tiistai 28. kesäkuuta 2011

Torstaina Porkkalaan

Kuiva kausi päättyy torstaina, kun lähdetään Markon kanssa tekemään iltadyykki Porkkalaan. Kohdetta ei olla vielä valittu, mutta jotain siitä läheltä, Edmund, tynnyrihylky tai mystinen Stoträskön kontti ovat ainakin itselläni listalla kärkipäässä. Tosin näyttää tuore aaltoennuste aika isoa aallokkoa ja itätuulta, joten saattaa joutua hakemaan kohteita kelin mukaan. Storträskön länsipuolelta löytyy tietenkin linjatauluhylky, jolla en ole vielä käynyt, sen luulisi olevan tuulelta suojassa.

Perjantaiksikin voisi ehkä jotain viritellä, kun on vapaapäivä. Lauantaina on syventävän jatkokurssin sukelluksia Hangossa, sielläkin yritän käydä aamupäivän, kun on lauantai-sunnuntaiyö töitä. Kyllähän sitä Eiran eteen jotain vaivaakin tietty näkee...

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kuivaa...

Näköjään viikko jo mennyt edellisestä kirjoituksesta, näin se aika vaan rientää!

Lauantaina oli tarkoitus lähteä sukeltamaan Sandvikenille, vanhalle teräshöyrylaivalle Porkkalan edustalla. Perjantaina seurailin merisäätä ja aaltoennustetta ja niinhän siinä kävi, että reissu peruuntui liian kovan kelin vuoksi. 8 metriä sekunnissa on kumiveneessä jo aika epämiellyttävää avomerellä, varsinkin kun ollaan tekemässä suht' vaativaa sukellusta. Sandvikenillä on vettä noin 50 metriä, eli ei viitsi huitaista "vasemmalla kädellä"... No, hylky säilyy siellä pohjalla, kerkeää sinne myöhemminkin.

Kirjoittelin tuossa äsken palautetta Scubaprolle keväällä flodanneesta Uwatecin bottomtimerista. Saa nähdä tuleeko vastausta - ja jos tulee niin millainen.

Seuraavasta sukelluksesta ei ole hajuakaan, juhannuksen tuolle puolelle taitaa mennä. Tällä viikolla illat menee töissä, perjantaista sunnuntaihin on vapaata ja ensi maanantaina reippaana töihin 0:19. Tällaista se on veturimiehen arki...

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Sunnuntaipäivä Porkkalassa

Käytiin Markon kanssa eilen Porkkalassa sukeltamassa Sundsborgilla sekä etsimässä Kalkkihylkyä eli Alkoa. Keli oli kaunis kuin morsian, aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja vienosti henkäilevä itätuuli piti huolen ettei liian kuuma päässyt tulemaan. Vene laitettiin vesille Porkkalan Merikylästä.

Tankkauspaikalla ennen lähtöä.

Sundsborgilla ei ollut poijua, mutta onneksi koordinaateilla päästiin oikeaan paikkaan. Kaikuluotain vahvisti alla olevan kohteen, jonka korkeusprofiili oli sama kuin Sundsborgilla, joten ankkuri veteen ja dekokannut narusta roikkumaan ja ei muuta kuin kamat päälle. Markolla oli taas 20-litraiset tuplapullot, jotka ovat pienessä kumpparissa tosi näppärät.

Näkyvyys oli välivedessä todella huono, siitepölyä ja mitä lie levää oli paljon. Ei se näkyvyys oleellisesti parantunut pohjallakaan, josta löytyi pelkkä ankkuri, eli ei hylkyä näköpiirissä. Laitoin spoolin kiinni ankkurikettinkiin ja lähdettiin kiertämään kehää. Löytyihän se Sundsborgin lopulta, puolen tunnin pohja-ajasta olikin jäljellä ruhtinaalliset 7 minuuttia... Ei paljon muuta kerennyt kuin käydä kääntymässä laivan päällä ja sitten pitikin jo lähteä kerimään lainia takaisin. Nousu päästiin aloittamaan aikataulun mukaan ja pidettiin dekot 9 ja 6 metrissä, yhteensä 19 minuuttia.

Pinnalla lämmiteltiin auringossa ja suoritettiin nestetankkausta. Ankkuriliinaa tuntui riittävän loputtomiin, varsinkin kun pidin nostotahtia verkkaisena ettei elimistöön kertynyt typpi alkaisi kuplimaan ja pilaamaan kaunista kesäpäivää. Ajelehdimme hissukseen kohti Mäkiluotoa miesten paistatellessa päivää. Joku nopea paattikin siellä Mäkkärin suunnalla ajeli ja kurvasi sitten kurssin kohti pikkuribiämme. Arvuuttelimme onko kyseessä merivartiosto, poliisi vai joku muu ja kohtahan se selvisi, että Tullin pojat olivat liikkeellä. Jutusteltiin niitä näitä, ohessa esiteltiin pelastusliivit (onneksi otin mukaan), vanhentunut sammutin ja olemattomat rekisteripaperit. Markolle siitä joku muistutus tuli, mutta hyvissä väleissä päästiin sitten lähtemään kohti rantaa.

Tullivene lähdössä.

Toinen dyykki tehtiin Storträskön rannalla olleelle Alkolle, tosin tällä kertaa meni biodyykin puolelle. Koordinaatit olivat Museoviraston rekisteriportaalista ja ei ainakaan ihan kohdalle osuttu. Tosin hylyn etsiminen narun kanssa ei huvittanut ja niinpä risteilimme lahtea ristiin rastiin. Hylyn osia kyllä näkyi, mutta kokonaista hylkyä ei. Isoin palanen oli yksittäinen kylkikaari, loput olivat pienempää lautaa ja parrua. Sukelluksen loppupuolella löysin jonkun onnettoman aikaa sitten hukkaaman Suunnon Finnlight -valaisimen, jonka otin mukaan pohjaa pilaamasta. Kampeloita ja kivinilkkoja näkyi muutamia, yhtä lihavaa kampelaa kävin tökkimässä ja poloinen oli joko niin laiska ettei jaksanut lähteä karkuun tai sitten oli jo valmiiksi henkitoreissaan. Kaiken kaikkiaan tämäkin oli kiva dyykki, vaikka mitään erityisempää ei vastaan tullutkaan. Lopussa jouduimme suorittamaan vielä muutaman sadan metrin pintauinnin veneelle, mutta kauniissa säässä sekään ei haitannut.

Viking Linen reitti kulkee Porkkalan saariston kauniissa maisemissa.

Läheinen tynnyrihylky oli poijutettu, ymmärtääkseni Calypson toimesta. Tuohonkin minulla oli rekisteriportaalin koordinaatit, mutta samaa pistettä ne eivät kyllä osoittaneet. Täytyy vielä vilkaista, etten ole itse hönöillyt ja ottanut koordinaatteja esim. KKJ-muodossa...

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Uusi Hylyt.net

Suomalaiset hylkysukeltajat ovat hakeneet tietoja hylyistä jo vuosien ajan Hylyt.netistä, joka perustuu hyvin pitkälti klassikkoteokseen Hylkyjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Hylyt.net on kärsinyt hiukan kankeasta käyttöliittymästä sekä päivitettävyydestä, mutta nyt ainakin käyttöliittymä on mennyt kokonaan uusiksi.

Pikaisen tutustumisen myötä uusi karttasovellus näyttää hyvältä, kartalla voi liikkua helposti ja zoomauskin onnistuu. Kohdetiedot näkyvät erivärisillä pallukoilla, jotka kertovat paikkatiedon tarkkuuden ja kohdetäppää klikkaamalla saa näkyviin hylyn perustiedot.

Aika näyttää tuliko päivityksen yhteydessä ripeyttä myös hylkytietojen päivityksiin, ennen tuossa on kulunut aikaa runsaasti. Joka tapauksessa suunta on oikea!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Panga diving resort

Panga diving resort tarjoaa mukavaa majoitusta maaseudulla lähellä Panga Pankin kalliojyrkänteitä. Yövyimme päärakennuksessa kolmen yön ajan ja kaikeksi onneksi kelit suosivat: aurnko paistoi joka päivä. Kohderyhmälle, eli sukeltajille, palvelut ovat varmaankin riittävät, mutta ei sukeltaville perheenjäsenille meno saattaa olla liiankin rauhallista. Lapsille riittää pihamaata jossa voi riehua ja kesällä aikaa voi viettää hyvin vaikkapa rannalla. Hiekkarannasta ei kannata haaveilla, tai ainakin muistaa että raekoko on suurta eli rannat ovat kivikkoisia. Pikkukivistä saattaa löytää esimerkiksi simpukoiden fossiileita.

Huoneet olivat siistejä, mutta varustelultaan melko karuja. Huoneessamme oli yksi parivuode ja kaksi tavallista sänkyä sekä yksi yöpöytä, tuoleja ei ollut jääkaapista puhumattakaan. Sukellusvarusteet säilytettiin ilmavassa ulkorakennuksessa, jonne on tehty hyvät ripustuspaikat pukujen ja muiden varusteiden kuivattamiselle.

Tietääkseni vesijohtovettä ei suositella juotavaksi, joten ostimme menomatkalla Tallinnasta juomavettä mukaan. Hyvä idea olisi ollut ottaa mukaan esim. akkulaturi, jolloin kylmälaukussa olisi voinut pitää juomat kylmänä. Nyt kylmät juomat piti tilata baarista. Ruokajuomat piti myös tilata erikseen, ainoastaan aamupalalla oli juotavaa tarjolla, ja tietysti veneessä oli muutamia vesipulloja.

Henkilökunta oli mukavaa ja palvelualtista, suomenkielellä ei kyllä välttämättä pärjää. Lauantai-ilta oli varattu grilliherkuille, tarjolla oli hyviä makkaroita, lihavartaita, salaattia ja kastiketta sekä uskoakseni paikallista musiikkia autostereoista. Sauna oli kuumana koko illan ja porukka viettikin aikaa sisätiloissa pihalla parveilleiden itikkalaumojen takia. Vahva hyttysmyrkky on siis enemmän kuin paikallaan!

Herkkäunisten kannattaa varata mukaan korvatulpat, sillä äänieristys ei ollut kovinkaan kummoinen. Naapurihuoneista ei mökää kuulunut, mutta alakerran baarista / oleskelusalista puhe ja naurunremakka kyllä kuului, samoin matalammat saundit musiikista.

Yhteenvetona voisin todeta, että paikka täyttää erinomaisesti sukellustukikohdalle asetetut toiveet, mutta ei välttämättä sovi lapsiperheille. Hyvä keli tietysti pelastaa paljon, koska ulkona tekemistä riittää öpienemmillekin.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Saarenmaa, part II

Saarenmaan sukellusreissu tuli tehtyä ja lopputuloksena oli kaikenkaikkiaan 6 dyykkiä ja auringossa palanut pää. Pari ensimmäistä sukellusta tehtiin hylyille (Marta & Stag), loput olivat biodyykkejä. Biokohteet vaihtelivat sukelluskeskuksen rannassa tehdystä yösukelluksesta lähes parin tunnin ajomatkan päässä olleelle hyljesukellukselle. Hylkeitä en valitettavasti pinnan alla nähnyt, aika läheltä ne kuitenkin kävivät katsomassa pinnan päällä. Vettä ei hylkeiden luona ollut niin paljon, että sukellusvarusteita olisi kannattanut kantaa mukana, reilun tunnin aikana maksimisyvyydeksi tuli alle 3 metriä ja sekin oli veneen luona. Suurin osa ajasta meni polven syvyisessä vedessä ihmetellessä.

Panga Pankin ja Tagarannan rannoille tehdyt biosukellukset tarjosivat jopa surrealistisia maisemia: paikka paikoin pohja muistutti jotain kreikkalaista laatoitusta säännöllisen kokoisine ja muotoisine kivilohkoineen. Kallio muistutti joissain kohdissa aivan vanhoja portaita, niin säännöllisesti se oli lohkeillut. Kampeloita ja kolmipiikkejä oli paljon, kivinilkkoja samoin. Vaskikala oli uusi tuttavuus, niitäkin näkyi muutamia. Hienon bongaamani kala oli kuitenkin turska, joka jurotti kallion halkeamassa ja paljastui ainostaan sinne päin uineen kampelan takia.

Vaikka en biosukelluksista juurikaan välitä, olivat nämä dyykit kyllä hienoja elämyksiä.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Saarenmaa: Marta & Stag

Tänään sukelsimme höyrykäyttöisen rahtilaivan Martan ja venäläisen miinanraivaaja Stagin hylyillä. Molemmat siis sijaitsevat Saarenmaalla Panga Diving Resortista pohjoiseen ja venematkaa oli noin puolisen tuntia suuntaansa. Sukellusten välillä käytiin maissa syömässä ja täyttämässä pullot.

Marta oli saanut toisen maailmansodan tiimellyksessä oman osansa ilmapommituksista, jonka johdosta hylky on aika repalainen. Pohja on noin kuudessatoista metrissä. Selviä kokonaisuuksia olivat keula massiivisine ankkuripeleineen, höyrykattila ja -kone, sekä viimeisenä perä. Perä nousee noin kahdeksaan metriin, josta löytyy peräsinkoneistoa. Potkuri ja peräsin ovat tallessa, samoin takakannen rippeiden päältä löytyy varapotkuri. Kannet ovat romahtaneet eikä hylyssä oikein ole sukellettavia sisätiloja. Jossain pääseen hiukan sukeltamaan pellin allakin, jos sellaisesta tykkää. Ikkunaventtiileitä näkyi muutama, ehjillä laseilla jopa. Kohteella oli kuulema näkynyt muutama lohikin tässä viikko, pari sitten.

Miinanraivaaja Stag oli enemmän kuosissaan, vaikka ikä näkyy tässäkin. Stag päätyi meren pohjaan vasemmalle kyljelleen ajettuaan miinaan. Miinan osumiskohdassa laiva on hajonnut pahoin ja romua on ympäriinsä. Muutoin kyljet ovat melko ehyet, potkuria aluksella ei enää ole. Konehuoneen päältä kansi on osin sortunut ja konehuoneen huoltokäytäviä olisi ollut kiva sukeltaa. Nyt se jäi tekemättä ajan puutteen vuoksi, yhden sulakatulun tai jotain sinne suuntaan huomasin ohimennessäni. Kannen alla pystyy sukeltamaan paikka paikoin lyhyitä lenkkejä, tosin takertumisvaara katosta roikkuviin esteisiin on todellinen. Hylyssä on vielä ammuslaatikoita, jotka ovat täynnä raskaan konekiväärin patruunoita. Lisäksi pohjasta pitäisi löytyä joku torpedo tai pommi (tarkat esitiedot ovat aina kivoja), mutta emme löytäneet sellaista. Tämä kohde olisi kestänyt pidemmänkin sukelluksen tai vaihtoehtoisesti useamman dyykin.

Hienompia hylkykohteita löytyy ihan Suomenlahdeltakin, mutta kyllä täällä näkyvyys on aivan upea. Ja ainahan uusilla kohteilla on kiva käydä!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Iso-Melkuttimella

Seuran foorumilla oli eilen ilmoitus iltasukelluksesta Melkulle. Reissu oli suunnattu lähinnä tuoreille peruskurssilaisille, joita paikalle ei kyllä saapunut ensimmäistäkään. No, tulipa itse kuitenkin käytyä pienellä iltapulahduksella.

Kelihän oli eilen mitä kesäisin, arska paistoi ja itikoita sun muita pörriäisiä riitti. Takakontissa oli pulloja ehkä hiukan yliampuva määrä Melkulle, kun kävin samalla reissulla hoitelemassa täytöt tallilla. Rannan parkkipaikalla oli oikein ruuhkaa, näytti olevan Riihimäen urheilusukeltajien jotain kurssisukelluksia menossa. Mattikin oli paikalla mönkijän kanssa, oli kiva jutella pitkästä aikaa.

Itse sukelluksesta jäi vähän huono maku, näkkärit olivat tosi huonot ja ne nähtävyydet puuttuivat edelleenkin. Lisäksi ykkönen piti vauhtia turhan kovana, liekö oli kiire pois. Rannalla totesin, että oli melkein kesän Melkun sukellukset käsitelty, mutta lievensin kantaani antamalla paikalle mahdollisuuden sinkkukamoilla tapahtuvalle kuvaussukellukselle. Paluumatkalla kävinkin vielä tsekkaamassa vaihtoehtoisen paikan veteen menolle, jota Matti suositteli. Josko sitten seuraavalla kerralla, kun vedet on uintilämpöisiä...

Lievä kumiallergia tuntuu taas vaivaavan, Orbiitin reissun jälkeen kaulan alue on kutissut ja eilinen ei ainakaan helpottanut. Näillä kuitenkin mennään, nahkaa kun ei saa vaihdettua.