseen sattui arviolta parin tunnin ajan, ennen kuin helpotti. Tarttee varmaan lähteä käymään hammaslääkärissä lähiaikoina.

Valmistautumassa sukellukselle hylyn päällä, vettä alla vajaat 50 metriä.
Kuva: Marko Räihä


Jut'n Feldtmann oli hieno ja tutustumisen arvoinen kohde. Kesäkuussa on tarkoitus lähteä käymään kohteella uudestaan. Toivottavasti silloin on yhtä hyvä keli ja kroppa sallii sukeltamisen.

torstai 5. toukokuuta 2011

Torstaitunnelmia

Näin se vaan viikko on jo kallistunut lopuilleen. Eilen illalla kävin blendaamassa kaasuja lauantain sukelluksille. Ilta oli jo pitkällä kun lähdin kotiin. Onneksi kerkesin nukkua edes nelisen tuntia ennen pässivuoroon lähtöä. Itselleni sain kaasut tehtyä, Markolle pitää vielä käydä huomenna sekoittelemassa samanlaiset soosit.

Viime yön vähät unet näkyvät vielä, kun olo on ihan vetämätön. Kohta pitää lähteä iltalenkille, kun näyttää olevan niin hyvä ilmakin. Itämeriportaalin aaltoennuste lupailee hyvää keliä myös lauantaille.

Nenä on sen verran tukkoinen, että Duactin voimalla mennään. Toivottavasti tropit riittää!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Kirjaesittely: Kuninkaallinen merikartasto 1791-1796

Atlasartin kustantama kovakantinen "Kuninkaallinen merikartasto 1791-1796 - C.N. af Klerckerin johtama kartoitustyö Suomenlahdella" -teos esittelee Suomenlahden rannikkoalueiden kartaston Kymijoelta Porkkalanniemelle. Rannikkoseutu kartoitettiin 1700-luvun loppupuolella itänaapurin pelossa idästä aina Ahvenanmaalle saakka. Kartasto tehtiin mittakaavaan 1:20.000 ja kirjassa esitellyt merikartat ovat alunperin yhdistyneet maa-alueita kuvanneisiin topografikarttoihin. Syvyystietoja on runsaasti, tosin käytetyt mittayksiköt ovat syli ja jalka. Käytetyt yksiköt on erotettu toisistaan eri väreillä (musta ja punainen). Hylkysukeltajan näkökulmasta mielenkiintoisinta ovat vanhat ankkuripaikat, jotka on luonnollisesti merkitty karttoihin.

Maan kohoamisen huomaa useista paikoista selvästi: ennen niemien kärjessä olleet karikot ovat monessa paikoissa muuttuneet osaksi rantaa ja kapeat salmet ovat saattaneet hävitä kokonaan. Eräänä yönä vietin pari, kolme tuntia vertaillen vanhoja karttalehtiä Googlen satelliittikuviin ja merkiten vanhojen ankkuripaikkojen summittaisia sijainteja. Jos ei muuta, niin onpahan ainakin sukelluskohteita huonon sään varallekin, ankkuripaikat kun olivat muodostuneet usein suojaisiin paikkoihin.

Ulkoasultaan ja toteutukseltaan kirja on siisti, mutta pelkkien ankkuripaikkojen sijaintien takia sitä ei kannata lähteä ostamaan. Jos taas historia kiinnostaa muutenkin, niin silloin Kuninkaallinen merikartasto sopii hyllyyn - varsinkin jos sille hankkii lähes tuplasti kalliimmaksi seuralaiseksi karttakirjan "Kuninkaan tiekartasto Suomessa 1790".

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Kumiallergia

Norjassa lutatessa alkoi niskaan tulla kutiavaa ihottumaa. Niskan lisäksi kutina levisi korvanlehtiin ja kaulalle, onneksi kaulalle ei tullut niin paljon näppylöitä. Ei se paljon lohduttanut kun heräsin joskus yöllä kun niskaa ja korvanlehtiä kutitti ihan tosissaan. Muistui siinä sitten mieleen, että Repallahan oli kanssa ongelmia kuivapuvun hupun kanssa ja syynä oli kai jonkin sortin neopreeniallergia.

Kotimaahan palattua ihottumakin alkoi häviämään, mutta perjantaina se palasi kuivapukukurssin jälkimainingeissa. Ei näytä kovin ruusuiselta kevään sukellusten osalta, jos tuommoista pukkaa joka dyykin jälkeen! Jos nahka saisi kunnolla palautua, niin ehkä tuo puhkeamiskynnys olisi silloin suurempi kuin yksi sukellus, mutta kun mieli tekisi pinnan alle...

Äskettäin googlailin tuolla neopreeniallergialla ja löytyihän sitä aiheesta jotain. Terveydenhuoltopuolelle ominaisella jargonilla saa sotkettua asian kuin asian, mutta näyttäisi vähän siltä, että minulla on kuivan ihon lisäksi jonkinlainen kumiallergiakin. Onneksi tästä selviää vaihtamalla hupuksi kotimaista tuotantoa olevan kuivahupun, ehkä.

Jostain pitäisi vain nyhjäistä aimo tukko rahaa ja ennen kaikkea aikaa tuohon vaihtotyöhön. Nyt olisi (ehkä) aikaa, mutta rahan kanssa on tiukempaa. Kesällä ei oikein olisi aikaakaan, tuskinpa oikein irtonaista rahaakaan, ei sen puoleen. Saas nähdä kuinka käy.