sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Talvi etenee

Tammikuu on sitten vaihtenut jo helmikuuksi. Lauhat, voisi jopa sanoa poikeuksellisen lämpimät kelit sydäntalveksi, rohkaisivat minut kolmelle eri sukellukselle tammikuussa. Olisihan sitä voinut enemmänkin käydä, mutta kun on niin ronkeli... Pari kertaa Ojamolla ja kerta Melkulla; Ojamoa lisää, Melkkua ehkä kesällä sinkkupullon kanssa. Tai sitten Melkuttimelle lähdetään vaan perheen kanssa uimaan ja paistamaan makkaraa.

Useimmiten saan nykyään kaikki tarpeelliset kilut ja kalut mukaan sukellusreissulle, enkä ole joutunut enää lakki kourassa pyytämään almuja paikan päällä. Eilen olisi kuitenkin jäänyt dyykki tekemättä, jos en olisi saanut lainaan pukukaasupulloa. Oma oli kyllä mukana, venttiili teipattuna (merkki täydestä pullosta), mutta tyhjentyneenä. Tässä vielä julkisesti iso kiitos Pekka N:lle.

Sukellus meni luottoparin kanssa hienosti, plänäiltiin haluttu reitti (pystykuilua, kiskoja ja helmiä sopivassa suhteessa) ja sitten toteutettiin suunnitelma. Vauhti pidettiin leppoisana, niin kerkeää katsella paikkoja paremmin. Avossakin oli jo ihan mukavan kirkasta ja kuten kuvasta näkyy, niin jäätäkään ei enää paljoa ole.

Tuulta ja tuiskua Ojamolla 31.1.2015
Dyykin loppupuolella totesin puvun tarvitsevan pientä talvipäivitystä, sillä tyhjennysventtiili lirutteli vettä pukuun joka käyttökerralla. Vasenta hihaa pitkin vesi valui kastellen kuivahanskan väärältä puolelta. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että kuivahanskat ovat aavistuksen liian naftit. Huomenna käyn hakemassa rukkaset Biltemasta, Hong Kongista tai mikä nyt sattuukaan sopivalta kaupalta tuntumaan ja laitan ne ainakin talven ajaksi. Hanskojen vaihtaminen on helppoa, kiitos mansettirenkaiden (mansettirenkaiden käytöstä joskus lisää). Saas nähdä miten pärjään "sormettomana" veden alla!

Ojamolla tehtyjen sukellusten väliin mahtui yksi räpistely Iso-Melkuttimella. Alun perin piti mennä Haveriin, mutta tragikoomisten sattumien kautta jouduimme vaihtamaan kohteen Melkuksi. Pakkasta oli noin 10 astetta, ja nähtävyydet pinnan alla olivat vähissä. Onneksi seura oli hyvää, joten fiilissaldo jäi plussan puolelle. Sukellustouhuissa -10 astetta alkaa olla raja, jossa rupean miettimään viitsinkö lähteä ollenkaan sukeltamaan. Melkun kohdalla tämä raja on vielä matalampi, mutta esim. jääsukelluskurssilla pintaorganisaatiossa olo on jo ihan eri juttu.