torstai 26. tammikuuta 2012

Sukelluskuvausseminaari

Liitosta lähestyttiin minua tällaisella viestillä (jakelu oli puheenjohtajille ja sihteereille, kaipa tieto muutoksista kulkeutuu aikanaan pääkallonpaikallekin):

Kamera pysyy jo kädessä veden alla, mutta pitäisi saada vähän parempia kuvia? Tule noukkimaan huippusukelluskuvaajien parhaat vinkit Sukelluskuvausseminaariin lauantaina 24.3.2012 Helsinkiin SLU-talolle (Radiokatu 20).

Ohjelmassa klo 10-17:
Sukelluskuvaamisen perusteet, Olli Rinne
Pokkarista kaikki irti, Jaakko Ala-Hiiro
Kuva kisakuntoon, Pekka Tuuri
Kuvaaminen vapaasukeltamalla, Kimmo Lahtinen
Oppia kurssilta - PADI Digital UW Photographer, Ralf Åström

Seminaari sopii parhaiten aloittelevalle kuvaajalle, joka haluaa kehittyä harrastuksessaan, mutta tarjoaa myös erinomaisen tilaisuuden kaikille sukelluskuvaajille tavata muita lajin harrastajia ja verkostoitua.

Hinta: 50 € (sis. luennot, aamukahvi, lounas SLU-talon lounasravintolassa, iltapäiväkahvi) Haluatko kuviasi esille seminaarinäyttelyyn?

Voit tuoda mukanasi noin 10 kuvaa paperi- tai valokuvatulosteena, jotka laitetaan esille luentosaliin. Ota yhteyttä, niin saat lisäohjeita kristiina.karila (at) sukeltaja.fi Ja illalla juhlitaan

Seminaari jatkuu iltajuhlalla hotelli Presidentissä. Tervetuloa tapaamaan sukelluskuvaajia, verkostoitumaan, nauttimaan hyvästä ruuasta ja viettämään hauska ilta!

Hinta: 50 €


Tapahtuman "virallinen" mainos löytyy Sukeltajaliiton etusivulta. Samasta paikasta löytyvät myös ohjeet tapahtumaan ilmoittautumisesta.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Selkälevyaskartelua

Tein tämän näpertelyn jo viime talvena, mutta laiskana en ole saanut tuota aiemmin kuvattua.

Viime talvena oli vähän tekemisen puutetta ja tuollaista alumiinilevyn keventämistä olin joskus miettinyt. Päätin kokeilla vähän tuollaisen "reissupellin" tekoa, vaikka ei noita lentomatkoja ihan myötäänsä tulekaan tehtyä.

Vähän aikaa valkkasin sopivaa fonttia tietsikalta, jonka jälkeen tulostin tekstin sopivan kokoisena. Leikkasin kirjaimet irti terävällä veitsellä niin, että sain jäljelle jääneestä arkista sapluunan. Tämän sapluunan avulla merkkasin alumiinin pintaan leikattavat kohdat tussilla, jonka jälkeen aloin askartelemaan poran kanssa. Porasin siis kirjaimiin mahdollisimman isoja reikiä, joista työtä oli hyvä jatkaa pistosahalla. Alumiini on siitä kiitollinen materiaali, että normaalit työkalut pystyvät siihen hyvin, joten työkin edistyi suht nopeasti. Lopuksi viilailin pahimmat rosot pienillä viiloilla.

En muista enää kauanko tuon tekemiseen tuhraantui aikaa, olisinkohan parina kolmena iltana sitä nikkaroinut. Joka tapauksessa tuo oli yllättävän helppo projekti, jolla helpottaa oman laitepaketin tunnistettavuutta reippaasti. Oikeastaan ainoa miinus on, että mahdollisessa jälleenmyyntitilanteessa selkälevyn ostajakunta olisi varmaan aika rajattu...

lauantai 14. tammikuuta 2012

Introsta ralliin

Eilen meni ilta Hämeenlinnassa sukellusintron merkeissä. Lujabetonilta oli tutustumassa sukeltamiseen 5 henkilöä, joista kahden kanssa kävin kokeilemassa miltä sukeltaminen oikein tuntuu. Molemmat olivat sukelluksen jälkeen selvästi tyytyväisiä ja kiinnostusta peruskurssiin oli reippaasti. Olisihan se metkaa, jos itsekin näkisi taas tuon kaakelilaguunin uusin silmin ja voisi sieltä noustessa hehkutella kuinka upeaa siellä on sukeltaa. Enpä kyllä muista milloin olisin viimeksi käynyt altaalla sukeltamassa muutoin kuin jonkinlaisella kurssilla tai vastaavalla... Eipä silti, kyllä se ensi kertaa veden alla olosta nauttivan kaverin kanssa sukeltaminenkin on mukavaa ja jättää hyvät fiilikset itsellekin, vaikka ei mitään mullistavaa sukelluksella tapahtuisikaan.

Tänään oltiin Riihimäki-rallissa siltä varalta, että turvasukeltajalle olisi ollut tarvetta. Minulle tuo oli ensimmäinen kerta kun olin rallitapahtumassa, enkä suoraan sanoen usko tuosta tulevan jatkossakaan mitään tapaa. Itse olin valmiudessa toimia pintamiehenä narun kanssa kaverin istuessa kamppeet päällä valmiina pelastamaan veden varaan joutuneita. Pakkasta oli vajaat kymmenen astetta, mutta viiltävä tuuli toi purevuutta roimasti lisää. Kuivapuku olisi ollut farkkuja lämpimämpi vaihtoehto, onneksi nytkin tarkeni kun vähän jaloitteli välillä. Odotellessa kahdeksankymmenen ralliauton ohiajoa pari kuvaajaa kävi napsimassa muutaman kuvan eksoottisesta sukeltajasta, saattoipa ohikulkevasta rallikansasta joku muukin kuvan napata.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Lumituiskussa Jyrängöllä

Käytiin tekemässä vuoden ensimmäinen sukellus Jukan kanssa, kohteena oli vanha tuttu eli Jyrängön virta. Alunperin oli tarkoitus, että mukaan lähtisi myös Heikki, mutta toisin kävi. Eipä siinä mitään, pärjättiin me Jukan kanssa kahdestaankin ihan hyvin. Heinolassa siirrettiin minun kamat Jukan ajopeliin ja jätettiin Pösö Casinon rantaan odottamaan tulevaa ylösnousua. Sitten ei muuta kuin Kumpelin rantaan ja veteen.

Vesi oli korkealla täälläkin.

Casinon rannassa. Ylösnousu tapahtuu helpoiten tuolta veneen takaa näkyvältä penkalta.

Vesi oli korkealla täälläkin ja jo Casinon rannassa oltiin katseltu miten virta mahtaisi pyöritellä meitä. Virtauksien tähystämistä haittasi aallokko, joka kävi suoraan vastavirtaan. Kumpelin rannassa viima puhalsi luihin ja ytimiin eikä ajatus päällysvaatteista kuoriutumisesta houkutellut yhtään. Pakkohan se oli kuitenkin tehdä, kun sukeltamaan oli tultu. Onneksi olin jo kotona sonnustautunut kerrastoon ja fleecepaidankin olin päättänyt jättää Weezlen alle. Kun Weezle oli päällä, alkoi vilukin helpottaa joten ajatus kuivapuvusta ei tuntunut enää yhtä ikävältä. Itse asiassa taisin pukeutua siihen aika nopsaankin, tuulensuojaan pääsy kun houkutteli. Huomasin Jukalla autossa irtohupun ja kun herra itse sukeltaa kuivahupulla, niin kysäisin tuota lainaan sukelluksen ajaksi. Kun laiturilla varusteita pukiessa katselin lumipyryn aallokoksi piiskaamaa mustaa vettä, en voinut välttyä ajattelematta homman mielekkyyttä. No, pervoja koko remmi, kuten vanha työkaverini sanoisi...

Vastoin odotuksia virta oli Kumpelin rannassa lähes olematon. Edellisellä kerralla laiturin vieressäkin sai pitää laiturin rakenteista kiinni muita odotellessa, nyt paikallaan pysymisen vuoksi ei tarvinnut sen kummemmin rimpuilla. Lähdettiin sukeltamaan Jukan mennessä edellä ja tadaaa, vesi oli suht' kirkasta Päijänteeksi. Näkyvyyttä oli jotain nelisen metriä, vaihteli tietysti vähän sukelluksen aikana. Etenimme leppoisaa vauhtia virran vieminä kunnes lähdimme laskeutumaan alemmas. Aika lailla alkupäässä nähtiin iso made, jota Jukka kuvasi antaumuksella minun yrittäessä valaista kalaa. Koska olin sen verran kauempana, osoitin madetta suoraan valokeilalla. Välillä suuntasin lamppua sivuun niin, että valaisin ainoastaan hajavalolla. Saas nähdä kuinka kuvat onnistuivat ja oliko tuo suora valaisu liikaa. Jatkettiin matkaa, silloin tällöin vastaan tuli rapuja. Yhdessä syvänteessä oli taas iso matikka, jota Jukka yritti kuvata kalan uidessa hiljalleen karkuun.

Jossain vaiheessa Jukka lähti suuntaamaan sivuttain virtaan nähden kohti laituria. Olisi se kiva kun oppisi itsekin tuon maaston niin, että voisi yhtä onnistuneesti suunnistaa laiturille! Noustiin hiljalleen laiturin vieresitä penkkaa ylös, täällä virta oli selkeästi voimakkaampi kuin muuten sukelluksen aikana. Kun rinne kääntyi tasaiseksi oli virtaus jo niin kova että jo paikoillaan pysymiseksi piti potkia hiki päässä. Hommaa ei helpottanut yhtään tunne oikean räpylän irtoamisesta, joten vilkuttelin Jukalle valoa samalla kun aloin suorittamaan mahdollisimman hallittua nousua virrassa. Aika nopeastihan tuota tulin ylös verrattuna normaaliin "metri ja minuutti" nousunopeuteen kutosesta, mutta kun ei muutakaan voinut. Pinnalla ei virtausta ollut haitaksi asti, laiturikin oli melko lähellä. Jukan valo paistoi pinnalle asti, joten uin laiturin viereen ja jäin odottamaan Jukan nousua. Siinä uidessani totesin liivin täyttöventtiilin jäätyneen puhaltamaan. Tyhjentelin liiviä muutaman kerran ja suljin sitten oikean pullovenan. Kun saatiin taas hetken kuluttua tiimi kasaan, päätimme vielä sukeltaa laiturin päässä olevalle nousupaikalle, kun pinnan alla on kuitenkin mukavampi liikkua.

Casinon rannassa huomasin, että jatkossa kannattaa varautua jonkinlaisilla töppösillä, jos on aikomus jättää varsinaiset kengät Kumpelin rantaan. Toinen havainto oli, ettei irtohupun käyttöä ole syytä kehuttu! Kun käytössä oli sopiva irtohuppu varsinaisen hupun päällä, ei päätä palellut missään vaiheessa, eikä hupun alle tullut vettä ainakaan niin, että olisin sen huomannut. Palattuamme Kumpelin rantaan totesin Jukalle, että kyseessä oli paras sukellukseni Jyrängöllä huolimatta aivan lopussa olleesta virtauksesta. Hyvät näkkärit, lämmin olo, nähtävää ja sopiva virtaus sukelluksen aikana, niissä oli tämänkertaisen onnistumisen salaisuus.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Pakollinen katsaus viime vuoteen

Vuosi vaihtui työn merkeissä ja ainakaan vielä ei ole kerennyt aloittaa uutta sukelluskautta. Viimeisen sukelluksen siirto sukellustietokoneelta PC:lle on taas yhtä tervan juontia, varmaan pettänyt se minun aiemmin tekemäni juotos...

Vuonna 2011 tuli tehtyä 61 kirjattua sukellusta, aika usein tuli sukelluskohteeksi valittua jonkin sortin hylky. Hylkydyykkejä tuli yhteensä 38, joukossa oli laivojen lisäksi niin lentokone kuin pyöräkuormaajakin. Suomen lisäksi käytiin huhtikuussa Norjassa Narvikissa ja kesäkuussa Virossa Saarenmaalla, muutoin pysyttelin tiukasti kotimaassa. Sukelluskausi tuli avattua viime vuonna 23. tammikuuta, tänä vuonna olisi tarkoitus päästä vesiin vähän aiemmin... Vuoden viimeinen sukellus tehtiin 31. joulukuuta ja kohteena oli Raimo-Ragnar. Oli muuten aika herkkua kun pääsi joulukuussa tekemään venesukelluksenkin. :)

Tuossa vielä vertailun vuoksi kuvat Söderbystä kesältä ja vuoden viimeiseltä päivältä. Olin ottanut kuvat lähes samasta paikasta, joka ei kyllä johtunut tietoisesta yrittämisestä. Kuvista näkee kuitenkin hyvin kuinka korkealla vesi on nyt.
27. heinäkuuta, kuva otettu Nokian kännykällä.

31. joulukuuta, kuva otettu ihkauudella iPhonella. Tapaninpäivänä oli vedenpinta noussut suurinpiirtein tuon etualalla olevan auton etupyörien kohdalle.