keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Taktista- ja varavaloa

Purkaessani edelliseen juttuuni wingiä laitoin siinä ohessa sukekamppeita kuivumaan Jyrägölle suuntautuneen dyykin jäljiltä. Olosuhteet olivat tuolla reissulla pinnan päällä haasteellisia varusteiden jäätyessä dyykin jälkeen niin pahoin, että päätettiin lopulta skipata toinen dyykki kokonaan. Joka tapauksessa, kotona huomasin Heserin varavalon linssin sisäpinnalle tiivistyneen kosteutta, jonka kuivattelua varten purin lampun osiksi. Ja niinhän siinäkin kävi, että saman tien palasiksi menivät myös DTD:n varavalo ja sattumalta työpöydällä ollut Surefiren C2 Centurion, josta ei kyllä taida olla varavaloksi vaikka hyvä tuikutin onkin.

Muutama kuvakin tuli taas napattua, joista selviää edellä kerrottujen valoneuvojen sisuskalut sekä ulkoinen olemus.

Tämän kertaisen tarkastelun kohteet: kolmella ja puolella sadalla eurolla taskulamppuja.

Ensimmäisenä joukon selvästi eniten superlatiiveja omaava valaisin eli Heser. Se on näistä kolmesta suurin, teknisesti monimutkaisin ja kallein. Tiivistys on hoidettu kahdella o-renkaalla ja valon sytyttäminen tai sammuttaminen hoituu valopäätä kiertämällä. Heserin paras etu kilpailijaansa DTD:hen nähden on sen käyttämien C-paristojen (LR14) yleismaailmallisuus. Varaparistojen hankinta onnistunee vähän heikomminkin varustellusta myymälästä. Valaisimessa paristot on sijoitettu metalliputkeen, joka toimii niin sähköisenä johtimena polttimolle kuin myös siirtää polttimolta tulevaa lämpöä paristoille. En tiedä kuinka merkittävää roolia tuo lämmönsiirto on käytännössä, mutta ainakin ajatuksena ihan toimiva. Polttimo on messinkirunkoinen mötikkä, joka on itsessään vesitiivis. Mahdollisessa flodaamistilanteessakin lampusta pitäisi siis lähteä valoa niin kauan kuin paristoissa vain puhtia riittää.

 Heser selected led 4W.

Heser purettuna pääosiinsa.

DTD:n näkemys varavalosta on huomattavasti sirompi kuin Heserillä. Kompakti koko on saatu aikaan valitsemalla virtalähteeksi kolmen voltin CR123 -litiumparistot. Eivät siis ole ihan niin yleisiä kuin Heserin käyttämät C-paristot, mutta kyllä noitakin ihan marketeista jo löytää. Tässäkin tiivistys on toteutettu kahdella o-renkaalla ja ledvalopäätä kiertämällä tuikku saadaan syttymään tai sammumaan. Paristot sijoitetaan konstailemattomasti valaisimen rungon sisään jonka jälkeen valopää kierretään kiinni. Helppoa ja yksinkertaista!

 DTD:n varavalo.

 DTD:n valaisin purettuna.

Surefire C2 Centurion edustaa taktisia valoja ja otin sen mukaan ihan muuten vaan. Runko on avoin molemmista päistä, o-renkaita on yksi / pää ja katkaisin löytyy takakappaleesta. Jonkinlainen vesitiiveys tälläkin rakenteella saavutetaan, mutta sukellusvaloksi tästä ei ole. Tässäkin voimanlähteenä toimivat CR123-paristot ja xenon-polttimo on istutettu alumiinista koneistettuun heijastimeen. Polttimon tultua elinkaaressa päähän vaihdetaan koko heijastinosa. Kiertämällä takakappaletta kiinnipäin saadaan ensin käyttöön tila, jossa valaisin toimii vain silloin kun painonappia pidetään pohjassa. Kierrettäessä vielä lisää valo jää palamaan ilman napin painamistakin. Tätä mallia ei enää valmisteta, aika on jo ajanut tämän ohi. Kuitenkin kyseessä on erinomainen malli, varsinkin jos arvostaa valaisimen ergonomiaa yhdessä pistoolin kanssa.

Taktinen valaisin Surefire C2 Centurion.

 Surefire purettuna.

perjantai 21. joulukuuta 2012

DTD:n wingin anatomiaa

Kuten viime kerralla lupasin, on tullut aika tarkastastella wingiäni hiukan pintaa syvemmältä. Alkusysäyksenä tälle toimi viimeisimmällä Ojamon reissullani jäätymisen takia paukahtanut haitariletku, jota vaihtaessa homma sitten laajeni tähän. Käsittelyssä oleva kapine on DTD:n Stream 20 joka on ollut käytössäni himpun reilut 3 vuotta.

Kyseinen wingi on kaksikerroksinen, ulkokuori on 2000 denierin Corduraa sisemmän pussiosan ollessa valmistettu kevyemmästä 560 denierin Cordurasta. Sisäpussin saumat on ultraäänihitsattu ja varmistettu vielä polyuretaanipinnoitteella. Haitariletku on lyhyt, jolloin täyttöpää jää mukavasti suurinpiirtein rinnalla olevan D-lenkin tasalle eikä laahaa pohjassa. Lyhyellä letkulla täyttöpäätä ei myöskään tarvitse nostaa niin paljoa liiviä tyhjennettäessä kuin pitkällä haitariletkulla pitäisi. Täyttöpään napit ovat terästä, uskoisin tällä tavoitellun täyttöpään paikallaan pysymistä lisääntyneen massan myötä. Dumppivena löytyy wingin vasemmalta puolelta, sisäpussiin taas pääsee käsiksi wingin yläosasta löytyvän tukevan vetskarin avaamalla.

Sisäpussi vaikuttaa kestävältä eikä sen kanssa ole ongelmia ollutkaan. Wingin päädyssä näkyy dumppivenan reikä.
 
 Haitariletku läpivientimutkaan nippusiteillä, jotka jäävät normaalisti piiloon leveän kumilenksun alle.

 Dumppiventtiili irroitettuna. Kuvasta selviää venttiilin toimintaperiaatekin hyvin: normaalisti jousi painaa venttiilin kiinni. Narusta vetämällä venttiiliä voidaan avata wingin tyhjennystä varten. Mikäli paine säkin sisällä kasvaa niin paljon, että se voittaa jousivoiman, dumppivena toimii varoventtiilinä.

 Haitariletku purettuna osiinsa. Letkun sisällä oleva vaijeri varmistaa ettei haitariletku irtoa kummastakaan päästä epänormaalissakaan vedossa. Vaijerin kiinnikkeinä olevat tapit ovat kiinni kierteillä.

 Täyttöpään napit purettuna. Tyhjennysnappi aukeni kuusiokololla täyttöpään sisäpuolelta ja täyttönappi ulkopuolelta kiertämällä lukitusmutteri auki. Napit olivat aika visvaisessa kunnossa kolmen vuoden käytön jälkeen...

Itse olen tykännyt DTD:n wingistä sen verran paljon, että hankin sinkkusettiinkin DTD:n valmistaman donitsin. Hinta on varsin kilpailukykyinen, esiteltynä oleva malli näyttää maksavan Scubamafiassa tällä hetkellä 285 euroa.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Väliajalla...

Edellisestä blogipostauksesta on kulunut jo lähes kuukausi, eikä voi taaskaan syyttää muita kuin itseään. Juttua aiheesta kyllä riittää, mutta jotenkin on vain ollut saamaton fiilis tämän kirjoituksen suhteen.

Viimeisin dyykkini oli Ojamolla, jossa puuhasteltiin habitaatin parissa. Kaivoslampi oli saanut silloin jo jääpeitteen laiturinpuoleiseen päähänsä, mikä toi omat hankaluutensa touhuun. Kyseisenä iltana oli aika rapsakka pakkanenkin, asteita oli noin -15 tai ehkä hiukan kylmempääkin. Sen verran pakkasesta oli riesaa, että laitepaketin kasattuani sain haitariletkun mossahtamaan testattuani, että liiviin menee ilmaa. Testaus oli siis aiheellinen, koska kaasu ei päässyt wingiin asti vaan virtaus pysähtyi säkin suulla olevaan mutkaan, joka oli täynnä jäämurskaa... Tuli sukellettua silloin Ojamolla pelkällä kuivapuvulla tasapainottaen.

Hajonnut wingin letku odottelee vieläkin vaihtoaan tuolla tallin puolella. Samalla kertaa tulin purkaneeksi koko wingin ja tarkoituksena on tehdä siitäkin pieni katsaus tänne Osapaineeseen, miltä DTD:n wingin sisäkalut näyttää. Samaten pientä jutun tynkää on tulossa DTD:n ja Heserin varavaloista. Ei kovin kummallista niistäkään, vähän kuvia millaisista osista ne on kasattu jne, ihan perussettiä siis.

Tällä hetkellä itselläni on menossa hidas kaupanhieronta kaluston päivittämisen suhteen. Sinänsä ihmeellinen tilanne, että myyjä ei oikein osaa päättää mitä tehdään. Toivottavasti kaupat saadaan tehtyä! Jos näin käy, niin kalustopäivityksestä kerron varmasti tarkemminkin.

Sukeltamassakin olisi kiva käydä, nyt viikonloppuna olisi tarkoitus jonkinlainen plutaus lähteä tekemään. Kohde on vielä auki, Ojamo se ei näillä näkymin ole.