maanantai 31. elokuuta 2015

Kuivaa sukeltamista

Eilen pääsin kokeilemaan uutta Loitokaria Ojamolla, joten on aika pistää lupaamiani kokemuksia jakoon. Edellinen pukuni on siis Diveriten 905, joten vertaan Loitsikkaa kyseiseen hyvin palvelleeseen pukuun.

Pukeutuessa ensimmäinen selkeä ero on saappaissa, jotka Loitokarissa ovat mallia "lötteröt kumisaappaat" ja 905:ssa istuvat neopreenisaappaat. Saappaissa neppari vetää mielestäni pidemmän korren jämäkämmän tuntemuksensa ja eristävyytensä takia. Eilen minulla oli vain normaalit villasukat, kun ohuita alussukkia ei ollut mukana. Seuraavalle dyykille laitan kahdet villasukat ja mahdollisesti huopapohjalliset, jotka toivottavasti jämäköittävät saapasta. Ramppia pitkin veteen mennessäni huomasin kumisaappaan pohjan olevan huomattavasti liukkaampi kuin neopreenijalkineissa.

Seuraava iso ero entiseen ovat nykyiset 3-sormiset, kiinteät hanskat. Pukeutuminen oli helppoa, mutta kumihanskoissa sormet tuntuivat, jos ei aivan HK:n sinisiltä, niin vähintäänkin grillibalkkaneilta. Mielenkiinnolla odottelin kuinka boltsnappien yms. klippailu sujuisi vedessä.

Suurimpana erona oli tietenkin kuivahuppu, joka on kerta kaikkiaan hyvä. Diveritessa minulla on neopreeninen kaulamansetti, jota ei tarvitse talkita ja joka muutenkin on helppokäyttöinen, mutta kyllä tuo kuivahuppu on ihan yliveto mansetittomuudessaan ja helppoudessaan. Huppu vaimentaa luonnollisesti ääniä, mutta ennen käyttämäni märkähuppu + irtohuppu vaimensi vielä enemmän, joten yllätyis positiivisesti tuonkin suhteen.

Kumipuku on nahkea ja sukelluslaitteen hihnat tuppaavat takertelemaan puettaessa. Tosin JJ:n jalusta mahdollistaa hihnastoon pujottautumisen, joten takerteluakaan ei esiintynyt. Fiilikset paranivat siis koko ajan...

Vedessä, elementissä johon sukelluspuku on tarkoitettu, eroja ei ollutkaan enää niin paljoa. Entinen kahden hupun yhdistelmä ei ole päästänyt hupun sisälle vettä niin, että sen tulemisen olisi huomannut, joten dramaattista eroa kuivahuppuun ei syntynyt. Kolmisormihanskojen käyttökelpoisuus vedessä on huomattavasti parempi kuin kuivalla maalla "räpyläefektin" takia. Räpyläefektilla tarkoitan sitä, että levitettäessä sormia niiden väliin jäävä kumi litistyi paineen vaikutuksesta mahdollistaen yllättävänkin hyvän näppäryyden. Aiemmin odottamani klippailut sujuivat siis helposti. Toki hiukan joutui miettimään miten hommat kannattaa tehdä, kun opitut tavat eivät enää suoraan toimineetkaan. Ehkä suurin ero (sukeltaessa) entiseen oli puvussa olevan kaasun virtaaminen ulos hupun aukosta ylöspäin katsoessa. Noustessa oikeastaan aika kiva ominaisuus, näin yhden sukelluksen kokemuksella.

No, mitäs vielä...? Kumipuku puhkeaa ehkä helpommin kuin trilaminaatti, mutta reikien etsiminen on helppoa samoin kuin paikkaaminenkin. Puku kuivuu ulkopuolelta nopeasti sukelluksen jälkeen ja pysyy notkeana pakkasellakin (vrt. märkä nylon jäätyy tönköksi).

Yleisvaikutelma Loitokarin kuivapuvusta oli ehdottomasti positiivinen. Itse asiassa oli mahtavan hienoa, kun sukelluksen jälkeen ei tarvinnut kuivata aluspukua! :) Ei Loitokari mikään überpuku ole, mutta tarjoaa omien mittojen mukaisen puvun ja varmaankin markkinoiden parhaan kuivahupun. Uskallan väittää, etten heittänyt rahoja Kankkulan kaivoon, vaan sain hyvän sukelluspuvun vuosiksi eteenpäin.

perjantai 28. elokuuta 2015

Peukuttamisesta

Dyykkiremmi Vesipäissä käytiin keskustelua peukuttamisesta, erityisesti tapahtuman järjestän toimesta tapahtuvasta. Vesa poisti suurimman osan kommenteista, jotta varsinainen aihe ei hukkuisi, mutta aihe oli kuitenkin selvästi kiinnostava.

Itse pyrin ilmoittamaan osallistumisestani vasta kun olen varma, että pääsen ihan oikeasti mukaan. Jos järjestän jonkun tapahtuman, niin silloin luotettavuus korostuu entisestään. On kai päivänselvää, että muita harmittaa, jos on ilmoittautunut tapahtumaan ja mahdollisesti skipannut jonkun muun ja loppupeleissä ei pääsekään sukeltamaan tapahtuman järjestäjän vetäytyessäkin leikistä.

Luonnollisesti on hyviäkin syitä peruuttaa tapahtuma. Esimerkkinä vaikkapa merelle suuntautuva hylkyreissu, kun merisää on liian kova. Korkkina aalloilla pomppivassa veneessä ei ole ensinnäkään hauska olla, toisekseen liian huono keli vaarantaa jo turvallisuudenkin. Itse sukeltamiseenhan keli ei niinkään vaikuta, mutta pintatoiminnassa huono keli tuo omat vaaratekijänsä. Toisena hyvänä syynä on tietysti sairastuminen, harrastuksen kuitenkin olisi tarkoitus olla mukavaa eikä pakkopullaa.

Joillekin huono sää (esim. sade tai pakkanen) on riittävä syy peukuttaa tapahtuma, tämäkin on tietysti henkilökohtainen valinta. Jos tapahtuman järjestävä taho ei halua lähteä huonolla kelillä dyykkaamaan, olisi syytä ilmoittaa asia riittävän selkeästi, että muut voivat asiaan varautua ja tehdä osallistumispäätöksensä sen mukaan.

Itse sukelluksellahan peukuttaminen eli sukelluksen keskeyttäminen on ok, eikä huonoa syytä olekaan. Jos vaan alka tuntumaan siltä, että haluaa pintaan, on se parempi ilmoittaa suoraan eikä sukeltaa sitkeästi kaverin mukana. Myöhemmin tilanne saattaa eskaloitua syystä tai toisesta ja silloin voi tulla kakkaa tuulettimeen ihan oikeastikin. Onneksi nämä peukuttamistapaukset ymmärretään yleensä hyvin ja suhtautuminen niihin on hyvää. Tuttujen kavereiden kesken pieni kettuilu jälkeenpäin voi kuulua asiaan, mutta itse en ainakaan tuntemattomille viitsi alkaa soittamaan suutani.

Jokainen saa siis tehdä tyylillään, mutta ei pidä ihmetellä jos muut eivät olekaan samaa mieltä.

torstai 27. elokuuta 2015

Hylkypuisto aukeaa taas

Kronprins Gustav Adolfilla sijaitseva hylkypuisto avautuu taas 1.9. Museoviraston kukkaron nyörit ovat pysyneet tiukalla, onneksi puiston ylläpidossa riensi auttamaan Sea Safety Scandinavia. Myös Helsingin kaupungin liikuntavirasto auttaa toiminnassa omalla panoksellaan. Hienoa toimintaa!

Tuolla voisi taas käydä jollain syyssukelluksella, viime vuonna siellä oli aivan tajuttoman hyvät näkkärit.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Loitsikka kotiutui

Kävin tänään hakemassa uuden kuivapukuni Hyvinkäältä kotiin ja nyt se odottelee tuoreelle kumille haisevana, talkittuna ja vetskari vahattuna pääsemistä koesukellukselle. Puvusta puuttuu vielä p-valve ja sähköläpivienti, mutta niiden asentaminenhan ei kovin kummoinen temppu ole. Loitsikkaan meinasin laittaa sähköille läpiviennin Northern Light Scuban mallistosta löytyvällä täyttöventtiiliin liitettävällä palikalla, helpotusventtiiliksi kelpaa luotettavaksi osoittautunut DTD:n malli Scubamafialta.

Sukelluspuku Loitokari sijaitsee siis Hyvinkäällä ja valmistaa perinteisiä kumipukuja kuivahupulla, enemmän tietoa löytyy firman hiukan vanhanaikaisilta kotisivuilta. Mitat voi ottaa itsekin, mutta varmemman tuloksen saa kun menee paikan päälle mitattavaksi. Silloin onnistuu myös eri huppumallien, saappaiden ja hanskojen koesovitus. Itse otin pukuun lisävarusteiksi kolmisormihanskat, isot taskut (2 kpl) ja vahvikepalan haaroihin mopoilua silmällä pitäen. Tilauksesta meni himpun päälle 3 viikkoa puvun noutoon, tähän vaikutti tilausajankohta heti Loitokarien kesäloman loppumisen jälkeen.

Käyttökokemuksista lisää kunhan niitä nyt tulee.

Vanha 905 pääsee viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviään varapukuna ja mahdollisien lämpöisten vesien reissujen kevyempänä sukellusasuna (jos ei sitten pärjää ohuella märkkärillä).