tag:blogger.com,1999:blog-10560109078870178872024-02-08T08:27:05.702+02:00Sukellusblogi OsapaineJuttua sukeltamisesta, varusteista ja reissuista. Pääasiassa faktaa, ehkä joskus fiktiotakin.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.comBlogger200125tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-65434508557139046522015-10-02T15:55:00.000+03:002015-10-02T15:55:06.259+03:00Syksyinen viikonloppu OrbiitillaNaamakirjassa oli ilmoitus muutamasta vapaasta paikasta maineikkaalle sukellustukialukselle, eli <a href="http://orbiit.net/" target="_blank">Orbiitille</a>. Kun Markollekin kävi moinen reissu, niin siitä vaan ilmoittautumaan mukaan. Reissun kohteista ei ollut muuta hajua kuin, että kaikille yritetään löytää hyviä kohteita. Osallistujatkin olivat tuiki tuntemattomia...<br />
<br />
Perjantai-aamuna kello herätti viideltä töihin ja töiden jälkeen kerkesinkin olla melkein tunnin kotona ennen kuin lähdimme kohti Orbiitin kotilaituria Sompasaaressa. Sompasaaren rakennustyöt aiheuttivat pientä tarvetta kiertelylle, mutta päästiin kuitenkin ajoissa pelipaikoille. Pikainen vilkaisu laivalle kiinnitti huomion takkiliiveihin ja sinkkupulloihin. Missä ihmeessä olivat kaikki tuplat ja staget...? Tämähän oli kuin paluu ensimmäiseen Orbiitin reissuun likimain kymmenen vuotta sitten, jolloin itsekin sukelsin sinkkupullon ja märkkärin kanssa. Mukavia sukelluksia nekin olivat, ei sen puoleen!<br />
<br />
Varusteet saatiin laivaan nopeasti, kiitos kanssasukeltajien ihan automaattisesti muodostaman ketjun. Kun kaikki kamppeet olivat kannella, lähdin etsimään itselleni punkkaa. Oma suosikkipaikkani, keulan hyvinvarusteltu yksiö, olikin vapaana, joten iippokassi punkalle ja takaisin kannelle järjestelemään omaisuus yhteen nippuun. Bailoutit paikoilleen käytävän varrelle, mopo penkin alle, rebe ja varustelaatikko sopivan lähelle veteenmenokohtaa. Aluspuku kannen alle ja kuivis valmiiksi, loput tavarat olivatkin enemmän tai vähemmän varalla ja ne oli siis parempi pitää syrjemmällä.<br />
<br />
Hylkypuisto sattui sopivasti matkan varrelle, joten päästiin perjantai-iltanakin jo sukeltamaan. Menimme Markon kanssa ensimmäisinä veteen, laskeuduimme pohjalle GA:n perän puolelta ja lähdimme kiertämään narureittiä hitaasti ajaen. Näkkärit eivät olleet kovin mairittelevat, mutta huonompaakin olen nähnyt (valitettavan monesti). Ensimmäisen kierroksen jälkeen poltteli jo halu ajaa kovempaa, joten toinen kierros paineltiin sitten ns. nasta laudassa. Kolmatta lenkkiä emme enää lähteneet ajamaan, vaan risteilimme hylyn päällä ja reunoilla ennen paluuta nousuköydelle. Sukellusaikaa kertyi 37 minuuttia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtaTRJ9kBKTmjOkeWYFJEU6VdTZXUG93WCx17O465_jKDN9ClhJxQm-vjc89nnFoVQC_rlI2vb4_9lfc4DH7Jwbnb3EaKpE5vNRAAm-pkIsnbRHFV3hl9qaN7W-Za51A9h-4EyPvNJv9Y/s1600/IMG_1074.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtaTRJ9kBKTmjOkeWYFJEU6VdTZXUG93WCx17O465_jKDN9ClhJxQm-vjc89nnFoVQC_rlI2vb4_9lfc4DH7Jwbnb3EaKpE5vNRAAm-pkIsnbRHFV3hl9qaN7W-Za51A9h-4EyPvNJv9Y/s320/IMG_1074.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Merellä oli hieno keli, yölläkin.</i></td></tr>
</tbody></table>
Sukelluksen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Porkkalaa kauniissa kuutamossa. Ankkuroiduimme Stor Träskön eteläpuolelle, ja taisin olla aika lailla etujoukoissa nukkumaan mentäessä. Aamuvuoro alkoi tuntumaan... Aamulla nousin vasta kun olimme jo liikkeellä ja kippari kertoi kohteena olevan <a href="http://www.hylyt.net/hylky.jsp?id=klaus_oldendorff" target="_blank">Klaus Oldendorffin</a>, mikäli suoja-alueluvat löytyy. Oma nimi on jossain luvassa, mutta eihän niitä lupanumeroita kukaan ulkoa muista. Etsin ryhmänjohtajan ja kysyin lupaa Klasulle, mutta eipä sattunut semmoista olemaan... Kohteeksi muuttui sitten <a href="http://www.hylyt.net/hylky.jsp?id=sundsborg_1929" target="_blank">Sundsborg</a>.<br />
<br />
Sundsborgille emme ottaneet ajopelejä mukaan, ja ihan hyvä, sillä näkyvyydet olivat Sundsborgille ominaiset, eli aika huonot. Keulassa oli taas kirkkainta ja pohjalla läpinäkymätön maito. Aloitimme pistämällä kelan kiinni nousuköyteen, joka sijaitsi keulasta lukien ensimmäisen ruuman aukon peräkulmassa. Siitä lähdimme kohti keulaa, kävimme vähän penettämässä keulapakassa (löytyi mm. pari risaa lautasta) jonka jälkeen käytiin kiertämässä keula ja katsomassa kaikki kolme ankkuria. Keulasta palattiin nousuköydelle ja uiskenneltiin leppoisaa tahtia laivan keskiosia pitkin perään, ihasteltiin ruoria ja laskeuduttiin perästä peräsintä seuraillen kunnes 60 metrin kelasta loppui naru. Siitä takaisin nousuköydelle ja laivan oikealle partaalle, johon jätin kelan ja lähdimme kiertämään hylkyä myötäpäivään. Lenkin jälkeen lähdettiin pintaan. Sukellusaikaa tuli muutamaa minuuttia vaille 1½ tuntia.<br />
<br />
Päivän kaksi seuraavaa sukellusta skippasimme Markon kanssa yksissä tuumin, kohteina olivat viljalaivan hylky sekä Alko. Viljalaivalla kiskaisin kuitenkin Loitokarin arkivaatteiden päälle, heitin selkään pelkän selkälevyn ja lähdin mopon kanssa tarjoamaan hinauspalveluja hylylle ja sieltä pois. Kyyti kelpasi kaikille! :) Vaikka merivesi olikin lämmintä, niin ilman oikeaa aluspukua alkoi jo vähän viluttaakin. Tällä kohteella taisin tarjota lamppunikin lainaan, vaikka ei siitä sitten hylyn mataluuden vuoksi ollutkaan oikein iloa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhomdIaAy2zRH3H_US1WYP8p1kRqRz6x2XKwY88QciHdkgzLRbrgQl3akPt_mDTL-1qTXCaLNOlYMYvW3JCtAtrrSaVa70KhFi9fC6ELseu9h-KpWTH0j0DvctJ2YnqjGIbaZ6kuuA4mzI/s1600/IMG_1075.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhomdIaAy2zRH3H_US1WYP8p1kRqRz6x2XKwY88QciHdkgzLRbrgQl3akPt_mDTL-1qTXCaLNOlYMYvW3JCtAtrrSaVa70KhFi9fC6ELseu9h-KpWTH0j0DvctJ2YnqjGIbaZ6kuuA4mzI/s320/IMG_1075.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Valmistautumassa sukellukseen viljalaivan hylylle.</i></td></tr>
</tbody></table>
Keli oli koko lauantaipäivän todella kesäinen, tosin päivän mittaan noussut tuuli pakotti pitämään päällä pitkiä vaatteita. Kohteet olivat kuitenkin suojaisissa paikoissa, joten tuulesta ei ollut mainittavaa haittaa. Iltakin oli lämmin, ainakin ajankohdan huomioon ottaen. Jäimme yöksi ankkuriin <a href="http://www.hylyt.net/hylky.jsp?id=kalkkihylky" target="_blank">Alkon</a> viereen, Stor Träskön pohjoispulelle. Ilta kului leppoisasti pääosin messissä, jossa oli sapuskan lisäksi tarjolla mm. punaviiniä ja hirvilimua. Tutustuin voitokkaasti myös Lupaus-nimiseen korttipeliin, jota olisi voinut pelata pidempäänkin. Illalla jotkut hurjapäät kävivät vielä uimassa, itse toimin tähystäjänä varmistamassa turvallista paluuta laivaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2W9kl6t6Y-rnrdQiY6JpYEoXUT-WxQ4VuEE37SpOXuzsYnnQysjtNcfOkPdVj0LbMmlZyyhyphenhyphenz1bfbeYeBI40JTDw6bNFNSX0krA94o1lA1oZd_089nsTSa4NEIGXJzL2Ac6V9quRKlT8/s1600/IMG_1080.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2W9kl6t6Y-rnrdQiY6JpYEoXUT-WxQ4VuEE37SpOXuzsYnnQysjtNcfOkPdVj0LbMmlZyyhyphenhyphenz1bfbeYeBI40JTDw6bNFNSX0krA94o1lA1oZd_089nsTSa4NEIGXJzL2Ac6V9quRKlT8/s320/IMG_1080.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx1w-ERJphkpkVRzpRzLwKUSMt13bz_EV_Q9UavnGC0SAd4RNEkpt8ZlSntRIeptrUQRfj1Lt16nu1uCjhtv83qkW707Qe_h3DOD3i6M8hKY1CdTvfbnJyL6iD0ZQycLaTKvRboYW78O8/s1600/IMG_1084.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx1w-ERJphkpkVRzpRzLwKUSMt13bz_EV_Q9UavnGC0SAd4RNEkpt8ZlSntRIeptrUQRfj1Lt16nu1uCjhtv83qkW707Qe_h3DOD3i6M8hKY1CdTvfbnJyL6iD0ZQycLaTKvRboYW78O8/s320/IMG_1084.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Vieraita Orbiitilla lauantaina.</i></td></tr>
</tbody></table>
Sunnuntaina ajoimme <a href="http://www.hylyt.net/hylky.jsp?id=linjatauluhylky" target="_blank">Linjatauluhylylle</a>, joka on siis Storträskön länsipuolella. Otimme taas skootterit mukaan ja kerkesimmekin sukeltaa molemmilla hylyn osilla ja ajella rinnettä ristiin rastiin. Näkyvyys huononi noin 26 metrin alapuolella paljon, joten pääasiassa ajelimme 20-25 metrin tienoilla. Yksi hyväkuntoinen patenttiankkurikin sieltä löytyi, mutta sitäkään ei nostettu. Linjatauluhylyllä viihdyimme vajaan tunnin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx_VhO2R2tu2CcqRDkdW3ZK94KQTb0BWRUOUs5-uxzpZrRYbb7qgGRRt8iSWnr-fBlRUakPjd5LYX3Z6dEuexDfjkjEXP6J2ncBkt2sCWq9zChu9Ydcdn8kppKTcam53DZkUkerAhOx2E/s1600/IMG_1082.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx_VhO2R2tu2CcqRDkdW3ZK94KQTb0BWRUOUs5-uxzpZrRYbb7qgGRRt8iSWnr-fBlRUakPjd5LYX3Z6dEuexDfjkjEXP6J2ncBkt2sCWq9zChu9Ydcdn8kppKTcam53DZkUkerAhOx2E/s320/IMG_1082.JPG" width="320" /></a></div>
Reissun viimeiseksi kohteeksi päätyi <a href="http://www.hylyt.net/hylky.jsp?id=edmund_1907" target="_blank">Edmund</a>, jossa sukelsin Sannan kanssa Markon jäädessä laivalle. Edmundilla näkkärit olivat kohtalaiset, mutta itse hylky on mennyt surkean huonoon kuntoon. Onneksi kerkesin sukeltaa siellä sen ollessa vielä suht' tuore hylkylöytö. Täälläkin oli pohja samean sakan peitossa, joten sukellus keskittyi kannen yläpuolelle. Sanna sai liidata sukelluksen, koska sinkkupullo & märkäpuku rajoittavat sukellusaikaa huomattavasti verrattuna rebeen ja näissä oloissa jopa turhankin lämpimään kuivapukuun. Edmundilta noustuamme totesin tämän olleen selkeästi lyhimmän sukelluksen koko reissulla ja itse asiassa reilusti yli vuoteen. Ihan kivaa kuitenkin oli, sehän on tärkeintä.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan kohteet olivat hiukan pettymys, mutta porukan mukaanhan sitä pitää kohteet valita. Ja vaikka kohteet eivät odotuksia kohdanneetkaan, oli reissu silti mukava ja kivaa oli. Lähtisin uudestaankin, tosin ottaisin kyllä myös sinkkukamat mukaan... :)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-81360179969498528552015-09-08T19:21:00.000+03:002015-09-08T19:22:20.300+03:00Esittelyssä Northern Light Scuban sukellusskootteriKohteena oleva sukellusmopo edustaa kotimaista näkemystä sukellusskoottereista ja esittelyssä oleva malli on pitkän tuotekehittelyn toimiva protoversio. Pidemmittä alustuksitta itse asiaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhldC9kmwnA_rgRrUEaOHSu_P165D5Az1444TguVjJ7o_-vEu86rPHzZCcMEO8aJYaJwkZgEMruraNoXi59nGm4-VA1PmY2tVq4CiTSeoE2OGy8MTnAFycZpwHlQc4nFPHXvMxhmED4lkI/s1600/mopo0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="178" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhldC9kmwnA_rgRrUEaOHSu_P165D5Az1444TguVjJ7o_-vEu86rPHzZCcMEO8aJYaJwkZgEMruraNoXi59nGm4-VA1PmY2tVq4CiTSeoE2OGy8MTnAFycZpwHlQc4nFPHXvMxhmED4lkI/s320/mopo0.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tuorein hankintani, NLS:n sukellusskootteri.</i></td></tr>
</tbody></table>
Pituutta mopolla on 87 cm, runkoputken halkaisija on vajaat 21 cm ja potkuritunnelin halkaisija leveimmästä kohtaa on noin 36 cm (kahvan kohdalta noin 45 cm). Painoa alumiinirunkoisella kulkupelillä on ajokunnossa himpun vajaat 26 kg (tuotantomallista tullee jokusia kiloja kevyempi). Moottoriksi valittu voimanpesä on tuttu tapaus niin Cudasta kuin Magnuksestakin, akkuna toimii luonnollisesti NLS:n omaa tuotantoa oleva 50 voltin ja 1280 wattitunnin paketti. Esittelyssä oleva skootteri on koeponnistettu 16 baariin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig9A7FizKnjDD8c3EJVMa3S2KcnKZI1tMF2gAbe0WK_-H_V45L9nIZqWThoZEY2lpRjfVIK0QuK5l9LGRHDQE3uv3ERFwf91d4nDDlEHif-yIAPKM8Z9v7yg1PJj3hV8NPONjnjLFUy1o/s1600/mopo1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig9A7FizKnjDD8c3EJVMa3S2KcnKZI1tMF2gAbe0WK_-H_V45L9nIZqWThoZEY2lpRjfVIK0QuK5l9LGRHDQE3uv3ERFwf91d4nDDlEHif-yIAPKM8Z9v7yg1PJj3hV8NPONjnjLFUy1o/s320/mopo1.jpg" width="140" /></a></div>
Ohjauselektroniikka on piilotettu mustaan koteloon, josta löytyy liittimet ohjelmapäivityksiä varten. Kytkettäessä skootterin akku moottoriin, kuuluu mopon "aivoista" hetken aikaa elektronista piippailua, sen jälkeen ohjauselektroniikka ei muistuttele olemassaolostaan.<br />
<br />
Tehonsäätö tapahtuu kierrettävällä kaasukahvalla, yksi vääntö vaihtaa isommalle ja kaksi vääntöä pienemmälle, eli päinvastoin kuin esim. Cudassa. Vaihteisto on räätälöitävissä toiveiden mukaan niin vaihteiden lukumäärän kuin tehoportaiden suhteenkin. Tällä hetkellä vaihteita on 5 ja jokainen pykälä edustaa 20 % maksimitehosta (siis 1-vaihde on 20 % maksimista ja 5-vaihde 100 %). Vaihteiston lisäksi löytyy myös säädettävä potkuri, joten nopeusasettelun suhteen valinnan varaa riittää enemmän kuin hyvin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikdqjxZwYW26NMRxfcn9XU3kI0rm425iUoyiw68nRLuD1X_SYe9yndsOC-kd23EPjxGTxGqGdmgX-TiAd9UCFs_ZIw4MPDN4rCUw0vb8msXHwp8AfHxA_0f6V2XW5xu3XshWIJkwtEDOU/s1600/kahva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="174" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikdqjxZwYW26NMRxfcn9XU3kI0rm425iUoyiw68nRLuD1X_SYe9yndsOC-kd23EPjxGTxGqGdmgX-TiAd9UCFs_ZIw4MPDN4rCUw0vb8msXHwp8AfHxA_0f6V2XW5xu3XshWIJkwtEDOU/s320/kahva.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Lähikuva kaasukahvasta. Vasemmalla näkyvä kirkas ruuvi on varmistin ja "kaasukahva" on tuo uritettu osa.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Esiteltävässä mallissa on noin 10 senttiä pidempi runkoputki mitä varsinaisissa myyntiin tulevissa malleissa ja "hukkaputken" johdosta lisääntynyt noste on kompensoitu noin neljällä kilolla lyijyä. Samoin E/O-liittimellä toteutettu sähköjen ulosotto ajovalolle on toteutettu pyynnöstäni eikä sitä löydy vakiomallista. Läpivienti sijaitsee peräkartiossa ja ulostuleva jännite on 12 V, muuntajana toimii Mascotin Type 8862, joka lienee aika perusvalinta tämmöisissä sovelluksissa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOOEdW0EdGcp5-_f9cXCAq8h9WkDC5O0v8n85nNe6rNlWDBVbMhPx-MYu9nFO2i3Kk5mBfQ1jfUBXupVrVWOL48S4sIjvgeZik0iMHPL8x1mxOH57krIC_WeFXiDMh7yC2QCvLnxXLkEc/s1600/mopo2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOOEdW0EdGcp5-_f9cXCAq8h9WkDC5O0v8n85nNe6rNlWDBVbMhPx-MYu9nFO2i3Kk5mBfQ1jfUBXupVrVWOL48S4sIjvgeZik0iMHPL8x1mxOH57krIC_WeFXiDMh7yC2QCvLnxXLkEc/s320/mopo2.jpg" width="137" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Mopon sisukalut ylhäältä alaspäin: akku, muuntaja, virtaliittimet, ohjauselektroniikka ja moottori. Etualalla näkyvä "antenni" on E/O-liittimet suojatulppa.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Akulta tulee 3 johtoa joiden erivärisiin (musta, punainen ja valkea) liittimiin kytketään joko mopon moottori (punainen ja musta) tai akkulaturi (punainen ja valkea). Laturi on tukevan oloinen, alumiinikuorinen ja tuulettimella varustettu malli, jonka maksimilatausvirta on 6 amppeeria. Laturista löytyy oma sulake ja virtakytkin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguTQ8IxOqgPs-mEq1JN5igRm783ZGxj92nvjgxhsD9JZnrKwP8oXWKna2aA6VMgGW38IhP4Tovunk4Lo3Cp3QxcT9_yunMu5-SnLga_MDP58UngACR-CIG8rKJ-0AxZKJq8Kbl4ZHrNYU/s1600/laturi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="171" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguTQ8IxOqgPs-mEq1JN5igRm783ZGxj92nvjgxhsD9JZnrKwP8oXWKna2aA6VMgGW38IhP4Tovunk4Lo3Cp3QxcT9_yunMu5-SnLga_MDP58UngACR-CIG8rKJ-0AxZKJq8Kbl4ZHrNYU/s320/laturi.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>6 A:n laturi.</i></td></tr>
</tbody></table>
NLS:n kaiffareilla on jatkokehitysideoita jo valmiina, joiden jalostaminen alkaa kun tuotantoversiot ovat saatavilla. Yksi mielenkiintoinen ajatus oli erilaisten tehoprofiileiden käyttö, joitavoitaisiin valita sukelluksen aikana. Tällöin esim. hinaustilanteessa voitaisiin valita profiili, joka tarjoaisi parhaan nopeuden ja akunkeston suhteen.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan NLS:n sukellusskootteri vaikuttaa hyvin mietityltä ja toteutetulta tuotteelta. Lisätietoja myyntiin tulevista mopoista, aikatauluista yms. voi kysellä <a href="mailto:cemo@northernlightscuba.fi" target="_blank">Cemo Timucinilta</a>.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-50764475978504951942015-08-31T18:07:00.000+03:002015-08-31T18:07:09.355+03:00Kuivaa sukeltamistaEilen pääsin kokeilemaan uutta Loitokaria Ojamolla, joten on aika pistää lupaamiani kokemuksia jakoon. Edellinen pukuni on siis Diveriten 905, joten vertaan Loitsikkaa kyseiseen hyvin palvelleeseen pukuun.<br />
<br />
Pukeutuessa ensimmäinen selkeä ero on saappaissa, jotka Loitokarissa ovat mallia "lötteröt kumisaappaat" ja 905:ssa istuvat neopreenisaappaat. Saappaissa neppari vetää mielestäni pidemmän korren jämäkämmän tuntemuksensa ja eristävyytensä takia. Eilen minulla oli vain normaalit villasukat, kun ohuita alussukkia ei ollut mukana. Seuraavalle dyykille laitan kahdet villasukat ja mahdollisesti huopapohjalliset, jotka toivottavasti jämäköittävät saapasta. Ramppia pitkin veteen mennessäni huomasin kumisaappaan pohjan olevan huomattavasti liukkaampi kuin neopreenijalkineissa.<br />
<br />
Seuraava iso ero entiseen ovat nykyiset 3-sormiset, kiinteät hanskat. Pukeutuminen oli helppoa, mutta kumihanskoissa sormet tuntuivat, jos ei aivan HK:n sinisiltä, niin vähintäänkin grillibalkkaneilta. Mielenkiinnolla odottelin kuinka boltsnappien yms. klippailu sujuisi vedessä.<br />
<br />
Suurimpana erona oli tietenkin kuivahuppu, joka on kerta kaikkiaan hyvä. Diveritessa minulla on neopreeninen kaulamansetti, jota ei tarvitse talkita ja joka muutenkin on helppokäyttöinen, mutta kyllä tuo kuivahuppu on ihan yliveto mansetittomuudessaan ja helppoudessaan. Huppu vaimentaa luonnollisesti ääniä, mutta ennen käyttämäni märkähuppu + irtohuppu vaimensi vielä enemmän, joten yllätyis positiivisesti tuonkin suhteen.<br />
<br />
Kumipuku on nahkea ja sukelluslaitteen hihnat tuppaavat takertelemaan puettaessa. Tosin JJ:n jalusta mahdollistaa hihnastoon pujottautumisen, joten takerteluakaan ei esiintynyt. Fiilikset paranivat siis koko ajan...<br />
<br />
Vedessä, elementissä johon sukelluspuku on tarkoitettu, eroja ei ollutkaan enää niin paljoa. Entinen kahden hupun yhdistelmä ei ole päästänyt hupun sisälle vettä niin, että sen tulemisen olisi huomannut, joten dramaattista eroa kuivahuppuun ei syntynyt. Kolmisormihanskojen käyttökelpoisuus vedessä on huomattavasti parempi kuin kuivalla maalla "räpyläefektin" takia. Räpyläefektilla tarkoitan sitä, että levitettäessä sormia niiden väliin jäävä kumi litistyi paineen vaikutuksesta mahdollistaen yllättävänkin hyvän näppäryyden. Aiemmin odottamani klippailut sujuivat siis helposti. Toki hiukan joutui miettimään miten hommat kannattaa tehdä, kun opitut tavat eivät enää suoraan toimineetkaan. Ehkä suurin ero (sukeltaessa) entiseen oli puvussa olevan kaasun virtaaminen ulos hupun aukosta ylöspäin katsoessa. Noustessa oikeastaan aika kiva ominaisuus, näin yhden sukelluksen kokemuksella.<br />
<br />
No, mitäs vielä...? Kumipuku puhkeaa ehkä helpommin kuin trilaminaatti, mutta reikien etsiminen on helppoa samoin kuin paikkaaminenkin. Puku kuivuu ulkopuolelta nopeasti sukelluksen jälkeen ja pysyy notkeana pakkasellakin (vrt. märkä nylon jäätyy tönköksi).<br />
<br />
Yleisvaikutelma Loitokarin kuivapuvusta oli ehdottomasti positiivinen. Itse asiassa oli mahtavan hienoa, kun sukelluksen jälkeen ei tarvinnut kuivata aluspukua! :) Ei Loitokari mikään überpuku ole, mutta tarjoaa omien mittojen mukaisen puvun ja varmaankin markkinoiden parhaan kuivahupun. Uskallan väittää, etten heittänyt rahoja Kankkulan kaivoon, vaan sain hyvän sukelluspuvun vuosiksi eteenpäin.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-20723504072611162912015-08-28T11:47:00.002+03:002015-08-28T11:47:37.353+03:00PeukuttamisestaDyykkiremmi Vesipäissä käytiin keskustelua peukuttamisesta, erityisesti tapahtuman järjestän toimesta tapahtuvasta. Vesa poisti suurimman osan kommenteista, jotta varsinainen aihe ei hukkuisi, mutta aihe oli kuitenkin selvästi kiinnostava.<br />
<br />
Itse pyrin ilmoittamaan osallistumisestani vasta kun olen varma, että pääsen ihan oikeasti mukaan. Jos järjestän jonkun tapahtuman, niin silloin luotettavuus korostuu entisestään. On kai päivänselvää, että muita harmittaa, jos on ilmoittautunut tapahtumaan ja mahdollisesti skipannut jonkun muun ja loppupeleissä ei pääsekään sukeltamaan tapahtuman järjestäjän vetäytyessäkin leikistä.<br />
<br />
Luonnollisesti on hyviäkin syitä peruuttaa tapahtuma. Esimerkkinä vaikkapa merelle suuntautuva hylkyreissu, kun merisää on liian kova. Korkkina aalloilla pomppivassa veneessä ei ole ensinnäkään hauska olla, toisekseen liian huono keli vaarantaa jo turvallisuudenkin. Itse sukeltamiseenhan keli ei niinkään vaikuta, mutta pintatoiminnassa huono keli tuo omat vaaratekijänsä. Toisena hyvänä syynä on tietysti sairastuminen, harrastuksen kuitenkin olisi tarkoitus olla mukavaa eikä pakkopullaa.<br />
<br />
Joillekin huono sää (esim. sade tai pakkanen) on riittävä syy peukuttaa tapahtuma, tämäkin on tietysti henkilökohtainen valinta. Jos tapahtuman järjestävä taho ei halua lähteä huonolla kelillä dyykkaamaan, olisi syytä ilmoittaa asia riittävän selkeästi, että muut voivat asiaan varautua ja tehdä osallistumispäätöksensä sen mukaan.<br />
<br />
Itse sukelluksellahan peukuttaminen eli sukelluksen keskeyttäminen on ok, eikä huonoa syytä olekaan. Jos vaan alka tuntumaan siltä, että haluaa pintaan, on se parempi ilmoittaa suoraan eikä sukeltaa sitkeästi kaverin mukana. Myöhemmin tilanne saattaa eskaloitua syystä tai toisesta ja silloin voi tulla kakkaa tuulettimeen ihan oikeastikin. Onneksi nämä peukuttamistapaukset ymmärretään yleensä hyvin ja suhtautuminen niihin on hyvää. Tuttujen kavereiden kesken pieni kettuilu jälkeenpäin voi kuulua asiaan, mutta itse en ainakaan tuntemattomille viitsi alkaa soittamaan suutani.<br />
<br />
Jokainen saa siis tehdä tyylillään, mutta ei pidä ihmetellä jos muut eivät olekaan samaa mieltä.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-84507661524724722772015-08-27T16:11:00.000+03:002015-08-27T16:11:15.052+03:00Hylkypuisto aukeaa taasKronprins Gustav Adolfilla sijaitseva <a href="http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto?Article=6067" target="_blank">hylkypuisto avautuu</a> taas 1.9. Museoviraston kukkaron nyörit ovat pysyneet tiukalla, onneksi puiston ylläpidossa riensi auttamaan <a href="http://www.seasafety.net/" target="_blank">Sea Safety Scandinavia</a>. Myös <a href="http://www.hel.fi/www/liv/fi" target="_blank">Helsingin kaupungin liikuntavirasto</a> auttaa toiminnassa omalla panoksellaan. Hienoa toimintaa!<br />
<br />
Tuolla voisi taas käydä jollain syyssukelluksella, viime vuonna siellä oli aivan tajuttoman hyvät näkkärit.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-229606613613571102015-08-26T23:00:00.002+03:002015-08-26T23:00:43.538+03:00Loitsikka kotiutuiKävin tänään hakemassa uuden kuivapukuni Hyvinkäältä kotiin ja nyt se odottelee tuoreelle kumille haisevana, talkittuna ja vetskari vahattuna pääsemistä koesukellukselle. Puvusta puuttuu vielä p-valve ja sähköläpivienti, mutta niiden asentaminenhan ei kovin kummoinen temppu ole. <a href="http://www.sukelluspukuloitokari.fi/" target="_blank">Loitsikkaan</a> meinasin laittaa sähköille <a href="http://www.northernlightscuba.fi/?product=sahkolapivienti-puvuntayttoventtiiliin" target="_blank">läpiviennin</a> Northern Light Scuban mallistosta löytyvällä täyttöventtiiliin liitettävällä palikalla, helpotusventtiiliksi kelpaa luotettavaksi osoittautunut <a href="http://www.scubamafia.fi/pvalve-balansoimaton-p-103.html" target="_blank">DTD:n malli</a> <a href="http://www.scubamafia.fi/" target="_blank">Scubamafialta</a>.<br />
<br />
<a href="http://www.sukelluspukuloitokari.fi/" target="_blank">Sukelluspuku Loitokar</a>i sijaitsee siis Hyvinkäällä ja valmistaa perinteisiä kumipukuja kuivahupulla, enemmän tietoa löytyy firman hiukan vanhanaikaisilta kotisivuilta. Mitat voi ottaa itsekin, mutta varmemman tuloksen saa kun menee paikan päälle mitattavaksi. Silloin onnistuu myös eri huppumallien, saappaiden ja hanskojen koesovitus. Itse otin pukuun lisävarusteiksi kolmisormihanskat, isot taskut (2 kpl) ja vahvikepalan haaroihin mopoilua silmällä pitäen. Tilauksesta meni himpun päälle 3 viikkoa puvun noutoon, tähän vaikutti tilausajankohta heti Loitokarien kesäloman loppumisen jälkeen.<br />
<br />
Käyttökokemuksista lisää kunhan niitä nyt tulee. <br />
<br />
Vanha 905 pääsee viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviään varapukuna ja mahdollisien lämpöisten vesien reissujen kevyempänä sukellusasuna (jos ei sitten pärjää ohuella märkkärillä).Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-72677421701426994262015-07-22T09:16:00.003+03:002015-07-22T09:18:26.607+03:00Melkkua ja hankintojaTörkeän pitkä aika on vierähtänyt edellisestä päivityksestä, mutta eipä ole tullut oikeastaan sukellettuakaan! Töissä meni monta kolmen viikon jaksoa niin, että kolmesta viikonlopusta olin kahtena töissä. Tähän kun lisätään vielä saamattomuus puvun korjauksen suhteen, niin asiahan on jo taputeltu.<br />
<br />
Tuli tuossa kesäkuussa käytyä sentään Melkulla Riihimäen urheilusukeltajien järjestämässä yösukellustapahtumassa. Poikkeuksellisesti sukelsin silloin avoimella kierrolla, ollen kuitenkin uskollinen viime aikoina omalla kohdallani valitettasti yleistyneelle semidry-tekniikalle. Tapahtumassa oli mukana myös Scubamafia, jonka tuotteita halukkailla oli mahdollisuus kokeilla oikeassa käyttöympäristössään. Myytävien tuotteiden lisäksi paikalla oli myös grilli ja telttasauna osallistujien vapaassa käytössä. Ilta vierähti itse asiassa aamuyön puolelle Velin kanssa turistessa, mutta mikäs kiire perhereissussa oli. Seuraavana päivänä käytiin vielä perheen kanssa kiertämässä Iso-Melkutin Hämeen Ilvesreittiä pitkin.<br />
<br />
Ojamolla kävin viikonloppuna, silloin testattavana oli NLS:n mopo ja pukuna toimi Markolta lainassa ollut Ursuitin Heavylight Rescue. Heavylight oli pikkaisen liian iso, joten kiven sisässä jalkaisin sukellettu lenkki hiersi oikeaan kantapäähän ison vesikellon. Himppasen liian iso puku oli epämukava erityisesti saappaisiin pakkaavan ilman takia, eikä vuotavat hanska (oikea) tai hihaventtiili asiaa ainakaan auttanut... Moponkin kanssa oli hiukan ongelmia potkurin suhteen, mutta niiden syy menee pääosin allekirjoittaneen piikkiin. Muuten NLS:n kulkupeli osoittautui hyväksi ja kovakulkuiseksi laitteeksi. Itse asiassa tykästyin mopoon sen verran, että tehtiin Cemon kanssa siitä kaupat. Syvällisempää artikkelia on siis luvassa!<br />
<br />
Kuivapukuasiakin pitää laittaa kondikseen, ja nyt näyttää olevan Loitokarin aika. Tai olisi, jos putiikki ei olisi kiinni... Elokuun alussa on kuitenkin tarkoitus pistää tilaukseen 'kumista varmuutta'.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-64983426180826030952015-05-19T00:22:00.001+03:002015-05-19T00:22:19.113+03:00Testaamassa mopoilua ja hanskojaTuli tuossa taannoin kokeiltua millaista se mopoilu veden alla on. Skootterina oli Jorkan ystävällisesti lainaama Cuda 650 ja testisukellus tapahtui Montolassa (sukelluskiellon uhmaamista vai fiktiota, se jääköön arvoitukseksi).<br />
<br />
Nopeasti tuli havaittua, että erillinen ajovalo helpottaisi kummasti, kun välillä tuo paineentasaus ottaa meikäläisellä oman aikansa ja silloin vasemmassa kädessä oleva valo osoittaa ihan jonnekin muualle kuin seurattavaan lainiin. Ratkaisu oli tietenkin helppo: vauhti pois siksi aikaa että sai korvat toimimaan ja sitten taas eteenpäin. Myös alkuun hyvältä tuntunutta narun pituutta jouduin säätämään sukelluksen aikana lyhyemmäksi, jonka jälkeen homma luonnistui vieläkin mukavammin.<br />
<br />
Kiven sisässä mopoiluun joutui keskittymään sen verran, että maisemien katselu jäi aika vähälle. Tämä korjaantunee harjoituksen myötä, kun hommaan pääsee paremmin sisään. Varsinaisen kaivosseikkailun jälkeen, eli dekoissa, pääsikin sitten kokeilemaan paremmin temppuilua. Vaihtaminen ylöspäin alkoi sujumaam suht' helposti ja sittenhän vauhtia piisasikin niin paljon, että naama oli messingillä koko ajan. Enpä muista dekoilun koskaan sujuneen yhtä nopean tuntuisesti, tunti meni melkein huomaamatta.<br />
<br />
Kotimatkalla huomasin jännittäneeni sen verran ajamista, että oikeaa kättä jomotti ikävästi. Kerkesin jo miettimään, tuliko tästä ensimmäinen bendaus, mutta aamulla kolotus loisti poissaolollaan. Lisää harjoitusta vaan!<br />
<br />
Samalla sukelluksella tuli testattua myös kiinteiden hanskojen toimivuutta ja vaihtoon meni. Käyttämäni kontaktiliima ei tarttunut mansettivainaiden lateksiin kunnolla, sen verran kuitenkin ettei vettä tullut sisään. Pikaisesti tehty liimaus oli ollut kohtalokkaan huono myös kohdistuksen osalta, vaikka merkkasinkin oikean pituuden hanskoihin. Versio kakkosen liimaukseen täytyy panostaa enemmän, mm. mansetin rippeet olen nyt repinyt puvusta ja alkuviikosta voisi olla sopiva aika liimata hanskat uudelleen, tällä kertaa Blackwitchillä. Kerkesin jo tekemään liimaustestejä, joten liima ainakin on sopivaa. Vaikka mansettirenkaisiin olen kerennyt noin yhdeksän vuoden aikana tottua niin, ettei niistä ole sanottavammin haittaa ollut varusteita pukiessa / riisuessa, niin kyllä kiinteät hanskat olivat ihan eri luokkaa.<br />
<br />
Alushanskarintamallakin oli uusia tuulia, sillä dyykillä oli käytössä ensimmäistä kertaa <i>bespoke</i>-hanskat alpakanvillasta. Nämä tilasin äidiltäni jo aikapäiviä sitten, mutta edellisten kuivahanskojen kanssa ne olivat liian tiukat. Alpakanvillahan on törkeän lämmintä, olen antanut itseni ymmärtää vain vikunian ja qiviutin olevan lämpimämpiä. Sormet pysyivät lämpiminä koko sukelluksen ajan, joka on näin kylmien vesien aikaan ihan ennen kuulumatonta minulla. Nyt minulle on tulossa myös alpakkasukat, vaikka varpaiden kanssa ei lämpimyysongelmia ole juurikaan ollut.<br />
<br />
Yhteenvetona lyhyesti: voin suositella mopoilun kokeilemista (se on mukavaa), kiinteitä hanskoja (ne on helpot) ja alpakanvillaa (se on lämmintä).Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-45056447218309792392015-04-08T13:22:00.002+03:002015-04-08T18:38:14.255+03:00Tonnikala hevosvuorella RuotsissaPääsiäinen meni siis sukeltamisen merkeissä, kohteena oli <a href="http://aventyrsgruvan.se/en/" target="_blank">Äventyrsgruvan</a> Tuna Hästbergissä, Ruotsissa. Matkaan lähdettiin toinen päivä Tallinkilla Turusta, jossa reissun eri autokunnat kokoontuivat yhteen. Aamulla ajettiin yksittäisajona pelipaikoille, matkaa Tukholmasta Tuna Hestbergiin on noin 300 kilometriä.<br />
<br />
Majoituimme vanhassa koulurakennuksessa, jonka varustetaso käsittää mm. keittiön ja pienehkön saunan. Sänkypaikkoja on varsin rajoitetusti, suurin osa joutuu nukkumaan patjoilla (löytyy paikan päältä) lattialla.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNIDNAx2PfijUg2DGk-gi1gHTrSSA3enYrc_SBiPyV_3pFnE92Hgy7smzajEHGddvPAOqPWiy1gVLMTa6B1rCmr-I3ex-UncqNb-5Flyn-EmpG-QvFAnwyVX7SvRNcJOW_GI5khV5E8sM/s1600/076.JPG" height="240" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="320" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Majoituspaikkamme oli vanha koulurakennus. Päädyssä olevan katoksesesta päästään saunatiloihin.</i></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kaivoksen sisäänkäynti sijaitsee koulun vieressä olevan kukkulan huipulla, ajomatkaa tulee pari-kolme kilometriä. Varusteita ei tarvitse roudata edes takaisin, vaan ne voidaan jättää kaivokseen tapahtuman ajaksi. Kaivoksessa on lämmin huone, jossa voi viettää pinta-aikaa ja tästä tilasta löytyy myös mikro ruuan lämmittämiseen, vedenkeitin ja vastaavia tykötarpeita. Kaasutäytöt hoituvat näppärästi ihan vedenrajaan ulottuvien täyttöletkujen avulla, tarjolla on linja varastosäilöstä sekä kompressorilta. Pankissa oli jotain nitroksia, oliskohan ollut EAN32:sta (ei jäänyt seos mieleen kun käytin ainoastaan kerran pukukaasun täyttöön). Lisäksi tarjolla oli happea, trimiksiä ja argonia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVLelooxucWK9pPWudqVwaajoz3dQtJynCxzFBi0V2eQwsKEaSANT1_kwgATERm1gv-uIbcDJTCR06aQn4mN_qBVmdr9Qwvf1ad6aAqpXjj49MC4Nqb7AIvgTyRBoNp_TXPEZHeTsOdBo/s1600/080.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVLelooxucWK9pPWudqVwaajoz3dQtJynCxzFBi0V2eQwsKEaSANT1_kwgATERm1gv-uIbcDJTCR06aQn4mN_qBVmdr9Qwvf1ad6aAqpXjj49MC4Nqb7AIvgTyRBoNp_TXPEZHeTsOdBo/s1600/080.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kaluston siirtoa autoista alas vietäväksi.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Varusteiden kuljetus on tehty helpoksi, sillä maan pinnalta kamppeet kuskataan hissillä kiskokuilua pitkin maan uumeniin, josta muutamilla nokkakärryillä ne siirretään sukellusalueelle. Sukellusalueelta vedessä tarvittava kalusto voidaan laskea sähkökäyttöisillä vinssillä laiturille, kevyempiä varusteita varten oli myös köysitalja, joka on himpun verran nopeampi käyttää. Kaivoskäytävässä ei ole valaistusta, minkä lisäksi se on paikoin matala jopa tällaisen 170 senttisen sukeltajan mielestä. Tämän takia kypärä otsalampulla on erittäin mainio päähine kaivoksessa. Omaa kypärää ei ole tarvis ostaa, sillä niitäkin löytyy lainattaksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL0ZwbL0JjPsKEi1YCc3mFGiIuBSI9fCp5yAQTHq1fuPa6G9cuO7x_djcyeCDil5RUFefcnEgJbtJ8Imovd4GMHJWM1HqJNoi9uGaCoD4dvH6bVNmWlEqslaWDtULbOnSVMidg1wTiw8Y/s1600/095.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL0ZwbL0JjPsKEi1YCc3mFGiIuBSI9fCp5yAQTHq1fuPa6G9cuO7x_djcyeCDil5RUFefcnEgJbtJ8Imovd4GMHJWM1HqJNoi9uGaCoD4dvH6bVNmWlEqslaWDtULbOnSVMidg1wTiw8Y/s1600/095.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kaivoskäytävässä hissiltä sukellusalueelle ei ole valaistusta ja kattokin on paikoin matalalla.</i></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK8bQyOj2bFRex7w828daGuDgtf4vEOdoWk20o5iwF0Q1Mes-UbGksxSOr26nIrLMd6jiCdaCVFNgvvVAw79qhi1BzQbRfRck4U6KWVQhKcj3DlvThJ2gxl1ZLlZRUP7fxJoXdhzY-cDw/s1600/115.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK8bQyOj2bFRex7w828daGuDgtf4vEOdoWk20o5iwF0Q1Mes-UbGksxSOr26nIrLMd6jiCdaCVFNgvvVAw79qhi1BzQbRfRck4U6KWVQhKcj3DlvThJ2gxl1ZLlZRUP7fxJoXdhzY-cDw/s1600/115.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Laiturin vasemmalla puolen näkyvä pullorimpsu on kuudessa metrissä.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kaivoskäytäviä risteilee maan uumenissa paljon, joku puhui noin neljästä kymmenestä kilometristä. Suurin osa on veden alla, mutta myös lähes kuivin jaloinkin pääsee katselemaan maisemia. Laiturilta lähtee kolme opasnarua, joista yksi, matala reitti, kiertää luolastossa, joka on nimetty Indyksi. Indyyn on rakennettu vedenalainen valaistus, joka on mahdollista laittaa päälle hissitasanteen läheltä ennen sukellusta. Täytyy sanoa, että aika hieno ratkaisu, tarkastelipa sitä sitten kuivaluolaillen tahi sukeltaen!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr85Sk3DFIA4A-KN19Ekea8NDdY3Ky7owgHKdR7L8HGi8FrFIW3AoP_bZ0qK-DTF5hq3fgNiguqGenjZIcAT9qxC-VBGkPX9eCQrUm-NoSECo2y-HQmD9lrggW5WjqPpyuM6Gvp7jPd_w/s1600/126.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr85Sk3DFIA4A-KN19Ekea8NDdY3Ky7owgHKdR7L8HGi8FrFIW3AoP_bZ0qK-DTF5hq3fgNiguqGenjZIcAT9qxC-VBGkPX9eCQrUm-NoSECo2y-HQmD9lrggW5WjqPpyuM6Gvp7jPd_w/s1600/126.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Indyssä pääsee kiertelemään sekä pinnan alla että päällä. Valaistuksena VA-valojen lisäksi kannuvalaisin.</i></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5y2o04euK_nqRYqK0Fn2wZ-aMfblvx42hetlbt6iHJ47BhxNZyl0Lo9wOUovS0WMwAX5MIW5kqSAsdsWqRF_bIXdAU4iX62JWO8d5S0gvPBo3egrq9ZwQj56wTP_JFR9qRnnZz6LjJNs/s1600/106.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5y2o04euK_nqRYqK0Fn2wZ-aMfblvx42hetlbt6iHJ47BhxNZyl0Lo9wOUovS0WMwAX5MIW5kqSAsdsWqRF_bIXdAU4iX62JWO8d5S0gvPBo3egrq9ZwQj56wTP_JFR9qRnnZz6LjJNs/s1600/106.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Indy valaistuna.</i></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidmNlexsgfqfIlL6_eBzeV9ZULMOS3SyN0-d3d-KSuN9_kl7gMEUDl2dDQvuZ7OwPTnn3WCSR8NH88K0-gM4lLtSzsfL8E89fCj_-gCss-bsu2Y-lvfSSiT88BD5EdeOzkbsNQJUJpUqg/s1600/110.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidmNlexsgfqfIlL6_eBzeV9ZULMOS3SyN0-d3d-KSuN9_kl7gMEUDl2dDQvuZ7OwPTnn3WCSR8NH88K0-gM4lLtSzsfL8E89fCj_-gCss-bsu2Y-lvfSSiT88BD5EdeOzkbsNQJUJpUqg/s1600/110.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Toinenkin kuva Indystä, josta näkee kuinka kirkasta vesi oli.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Omat sukellukset rajoittuivat pääosin 34-tasolle, yhdellä sukelluksella teimme lenkin myös Abysin kautta. 34-tasollakin on niin paljon sukellettavaa, että kyllä siellä helposti tekee useammankin dyykin paikkojen tulematta liian tutuksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikcKgySIVYkhBD-bNN9YCSUHG9nMGcrWfa8R-LKC3ph44Dj0fkwuZJipLgXe-Jh2fQcsRCeLRdHhpGIJdRX1d8KjL6zQ44MtrUHnZ9fy5TRu9MmSTqoNLjbL6ZFZXEb79panGo4yqr_po/s1600/101.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikcKgySIVYkhBD-bNN9YCSUHG9nMGcrWfa8R-LKC3ph44Dj0fkwuZJipLgXe-Jh2fQcsRCeLRdHhpGIJdRX1d8KjL6zQ44MtrUHnZ9fy5TRu9MmSTqoNLjbL6ZFZXEb79panGo4yqr_po/s1600/101.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Näkymä laiturille. Tunaan on tulossa uusi laituri, joka on huomattavasti nykyistä isompi: mitoitettu 20:lle sukeltajalle, jokaiselle oma paikka kaasuntäyttö- ja latauspisteillä varustettuna. </i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sukellusjärjestelyt noudattelivat samankaltaista tapaa kuin Ojamollakin, eli taululle merkattiin sukellusryhmät, pääpiirteittäinen sukellusreitti ja maksimiaika. Pinnalla oli koko ajan miehitys, eli kaikki eivät pääse / joudu sukeltamaan yhtä aikaa.<br />
<br />
Kuudessa metrissä on metallitanko jonka lenkkeihin voi jättää dekohapet roikkumaan. Yleensä kutosesta löytyy aina seuraa, varsinkin kun kaivoksessa on isompi porukka sukeltamassa. Neljässä metrissä on "habitaatti", eli ilmatasku joka on varustettu melko pitkällä penkillä. Sukellustietokoneessa pitää viimeinen stoppi olla asetettu kolmeen metriin, muuten kone herjaa missatuista dekoista.<br />
<br />
Missatuista dekoista puheen ollen, Suunnon uusi <a href="http://www.suunto.com/Dive-Collections/suunto-eon-steel/" target="_blank">EON Steel</a> edustaa tässä tapauksessa todella noloa suunnittelua: jos syystä tai toisesta et tee koneen käskemää pysähdystä, menee EON Steel error-tilaan! Kun kone on suunniteltu tekniikkasukelluskäyttöön, ei voi olla hyväksyttävää, että se ei osaa laskea uutta profiilia vaan alkaa mököttämään.Esim. Predatorissa näytössä lukee missed decostop jonka sukeltaja joutuu kuittaamaan, jonka jälkeen kone näyttää seuraavan stopin syvyyden ja ajan. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-mkclY2T9Apo9wkRw89Zr-EqtekxeldMjClyhO1rh23p4ONe73jdYnwEY2W7oLhpU2kdHHLSZnbEU2YR2-vvnQC9ch4Sfgwf4hJvUfKrIQsTYrVooTw-EYoA_Ciker1EjGiRPtIRtQgA/s1600/100.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-mkclY2T9Apo9wkRw89Zr-EqtekxeldMjClyhO1rh23p4ONe73jdYnwEY2W7oLhpU2kdHHLSZnbEU2YR2-vvnQC9ch4Sfgwf4hJvUfKrIQsTYrVooTw-EYoA_Ciker1EjGiRPtIRtQgA/s1600/100.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>JJ-CCR oli edustettuna aika vahvasti, se oli käytössä noin 70 prosentilla sukeltajista.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Päivän sukellustoiminnan loputtua oli vuorossa tiukka rypistys,
nimittäin pendaus-rappusten nousu. Hissitasanteelta maan päälle on 382
askelmaa (laskin pariinkin otteeseen, kun suoritin rappusissa
sooloiluja), korkeuser lienee jossain 75-80 metrin hujakoilla.
Kyseisissä rappusissa kuulema järjestetään oikein kilpailujakin ja paras
aika taisi olla jotain minuutti ja neljäkymmentä sekuntia (saa korjata
jos löytyy tarkempi aika), itselläni nousuun kului parhaimmillaan vajaat
6 minuuttia ilman huilitaukoja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTwfZkYqoaxucY3fJ84ZaXuxsmmpG6TdzgmEDWdUx6-gt7tEaTOIkErnJAFQIq1X5dl44LLKqHqrvmMSRddI8QUGEwOHyfH5wSiJm5D8-N1ZhRUGchPKW4zLDSDfI8tSd3_5MEqIiVME0/s1600/103.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTwfZkYqoaxucY3fJ84ZaXuxsmmpG6TdzgmEDWdUx6-gt7tEaTOIkErnJAFQIq1X5dl44LLKqHqrvmMSRddI8QUGEwOHyfH5wSiJm5D8-N1ZhRUGchPKW4zLDSDfI8tSd3_5MEqIiVME0/s1600/103.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Vasemmalla nykyiset portaat, oikealla kaivoksen vanhat rappuset ja keskellä tavaroiden kuljetukseen käytettävän hissin kiskot.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tapahtuman lopuksi pistettiin paikat porukalla kuntoon koululla ja lastattiin autot kotimatkaa varten. Kun siivoushommat tehdään porukalla, niin ei siinä pitkään tarvinnut kituuttaa ja suomalaiset ovat seuraavallakin kerralla tervetulleita sukeltamaan Tunaan.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN8vt9GT8v7oN9HrCX8v1Hvj8QZ0ZmVGr6xZZ9b_KzwdUryqg-XHphShi_ZPgGK576UdFVGYtG-YfIoGhPW40UijTdTD8pskSEtQAk3RR-cTQwGyulBsbUOF8Jjnp1_aKG1K2G4bjS1ys/s1600/129.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN8vt9GT8v7oN9HrCX8v1Hvj8QZ0ZmVGr6xZZ9b_KzwdUryqg-XHphShi_ZPgGK576UdFVGYtG-YfIoGhPW40UijTdTD8pskSEtQAk3RR-cTQwGyulBsbUOF8Jjnp1_aKG1K2G4bjS1ys/s1600/129.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>LT-volkkariin pakattiin suurin osa kuuden sukeltajan kamoista, osa bailout-pulloista meni toisella autolla.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<a href="http://laurell.kuvat.fi/kuvat/Ruotsi/Tuna+H%C3%A4stberg/" target="_blank">Peten sivuilta</a> löytyy vielä 4 kuvaa pinnan alta kyseiseltä reissulta.<br />
<br />
Jos reissu Tunaan kiinnostaa, niin Suomesta tapahtumia sinne järjestävät Sami Paakkarinen ja Jani Santala. Ottamalla yhteyttä kyseisiin herroihin homma lähtee liikkeelle.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-91363782985282989622015-03-29T19:14:00.001+03:002015-03-29T19:14:29.108+03:00TulevaisuuttaPääsiäisenä olisi tarkoitus päästä plutaamaan vähän aktiivisemmin, sillä silloin suuntaamme porukalla Tunaan, Ruotsiin. Paljon olen paikasta kuullut, lukenut ja nähnyt kuvia, mutta käymään en ole sinne päässyt. Onneksi nyt hommaan tulee muutos.<br />
<br />
Eilen käytiin Ojamolla varsin syksyisessä säässä (satoi vettä ja oli miellyttävän lämmintä). Lampi on jäistä vapaa, mutta vesi on tietysti vielä kylmää, onneksi siellä on habitaatti. Taukoa olikin kerennyt kertyä kokonaiset 41 päivää edellisestä dyykistä, tuolle ajalle mahtui ainoastaan yksi vapaa viikonloppu joka meni sujuvasti hautajaisissa ja peruskurssin / kuivapukukurssin teorioita pitäessä.<br />
<br />
Vakituisessa sukellustiimissä on tapahtunut perustavanlaatuisia muutoksia, nimittäin ryhmän kokoonpanoon on ilmestynyt mopo. Ryhmäpaine on siis valtaisa nostaa minunkin varustetasoni samalle tasalle. Olenkin katsellut tässä viimepäivinä VA-skoottereita sillä silmällä, jos kesällä saisi moisen menopelin ostettua. Tällä hetkellä aika vahvana ehdokkaana on espanjalainen <a href="http://www.divertug.com/underwater_scooter.html" target="_blank">Diver Tug</a>. Speksien puolesta tuo vaikuttaa aika muikealta kulkineelta ja litiumakutkaan eivät aiheuta minulle näppyjä, kun en juuri lentsikalla liiku sukellusreissuille.<br />
<br />
Yllättävän huonosti tuosta hinaajasta löytyy tietoja, mutta perusjutut on aika hyvin kuitenkin tiedossa. Paloaikaa on mielestäni reippaasti ja huippunopeus on, sanoisinko mairitteleva. Hinta asettunee johonkin neljän, viiden tonnin kantturoille (siis samaa luokkaa sukellusmobiilini kanssa).<br />
<br />
Palaan näppäimistön ääreen Ruotsista kotiuduttuani ja tilitän millaista siellä oli sukeltaa ja ehkä jotain muutakin. Mopon suhteen joutuu valitettavasti odottelemaan vähintään heinäkuulle saakka.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-90654489520075436232015-02-01T13:49:00.000+02:002015-02-01T13:49:21.049+02:00Talvi eteneeTammikuu on sitten vaihtenut jo helmikuuksi. Lauhat, voisi jopa sanoa poikeuksellisen lämpimät kelit sydäntalveksi, rohkaisivat minut kolmelle eri sukellukselle tammikuussa. Olisihan sitä voinut enemmänkin käydä, mutta kun on niin ronkeli... Pari kertaa Ojamolla ja kerta Melkulla; Ojamoa lisää, Melkkua <b>ehkä </b>kesällä sinkkupullon kanssa. Tai sitten Melkuttimelle lähdetään vaan perheen kanssa uimaan ja paistamaan makkaraa.<br />
<br />
Useimmiten saan nykyään kaikki tarpeelliset kilut ja kalut mukaan sukellusreissulle, enkä ole joutunut enää lakki kourassa pyytämään almuja paikan päällä. Eilen olisi kuitenkin jäänyt dyykki tekemättä, jos en olisi saanut lainaan pukukaasupulloa. Oma oli kyllä mukana, venttiili teipattuna (merkki täydestä pullosta), mutta tyhjentyneenä. Tässä vielä julkisesti iso kiitos Pekka N:lle.<br />
<br />
Sukellus meni luottoparin kanssa hienosti, plänäiltiin haluttu reitti (pystykuilua, kiskoja ja helmiä sopivassa suhteessa) ja sitten toteutettiin suunnitelma. Vauhti pidettiin leppoisana, niin kerkeää katsella paikkoja paremmin. Avossakin oli jo ihan mukavan kirkasta ja kuten kuvasta näkyy, niin jäätäkään ei enää paljoa ole.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjywi8cOVKyY99S-IgZIMHd9-1xckYMyiA5A1WCVEHsl55VX3M2bZQuDeR4KpfZa4I6jFoP5b029NT7U2laFQxbnvneyst8ydtV8W3UfJ-w1vb07oWtQg5nn_6ySrZaN-hYvBj6vq6K7YU/s1600/Ojamo+2015-01-31.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjywi8cOVKyY99S-IgZIMHd9-1xckYMyiA5A1WCVEHsl55VX3M2bZQuDeR4KpfZa4I6jFoP5b029NT7U2laFQxbnvneyst8ydtV8W3UfJ-w1vb07oWtQg5nn_6ySrZaN-hYvBj6vq6K7YU/s1600/Ojamo+2015-01-31.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tuulta ja tuiskua Ojamolla 31.1.2015</i></td></tr>
</tbody></table>
Dyykin loppupuolella totesin puvun tarvitsevan pientä talvipäivitystä, sillä tyhjennysventtiili lirutteli vettä pukuun joka käyttökerralla. Vasenta hihaa pitkin vesi valui kastellen kuivahanskan väärältä puolelta. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että kuivahanskat ovat aavistuksen liian naftit. Huomenna käyn hakemassa rukkaset Biltemasta, Hong Kongista tai mikä nyt sattuukaan sopivalta kaupalta tuntumaan ja laitan ne ainakin talven ajaksi. Hanskojen vaihtaminen on helppoa, kiitos mansettirenkaiden (mansettirenkaiden käytöstä joskus lisää). Saas nähdä miten pärjään "sormettomana" veden alla!<br />
<br />
Ojamolla tehtyjen sukellusten väliin mahtui yksi räpistely Iso-Melkuttimella. Alun perin piti mennä Haveriin, mutta tragikoomisten sattumien kautta jouduimme vaihtamaan kohteen Melkuksi. Pakkasta oli noin 10 astetta, ja nähtävyydet pinnan alla olivat vähissä. Onneksi seura oli hyvää, joten fiilissaldo jäi plussan puolelle. Sukellustouhuissa -10 astetta alkaa olla raja, jossa rupean miettimään viitsinkö lähteä ollenkaan sukeltamaan. Melkun kohdalla tämä raja on vielä matalampi, mutta esim. jääsukelluskurssilla pintaorganisaatiossa olo on jo ihan eri juttu.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-26260740691468700742015-01-19T20:46:00.001+02:002015-01-19T20:46:57.886+02:00Vuoden sukelluskauden aloitus ja viime vuoden summailuaTuli avattua tämän vuoden sukelluskausi vasta viime viikonloppuna. Dyykkikohde oli Ojamo, joka ei mitenkään yllättänyt itseäni, onhan tuo luola- ja kaivossukeltaminen muodostunut aika lailla pääasialliseksi sukellusmuodokseni. Ojamolla koluttiin helmiä oikein huolella, kokonaisajaksi tuli 97 min.<br />
<br />
Kauden aloitus venähti, koska joulukuun alussa alkanut nenän tukkoisuus vaivasi kokonaisen kuukauden. Viime vuoden lopetukseksi onnistuin onneksi vetämään tähän asti pisimmän sukellukseni (157 min) ilman, että tukkoisuudesta oli haittaa. Sen jälkeen jouduin kyllä skippaamaan pari hyvää sukellusta, mutta nyt tilanne näyttäisi normalisoituneen. Apuna tukkoisuuden hoitoon käytän Nasonexiä, Duactia ja uutena poppakonstina nenäkannua. Vielä on tietty varhaista puhua kovinkaan mittavien kokemusten pohjalta, mutta tuntuu toimivan tuo kannutus (ei ainakaan pahenna tilannetta).<br />
<br />
Viime vuonna luola- ja kaivossukeltaminen tosiaankin oli merkittävässä osassa, sillä kiven sisään vieneitä dyykkejä oli reippaat 62 prosenttia koko vuoden sukelluksistani. Merellä tuli käytyä harvakseltaan: Wellamolla, Königin-Luisella, Coolaroolla, Sundsborgilla, Juktenskobbenilla ja hylkypuistossa. Nämä siis olivat kaikki hylkykohteita. Vuoden kaikki sukellukset tein rebellä ja keskipituus sukelluksilla oli himpun vaille 73 minuuttia.<br />
<br />
Hyviä sukelluksia on kiva tehdä ja toivottavasti niin minulla kuin teilläkin on niitä edessä taas tälle vuodelle paljon!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-60107069052116913592014-12-09T15:00:00.001+02:002014-12-09T15:00:57.803+02:00Uimahalli + tukkoinen nenäKävin eilen pitkästä aikaa hallilla uimassa (2 km rintauintia) ja yllätys yllätys, nenä meni tukkoon jo samana iltana. Tänään nokka on ollut vielä pahemmin tukossa, välillä ei ilma kulje nenän kautta ollenkaan. Itse asiassa osasin odottaakin tämmöistä, sillä sama homma on käynyt ennenkin, siinä yksi syy miksi tuo uinti ei ole oikein ollut aktiiviharrasteiden listalla.<br />
<br />
Mitään käsitystä tukkoisuuden syystä minulla ei ole. Rintauintini ei ole ihan tyylipuhdasta, kun menen maskin ja snorkkelin kanssa, mutta vettäkään ei sitten klyyvariin kovinkaan kummoisesti mene.Onko sinulla ideaa mistä uimahallikäynnin jälkeinen tukkoisuus voi johtua? Tai vielä parempaa, kuinka siitä voisi päästä eroon? Tänään otin jopa Duactinkin, vaikka en ollut edes menossa dyykkaamaan... Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-45525194955395012652014-12-07T18:36:00.002+02:002014-12-07T18:36:52.967+02:00Königin Luise & hylkypuistoMärän kiven sijaan pääsin katsomaan vaihteeksi hylkyjä käydessäni <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/MV_K%C3%B6nigin_Luise_%281934%29">Königin Luisella</a> ja hylkypuistossa syyskuun loppupuolella. Molemmissa olin käynyt aiemminkin, kerran kumpaisessakin paikassa. GA:lla käynnistä olikin kerennyt vierähtämään jo reilut 8 vuotta.<br />
<br />
Keli oli hyvä, matkalla Königin Luiselle oli jonkin verran vastaista maininkia, mutta terävää aaltoa ei onneksi ollut. Aurinko paistaa killitti ja veneessä oli mukavan lämmintä. Perille päästyämme totesimme, että Könäri oli kaiken lisäksi poijutettukin! Homma siis helpottui tuntuvasti, joten pian päästiinkin jo sukellustouhuihin. Pintavesi noin kuuteen metriin asti oli lämmintä ja tietenkin sakeaa. Pari meduusaakin huomasin, ja nytkin nämä kotimaiset hyytelökummitukset saivat hyvälle tuulelle. Kuuden metrin alapuolella vesi kirkastui ja sekä pysty-, että vaakanäkyvyyttä oli metritolkulla. Ilman muuta kiintopistettä kuin alapuolella oleva pari ja edessä oleva köysi on vaikea sanoa tarkempaa, mutta kirkasta siellä oli! Hykertelin jo mielessäni kuinka upeaa olisi tutkia hylkyä näissä olosuhteissa, kunnes noin 35 metrin kohdalla näkyvyys kutistui tuollaiseksi tutuksi "käsivarren mitaksi".<br />
<br />
Poijuköysi loppui noin 44 metrin syvyydellä jonnekin laivan keulaan oikealle puolelle. Alkuun en tietenkään tiennyt poijuköyden sijaintia hylyllä ja pieni kierros ei paljoa tuonut asiaan muutosta. Trooliverkkoa näkyi, sekä eri kulmissa meneviä ruosteisia metallipintoja. Koska näkkärit olivat noin surkeat, halusin pysyä nousuköyden sijainnista selvillä, joten johdattelin sukelluksen melko pian takaisin nousuköyden lähettyville. Siitä painuimme laivan oikeaa kylkeä alas, jossa olikin onneksi kirkkaampaa vettä. Täällä rungon muoto paljasti, että olimme melko lailla keulassa. Pohjan tuntumassa uimme aivan keulaan, josta nousimme taas sakkaan laivan vasemmalle puolen. Siellä satuimme onnekkaasti keulassa olevalle <a href="http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/hae_kuva.aspx?id=113713&ttyyppi=jpg&kunta_id=91">vaakunalle</a>, jota en muistanut ollenkaan. Vaakunan yläpuolelta nousimme keulakannelle ja uimme ankkuripelin ylitse minun etsiskellessä keulan <a href="http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/hae_kuva.aspx?id=113706&ttyyppi=jpg&kunta_id=91">tykkiä</a>. Onneksi tykki löytyi, sillä nähtävyydet jäivät vaakunaan, ankkuripeliin ja tykkiin.<br />
<br />
Tykiltä suuntasin kohti nousuköyttä, jonka löytymistä helpotti suunnattomasti alas tulevien sukeltajien valot, vaikka eivät nekään kovin kaukaa näkyneet. Ennen nousua laitoin vielä kelan kiinni poijuköyteen ja kävimme tekemässä pari pientä päämäärätöntä lenkkiä. Nousu sujui ilman kommelluksia ja vesi oli lämmintä. Sukellusaikaa tuli tasan 70 minuuttia.<br />
<br />
Pinnalla keli oli tyyntynyt, mitä nyt keikuimme välillä kaukaa ohittavien Tallinnan lauttojen aikaansaamissa aalloissa. Kun viimeinen pari oli päässyt veneeseen, niin suuntasimme kohti hylkypuistoa. Kuten jo aiemmin mainitsin, edelliskerrasta oli kulunut reilut 8 vuotta. Tuolloin sukelsin sinkkupullon ja märkäpuvun kanssa. Pullo löytyy vieläkin, puvun myin jo vuosia sitten. Edelliskerralla hylystä jäi melko hatara käsitys, koska näkkärit olivat aika huonot ja lamppunakin oli UK:n pattereilla toimiva "tunnelmavalo". Nyt vesi oli upean kirkasta ja luonnonvaloakin tuli ihan riittämiin.<br />
<br />
Sukelsimme hylyllä menevän opastetun kierroksen melkoista haipakkaa, sillä ykkösellä oli reissussa ainoastaan yhdet tuplat ja suurin osa niiden sisältämästä kaasusta oli kulunut Könärillä. Nousimme kiinnityspoijua ylös ja tottahan minun piti rapsutella kettinkiä matkan varrella nähdäkseni onko lenkeissä syöpymiä. Kuudessa metrissä pienen pieni simpukka kosti tunkeiluni ja leikkasi kuivahanskan peukalonjuuresta auki. Onneksi ei ollut dekoja, joten käsi pysyi lähes tulkoon kuivana, kun pintaan asti jaksoi puristaa kättä nyrkissä.<br />
<br />
Pinnalla totesin arvioni reissusta menneen ihan päälaelleen: Königin Luise oli pettymys ja GA puolestaan iloinen yllätys. Vähän harmitti kun hylkypuistossa jäi dyykki niin lyhyeksi, mutta sellaistahan se välillä on. Näin joulukuussa voi jo todeta, että GA:n sukellus jäi tämän vuoden viimeiseksi venesukellukseksi merellä, ainakin päätös oli näkkäreidensä puolesta onnistunut.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-13211839448539720412014-09-22T18:59:00.000+03:002014-09-22T18:59:19.363+03:00KansallisarkistossaViime kertainen sukellukseni Haveriin jätti jälkeensä halun tutustua kaivokseen entistä paremmin. Mielessä kummitteli kuva Haverin kaivoskartasta, joka olisi kasattu seinälle samaan tapaan kuin Ojamollakin. Ja koska kyseessä on ollut noinkin iso kaivos, niin varmasti siitä on tehty kartatkin. Ja jos kartat on tehty, niin ne löytyvät tietysti <a href="http://www.arkisto.fi/">Arkistolaitoksesta</a>.<br />
<br />
Koska en edelleenkään ole oikein sinut arkistojen etsimisen kanssa, jouduin vilkaisemaan joskus kirjoittamaani artikkelia <a href="http://osapaine.blogspot.fi/2012/11/ojamon-kaivoskartat.html">Ojamon kaivoskartoista</a> saadakseni pikaisesti palautettua mieleen kuinka homma toimi. <a href="https://astia.narc.fi/astiaUi/">Astia-palvelusta</a> löytyi Haverista kaksi kaivoskarttaa "Karta över Haveri gruva belägen inom Viljakkala socken..." ja "Karta över Haveri gruva, Oy Vuoksenniska Ab." <br />
<br />
Tilatakseni aineistoa minun piti rekisteröityä palveluun ja tunnistautuminen sitä varten hoidettiin pankkitunnuksilla. Sen jälkeen piti rekisteröitymislomakkeeseen täyttää vähän lisätietoja (osoitetta, puhelinnumeroa yms.) ja valita salasana. Salasanan tulee sisältää vähintään 8 merkkiä, se ei saa löytyä sanakirjasta ja siinä tulee sekä isoja ja pieniä kirjaimia. Numeroitakin saatettiin vaatia, en nyt muista varmaksi. Joka tapauksessa valitsemani salasanani täytti ehdot helposti, mutta itsepäisesti Astian ketkale ilmoitti salasanani olevan liian yksinkertaisen. Lopulta, yritettyäni useita eri salasanoja, taivuin tappiooni ja lähestyin Arkistolaitosta palautelomakkeella ilmoittaen ongelmasta, toimimattomista linkeistä ja tiedustellen onnistuuko aineiston tilaus kyseisellä lomakkeella. Seuraavana päivänä sain vastauksen viestiini, ja homma oli sitä myöten kunnossa.<br />
<br />
Kansallisarkistossa kysyin neuvonnasta toimintaohjeita ja lähdin kohti tutkijasalia. Siellä olevassa asiakirjalaatikossa odotti yksi iso paperiin kääritty nippu karttoja sekä yksi ISO mustiin nahkakansiin järjestelty karttakokoelma.Siirryin saaliini kanssa vapaaseen pöytään ja aloin ensin katselemaan kirjaa. Kartat olivat 40-luvulta, käsin tehtyjä, mutta eivät sellaisia mitä etsin. Paperiin kääritty nippu paljastui läpinäkyviksi kartoiksi 60-luvulta ja sieltähän löytyikin jo paljon mielenkiintoisempia läystäkkeitä! Valkkasin mieleiseni ja menin tiedustelemaan kopiointimahdollisuuksia. Toimistossa sain kuulla, että kopiot otetaan yleensä vasta klo 15 jälkeen, mutta vähän aikaa juteltuani toimiston rouva sanoi tekevänsä poikkeuksen ja sain kopiot saman tien mukaani. Näin jälkiviisaana minun olisi kannattanut ottaa skannaukset muistitikulle ja teetättää kuvat jossain liikkeessä, josta olisin saanut ne originaalien kokoisina. Nyt kartat on skaalattu A3-kokoon, jolloin mittakaava ei tietenkään enää pidä paikkaansa.<br />
<br />
Oikopolkuna kaivoskarttojen etsimiseen:<br />
Kaikki kaivoskartat löytää <a href="https://astia.narc.fi/astiaUi/">Astia-verkkopalvelusta</a> klikkaamalla ensin "aineiston haku ja tilaaminen" ja avautuvalta hakusivulta hakunappulan vierestä löytyvää "Lisää hakuvaihtoehtoja". "Aineiston sarja"-hakukenttään kirjoitetaan "kaivoskartat" ja haluttaessa voi kohtaan "Arkistonmuodostaja johon haku kohdistuu" laittaa "Kauppa- ja teollisuusministeriö". Liukusäätimestä voi rajata vuosia johon haku kohdistuu.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-37574531118660184922014-09-15T10:31:00.001+03:002014-09-15T10:31:20.286+03:00Haverissa käymässäViikonlopun aikana tuli käytyä taas Haverissa, jossa oli parikin tapahtumaa yhtä aikaa. Keli oli alkusyksyisen hieno, aurinko paistoi eikä ollut liian kuuma. Montun reunalta katsoessa vesi oli kirkasta, mikä sai tietenkin epäilemään sakan painuneen vaan alemmaksi. Kolmen metrin syvyydessä olevat kolikot erotti vaivatta pinnalta, rappusten vierestä katsottaessa.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdQ4QLnjwZEziJxSVsA8shXSEN-nMnZ3vIL77h2wIB6mYzk0BmeIJ123wwUUWWB3rLaoRMkl4IvuNLhyphenhypheng4o4tEfTk8VPqgA9vEArhNeMyjebeifnQB6ne1HOk6KtUeX97x8E6pr7wl3cM/s1600/haverin.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdQ4QLnjwZEziJxSVsA8shXSEN-nMnZ3vIL77h2wIB6mYzk0BmeIJ123wwUUWWB3rLaoRMkl4IvuNLhyphenhypheng4o4tEfTk8VPqgA9vEArhNeMyjebeifnQB6ne1HOk6KtUeX97x8E6pr7wl3cM/s1600/haverin.JPG" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Vesi oli kirkasta, mutta kuvaaja ei onnistunut sitä ikuistamaan...</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sukeltaessa vesi ei vaikuttanut enää niin kirkkaalta. Haverissa monesti esiintyvä tiukka sakkakerros puuttui, sillä partikkelia oli jo kuudesta metristä lähtien lisääntyen tasaisesti kohti pariakymppiä. Tikapuilla oli 20-35 metrin välillä huonoin näkkäri, sen alapuolella alkoi kirkastumaan. Tuo varsinainen sakkakerros on ollut monesti pahempikin, ainakin sukelluksen aikana jäi moinen fiilis. Voihan olla, että terävän rajan puuttuminenkin vaikutti asiaan. Tunneleissa, paikasta riippuen, olikin sitten kirkkaampaa. Tosin kyllä sitä sakkaa sinnekin jo painuu, mutta eiköhän se talveksi sitten selkene. <br />
<br />
Sen verran mukavaa tuolla oli taas dyykata, että Predatoriin tuli sukellusaikaa hiukan reippaat 2½ tuntia. Aika paljonhan tuosta tuli vietettyä valitettavasti dekoillessa, mutta lusittavahan nekin on. Onneksi pintavesi oli vielä lämmintä, joten ei päässyt kylmä tulemaan. Syvyyksistä nousevien kuplien mukana tuli kylmää vettä, tällaiseen kohtaan kuudessa metrissä uidessa eron huomasi selvästi.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLv1uuNHsr8WOeUiBSwhO3EYWoK0RMqz-I-L9FY7Thwigs4dezHyMMAd5AVXtzXS-GocftXaCgt_G7rWoTjcf0tBywLJFNs_cXv1iR2N_fPF0VBa574ck5ZEHdriF1c6bv23YA-mfJGUw/s1600/haveri.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLv1uuNHsr8WOeUiBSwhO3EYWoK0RMqz-I-L9FY7Thwigs4dezHyMMAd5AVXtzXS-GocftXaCgt_G7rWoTjcf0tBywLJFNs_cXv1iR2N_fPF0VBa574ck5ZEHdriF1c6bv23YA-mfJGUw/s1600/haveri.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Sukellustoimintaa kaivoslammella.</i></td></tr>
</tbody></table>
Haverissa kuulema järjestetään sukelluspaikalle talkootkin tässä kuun lopulla. Itse meinasin mennä, mutta työvuoroja katsoessa sain heittää hyvästit moiselle: kolmesta seuraavasta viikonlopusta kaksi kuluu rattoisasti kiskoja kiillotellen. Saahan siitä tietysti pelimerkkejä harrastamiseenkin, joten ei pidä valittaa. Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-18825757009199132162014-09-04T00:06:00.000+03:002014-09-04T00:06:03.328+03:00Pitkästä aikaa MelkullaKävin tänään Melkulla, pitkästä aikaa. En ole ihan varma oliko toinen vai kolmas kerta tänä vuonna, mutta ei noita kertoja ole tälle vuodelle millään kolmea enempää siunaantunut.<br />
<br />
Minnan kanssa mentiin kivipakalle, käytiin katsomassa Selviytyjä-Jarkon Tonttua, tultiin takaisin kivipakalle ja käytiin jossain syvänteessä. Ahneena halusin käydä molempien opasnarujen päissä, se sovittiin kyllä jo pinnalla. Syvänteeseen johtava line oli oikeastaan koko dyykin parasta osuutta näkkärin hävitessä lähes nollaan ja kun dyykkaamiseen sai vähän meininkiä... ;) Parissa kympissä oikea korva alkoi taas kiukuttelemaan eikä meinannut tasata painetta alaspäin mennessä. Onneksi pääsin korvan kanssa yhteisymmärrykseen ja sukellus jatkui suunnitelmien mukaan.<br />
<br />
Syvänteestä palattiin kivipakalle josta suunnattiin kuudessa metrissä olevalle lavalle. Siellä tsiigailtiin ahvenia, rapua ja muita vesieläviä, käytiin sukeltamassa vanteet läpi ja pikku hiljaa palattiin takaisin lähtöpaikkaan. Aikaa meni aika tarkkaan tunti, minuutin tai pari yli. Lämpötilat oli tuttua kerrostunutta Melkkua, eli pinnalla (0-8 m) lämpimämpää kuin ilma, ja syvyyksissä raikkaat 5 astetta.<br />
<br />
Dyykin jälkeen käytiin grillailemassa, mikä oli taas kerran aika hienoa. :) Kuvia en vaivautunut ottamaan, kun Melkulta on ihan tuskassa pintakuvia ja iPhone ei taivu oikeasti pinnan alla kuvaamiseen. Alkusyksyinen Melkutin on kuitenkin kaunista katseltavaa niin pinnan alla kuin päälläkin!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-35738955696671842312014-08-31T19:05:00.000+03:002014-08-31T20:15:04.399+03:00Nurkkien siivousta eli sukelluskamaa myyntiinNiin siinä vaan on käynyt, että nurkkiin on päässyt kertymään ylimääräiseksi muuttunutta sukelluskampetta. Äsken laittelin myynti-ilmoituksia <a href="http://www.snorkkeli.net/">Snorkkeli.netiin</a>, mutta laitetaanpa tännekin. Toimitustapa ja -kustannukset ovat neuvoteltavissa, postitse räpylät ja bottomtimer 10 eur / pkt, maksu etukäteen. Akku on vielä kysymysmerkki, mieluiten kaupat naamatusten... Ojamon suuntaan kamppeet kulkee satunnaisesti, samoin kuin Haveriin, Melkullekaan ei ole pitkä matka. Näihin kilkeet tulee ihan ilmaiseksi, kunhan aikataulut täsmää. Paras tapa tavoitella on s-posti: tuovinen.ville(at)gmail.com.<br />
<b><br /></b>
<b>Räpylät Technisub Idea3 (40 €)</b><br />
Elämää nähneet, mutta täysin ehjät ja toimivat avokantaräpylät.
Mielestäni ei niin hyvät kuin Jetarit, mutta kyllä näilläkin on aika
paljon sukellettu, eli ei ole huonotkaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-oDbxmP3vZwc/VAMywx7a25I/AAAAAAAAGpQ/szqXPanoJUA/s1600/idea3-1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-oDbxmP3vZwc/VAMywx7a25I/AAAAAAAAGpQ/szqXPanoJUA/s1600/idea3-1.JPG" height="320" width="226" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Räpylät päältä.</i></td></tr>
</tbody></table>
Räpylän koko "regular", itsellä kuivapuvun saapas kokoa 42. Uskoisin
sopivan pari numeroa isompaan saappaaseen. Kokeilumahdollisuus
sopimuksen mukaan.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Hkvf4b18d14/VAMyzSRi8EI/AAAAAAAAGpc/VC_aqtVCZ80/s1600/idea3-2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Hkvf4b18d14/VAMyzSRi8EI/AAAAAAAAGpc/VC_aqtVCZ80/s1600/idea3-2.JPG" height="243" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Räpylät pohjapuolelta.</i></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><br /></i></td></tr>
</tbody></table>
Mukaan tulee varaosana kantaremmi jossa on kiinni 1 kpl kokonainen
pikalukko (uros- ja naaraskappaleet) ja 1 kpl pikalukon remmin puoleinen
osa. Vararemmi näkyy kuvissa.<br />
<br />
<b>Uwatec Bottomtimer 330m <strike>(50 €)</strike><span style="color: red;"> MYYTY!</span><strike><br /></strike></b><br />
Uwatecin bottomtimer tarpeettomana. Toimii hyvin, oliskohan
kolmisen vuotta sitten ostettu. Paristoahan ei näihin itse saa
vaihdettua (tai onnistuuhan sekin jos paneutuu asiaan, ainkain
internetin mukaan), kestoikä on kuitenkin muistaakseni yli 10 vuotta.
Bottomtimerissa on bungeekiinnitys.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-l8Oydpx1KHQ/VAMy1qrDdmI/AAAAAAAAGpk/pZSMDPnjV_4/s1600/uwatec-leikattu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-l8Oydpx1KHQ/VAMy1qrDdmI/AAAAAAAAGpk/pZSMDPnjV_4/s1600/uwatec-leikattu.jpg" height="219" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kaikki segmentit toimii, kuva tältä päivältä (31.8.2014).</i></td></tr>
</tbody></table>
Naarmut näytössä eivät näy kun ruutu on märkä, mutta en viitsinyt alkaa
kastelemaankaan. Lisäksi näin ei tule naarmut yllätyksenä...<br />
<br />
Nämä kapineethan on tekniikkasukelluspuolella aika yleisesti käytössä
olevia back up -koneita, semmoisessa käytössä oli itsellänikin.<br />
<br />
<b>Scubamafia Lion-akku 14,8V + laturi (85 €)</b><br />
Näistäpä en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta Scubamafian sivuilta löytyy vastaavat myynnistä. Näppärästi saa kuvan lisäksi myös tekniset tiedot tuolta... Eli <a href="http://www.scubamafia.fi/liion-akku-p-310.html">akku</a> ja <a href="http://www.scubamafia.fi/laturi-liion-p-39.html">laturi</a>. Myynnissä oleva akku ei enää todellakaan ole parhaassa iskussaan, paloaikaa ei löydy enää kuin parisen tuntia LED6-lampulla. Melkein jätin laittamatta myyntiin kun on jo niin heikko, mutta kyllähän tuolla vielä pari virkistysdyykkiä tekee. Akun päällä olevan kutistemuovin raksin joskus pois ja korvasin myöhemmin mustalla teippauksella. Tästähän ei tietysti ole muuta kuin kosmeettista haittaa, joka jää kaiken lisäksi akkukanisteriin piiloon.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-86170441528830812642014-08-29T12:48:00.001+03:002014-08-29T12:48:41.335+03:00Autoremppaa ja kohdekarttaaSukelluskamppeita Transitin takatilaan nostellessa olin kiinnittänyt huomiota, kun lattia antoi hiukan myöten pyöräkoteloiden vieressä. Koska ongelma ei ollut akuutti, en kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, kunnes joskus vilkaisin auton alle: ruostetta - ja paljon!<br />
<br />
Parin viimeisen viikon viikonloput ovatkin nytten menneet sujuvasti sukellustukiauton remontissa, ja pinnan alle pääsystä ei ole ollut toivoa. Autoon piti hitsailla hiukan uutta peltiä, ja sitä varten piti verestää vanhoja hitsaustaitoja. Sainkin uudet palaset paikoilleen <a href="http://www.kemppi.com/fi">Kempin</a> metalliliimalla, mutta jälki on sellaista, etten viitsinyt kuviakaan ottaa. Nyt on kuitenkin Transit taas valmiina uusia suke-seikkailuita varten!<br />
<br />
<a href="http://www.rrdc.fi/">Rauma Repola Diving Club</a> on pyöräyttänyt <a href="http://www.rrdc.fi/kohdekartta/">kohdekartan</a> kaikkien kotimaassa sukeltavien iloksi. Kartan "erikoisuutena" on mahdollisuus hakea kohteita myös syvyystiedon perusteella perinteisen sanahaun lisäksi. Valtaosa kohteista on <a href="http://www.hylyt.net/">Hylyt.netistä</a> ja <a href="http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx">Museoviraston rekisteriportaalista</a>, lisäksi joukossa on myös sukellusseurojen ilmoittamia kohteita. Omia kohteita voi, ja on suotavaakin ilmoittaa lisättäväksi kartalle. Ei muuta kuin tutkimaan!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-31842719825314717082014-08-06T13:24:00.001+03:002014-08-06T13:24:17.615+03:00KesäpäivitysHeinäkuu jäi päivitysten osalta kokonaan väliin, mutta onneksi sukellukset ovat sujuneet kiivaammin. Viime päivityksen jälkeen olen käynyt sukeltamassa Etelä-Ranskassa ja tietysti Suomessa. Ranskan reissusta on tulossa jonkinlainen reissuraportti (noin puolet on jo kirjoitettu), kunhan tässä kelit vähän viilenee ja viitsii asettua taas pöytäkoneelle naputtelemaan.<br />
<br />
Suomi-sukellukset ovat olleet aika kaivospainotteisia suuntautuen Ojamolle ja Haveriin. Länsirannikollakin tuli käytyä viime sunnuntaina, kun pistäydyimme pitkästä aikaa Wellamolla. Siitäkin saatan kirjoitella jatkossa jotain.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOImuJg_BEJYPrfkVmp9BcYAADRE2Ca17WXYU3BsodDE7y5r2LfXwJ_wexJA7JIEt-QgK9VtIdx6vCqog7OfAJqEVE3cJvuaEmIUhh6zHY-LOK6t7b7T3xH12kAXci7mTdjBPTAPYXzUQ/s1600/Wellamolla2014.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOImuJg_BEJYPrfkVmp9BcYAADRE2Ca17WXYU3BsodDE7y5r2LfXwJ_wexJA7JIEt-QgK9VtIdx6vCqog7OfAJqEVE3cJvuaEmIUhh6zHY-LOK6t7b7T3xH12kAXci7mTdjBPTAPYXzUQ/s1600/Wellamolla2014.JPG" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Pietarsaaressa aurinko paistoi ja aallokko ei kiusannut.</i></td></tr>
</tbody></table>
Seuraava dyykki odottelee jo Ojamolla; vielä reben alkutestailut ja sitten Hyvinkään kautta kaivoslampeen vilvoittelemaan... ;)<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-78476346549269898722014-06-04T13:39:00.002+03:002014-06-04T13:40:24.589+03:00Märkien sukellusvarusteiden kuljetus autossaHarrastuksena laitesukellus vaatii Suomen oloissa käytännössä autoa, jolla varustevuoret saa siirrettyä sukelluspaikoille ja ja taas takaisin kotiin, tallille tai missä kukakin kamppeitaan säilyttää. Märkien releiden kuljetus autossa tuo turhaa kosteusrasitusta auton sisätiloihin. Tässä muutama ratkaisu, jotka ovat yleisesti käytössä.<br />
<br />
Aluspuku on toivottavasti kuiva myös sukelluksen jälkeen, joten sitä on turha kastella kotimatkallakaan. Itse olen päätynyt kuljettamaan aluspukua, kerrastoa, villasukkia ja -sormikkaita, lämpöliiviä sekä varakalsareita ja -sukkia <a href="http://www.diverite.com/" target="_blank">Diveriten</a> <b>vedenpitävässä kantosäkissä</b>, johon kuivapuku oli pakattu. Säkki itsessään ei ole kauhean lujaa tekoa, joten jos meinaa kuljettaa tavaroitaan moisella vaativammissa oloissa, tarjolla on myös kestävämpiäkin versioita esim. <a href="http://www.varusteleka.fi/fi/" target="_blank">Varustelekassa</a>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYuerUyMUEuEt0eSGRbEO8U3u23rwUl2G_q0k-g74_48U_ercUDDBdNIB8wNUihkWeD8OoCz4PvPu3hqOAv_ktUlBTggVTWDKF6xuCUrRHqfBgQvHLSq46lgiUnlSoIr-Jf_ILlRycsXk/s1600/transit.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Sukellusvarusteita Transitissa" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYuerUyMUEuEt0eSGRbEO8U3u23rwUl2G_q0k-g74_48U_ercUDDBdNIB8wNUihkWeD8OoCz4PvPu3hqOAv_ktUlBTggVTWDKF6xuCUrRHqfBgQvHLSq46lgiUnlSoIr-Jf_ILlRycsXk/s1600/transit.jpeg" height="240" title="Varustelaatikot ja kuivasäkki" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Muoviset varustelaatikot sopivat hyvin märillekin varusteille, kuivasäkki taas pitää vaatteet kuivina. Takakulmassa näkyy kosteudenpoistaja.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Lattialle valuva vesi on melko helppo tapaus: mitä kauemmin varusteita malttaa valutella ennen lastaamista autoon, sen vähemmän niissä on tietysti autoon valuvaa vettä. Ja kun kamppeet pakkaa esim. <b>muovilaatikoihin</b>, niin lattia säilyy kuivana ja puvut ynnä muut puhtaina. Isot <b>varustekassit</b> ovat tietysti myös yksi vaihtoehto, mutta itse suosin laatikoita niiden saumattoman pohjan sekä kovan muovin tarjoaman lisäsuojan takia.<br />
<br />
Varusteista ilmaan haihtuva kosteus onkin sitten inhottavampi juttu. Auton sisällä oleva kosteus huurruttaa ikkunat ja kylmään vuodenaikaan ikkunat ovat raappauskunnossa sisältäkin. Omassa autossani tavaratilan seinien ja katon vaneroinnit suorastaan helmeilivät kosteudesta alkutalven lauhoilla keleillä. Tuolloin mietin laittavani takatilaan ylimääräisen puhaltimen, jolla kostean ilman saisi puhallettua pihalle ja imettyä ohjaamon puolelta kuivempaa ilmaa tilalle. Onneksi kuitenkin ostin <a href="http://www.biltema.fi/fi/" target="_blank">Biltemasta</a> mainion ja edullisen <b>kosteudenpoistajan</b>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO6POLP_3l9LPiRy6nHhX7NeHVFGla5GBeWPdGPNEQTt-oDkViIGX7y989lXCh1KfOKGrezHyhxppjGG3uNTKp6MGKb9jQakAcCN0Q40wsD26S2MfpHCfZrP4bLKxhhzS3Yt4y-fHXEps/s1600/kost1.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Bilteman kosteudenpoistaja 36373" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO6POLP_3l9LPiRy6nHhX7NeHVFGla5GBeWPdGPNEQTt-oDkViIGX7y989lXCh1KfOKGrezHyhxppjGG3uNTKp6MGKb9jQakAcCN0Q40wsD26S2MfpHCfZrP4bLKxhhzS3Yt4y-fHXEps/s1600/kost1.jpeg" height="320" title="Kosteudenpoistaja" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Bilteman kosteudenpoistaja avattuna.</i></td></tr>
</tbody></table>
Kosteudenpoistaja koostuu kaksiosaisesta purkista: vesitiiviistä pohjasta ja harvasta kannesta. Pohjaosassa on muutama tappi, joiden varaan laitetaan kosteutta imevä pussukka. Pussukan sisältö koostuu kalsiumkloridista, ainakin Bilteman käyttöturvallisuustiedotteiden mukaan. Kalsiumkloridipussukan ansiosta ilmassa oleva kosteus siirtyy näppärästi purkkiin, joka tietysti pitää välillä muistaa tyhjentää. Lisäpussukat näyttävät maksavan 7 euroa, jolla täyttöpusseja saa 3 kpl. "Aloituspakkaus" sisältää tuon kipposysteemin ja yhden pussukan, hintaa silläkin oli 7 euroa.<br />
<br />
Sukellusvarusteitahan ei sitten lähtökohtaisesti kannata säilyttää autossa, ihan jo kuivumisen ja anastusherkkyydenkin takia. Omista säilytysratkaisuista tulossa juttua jossain vaiheessa...Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-29201749024496954642014-06-03T19:18:00.002+03:002014-06-04T10:33:35.120+03:00Pimeää touhua KylmäkoskellaTaas on aikaa vierähtänyt viimeisestä päivityksestä, mutta onneksi pinnan alla on tullut vierailtua tiuhemmin. Reilu viikko sitten käytiin kaverin kanssa Kylmäkoskella sijaitsevalla Ruokolan louhoksella. Itselleni visiitti oli kohteelle ensimmäinen, parini oli siellä käynyt jo kerran aiemminkin. Ennakkotiedoissa oli, että vesi on pikimustaa ja syvyyttä on parhaillaan huhupuheiden mukaan peräti 60 metriä. Kaivos on ollut toiminnassa vuosina 1971 - 1974 ja siitä louhittiin kuparia ja nikkeliä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX45jerqukHPDPOZmEtT1g4j5LqAKPYlR7SOp_Fxy1VceLqYLSeojQ4BWdlTQudcyVSBI4YMJo_nTSQEzUdMPpk96Dmz8y6qGHrSwEc-FcWqHSqcLhwZxBdmcZwkqaxILMN1uZDRWyAJc/s1600/kylm%C3%A4koski1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Kylmäkosken louhos" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX45jerqukHPDPOZmEtT1g4j5LqAKPYlR7SOp_Fxy1VceLqYLSeojQ4BWdlTQudcyVSBI4YMJo_nTSQEzUdMPpk96Dmz8y6qGHrSwEc-FcWqHSqcLhwZxBdmcZwkqaxILMN1uZDRWyAJc/s1600/kylm%C3%A4koski1.jpg" height="240" title="Veteenmenopaikka, Kylmäkoski" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Veteenmenopaikka.</i></td></tr>
</tbody></table>
Päivä oli edennyt jo iltaan, mutta matkalla tiemittarit kertoivat ilman lämpötilaksi +30 astetta. Autolla päästiin ihan kuopan viereen ja alkuun kävimme katsomassa paikkoja pinnalta käsin. Kurttuputkessa louhosta on kuvattu osuvasti kärpäslätkäksi, ja veteenmenopaikka on siis tuossa lätkän varren päässä. Siitä lähtee vanha ajoluiska, joten jonkin matkaa tuonne saa kahlata ennen kuin vettä on rintaan asti.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaH59NJeh2EM2L5Yxj82yvn1GS2KE8nFEWuUuqQuDH3r3upYyqCZsZ15tUTcNvnF-jCwblpuhhPOpD5J-yO_Aba1Fngytse1cabw9G3R0SimrYzUKbiYihvOAQ0rI8nZyrSRaVl1Le5SI/s1600/kylm%C3%A4koski5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Kylmäkoski, Ruokola" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaH59NJeh2EM2L5Yxj82yvn1GS2KE8nFEWuUuqQuDH3r3upYyqCZsZ15tUTcNvnF-jCwblpuhhPOpD5J-yO_Aba1Fngytse1cabw9G3R0SimrYzUKbiYihvOAQ0rI8nZyrSRaVl1Le5SI/s1600/kylm%C3%A4koski5.jpg" height="240" title="Kylmäkosken louhos" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kaivoslampi. Etualalla näkyy kalliota pinnan alla.</i></td></tr>
</tbody></table>
Lähdimme sukeltamaan ajoramppia pitkin ja pikkuhiljaa vettäkin alkoi löytymään. Näkkärit eivät olleetkaan niin surkeat kuin olin luullut, vaan oikeastaan ihan normaalit suomalaisjärveen sopivat. Luiskan päätyttyä lähdimme kiertämään lampea vastapäivään noin kymmenessä metrissä. Kun vastaan tuli kunnollista kallioseinämää, kävimme kurkkaamassa missä kohden ollaan. Kun paikkatieto oli saatu, lähdettiin laskeutumaan syvyyksiin. Kantavana ajatuksena oli, että käydään katsomassa löytyykö mustan veden alapuolelta kirkkaampaa vettä<br />
<br />
Kun Predatorin syvyysmittari näytti hiukan yli 11 metriä, saapui Pimeys (isolla alkukirjaimella, tarkoituksella). Ei mitään valon hidasta hiipumista, vaan ensin ne norminäkkärit ja sitten pilkkopimeää. Kun lampun valopää osoitti eteenpäin, ei mistään nähnyt onko valo päällä vai ei, mutta heti kun valopään käänsi 90 astetta sivuun valokeilan pystyi erottamaan. Puolimetriä sakkakerroksen rajan alapuolella pinnalta ei kajastanut yhtään valoa, vaikka pinnalla aurinko killitti lähes pilvettömältä taivaalta. Tarpeetonta sanoakaan, että tieto parin sijainnista hävisi tyystin, ja pikaisen looppiin huutelulla käydyn neuvottelun jälkeen päätettiin palata pintaan. Puoli metriä ylöspäin ja Pimeys vaihtui Valoon, ja lähes samantien huomasin kaverin loopista puhaltelemat kuplat parin metrin päässä.<br />
<br />
Peruimme pintautumisen ja kiinnitin narukelan kallioseinämään ja painuimme uudestaan mustuuteen. Laskeuduin kalliorinnettä aika lailla pystyasennossa narua vetäen, silttaamisesta kun tuskin olisi väliä. Seinämä tuntui aika lohkareiselta, ja viidessätoista metrissä tuli tasainen pohja vastaan. Vähän siinä tein haparoivia tanssiaskelia etsien räpylöillä mahdollista jyrkännettä, mutta tasaista maata vaan oli tarjolla. Koska tuntui typerältä lähteä uimaan johonkin suuntaan kun mitään ei nähnyt, palasimme takaisin kymppiin ja irrotin kelan.<br />
<br />
Jatkoimme lammen kiertämistä ja jossain vaiheessa huomasin jyrkähkössä rinteessä pötköttävän putken. Kävin tökkimässä sitä ja totesin kyseessä olevn jonkinlaisen kaatuneen kaidetolpan, jossa oleva paksu vaijeri lähti laskeutumaan Pimeyteen. Pikaisen "Mennäänkö? - Mennään." -keskustelun jälkeen lähdimme laskeutumaan turvautuen vaijerin tarjoamaan referenssiin. Tälläkään kertaa emme päässeet aiempaa syvemmälle, sillä vaijerin katkennut pää oli noin 15 metrissä. Vaijerin päässä tein tarkempia havaintoja mustasta nesteestä, jossa sukelsimme: itse asiassa vesi oli suht kirkasta, siinä vaan leijui pieniä mustia hiutaleita, jotka imivät valoa lähes mustien aukkojen tavoin. Predatorin näytön kykeni näkemään käsivarren mitan päästä, ja valon kanssa saattoi erottaa ruostuneen vaijerin ja sen takana olevn kallionkin, tosin hyvin pieneltä alalta ja lyhyen matkan päästä. Edelleenkään eteenpäin suunnattua valokeilaa ei nähnyt ollenkaan.<br />
<br />
Palasimme sakkakerroksen yläpuolelle ja teimme kierroksen loppuun asti. Sukellukselle tuli mittaa hiukan reilut 100 minuuttia, maksimisyyvyden ollessa 16 metriä ja keskisyvyyden 9,17 metriä.<br />
<br />
Kurttuputkessa olevassa keskustelussa todetaan mm. näkyvyyden parantuvan "vasta syvällä". Koska tuo louhos on sen verran lähellä, niin ehkä tuolla vielä kerran saattaisi lähteä käymään...Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-62111837589991524182014-05-09T10:35:00.002+03:002014-06-04T10:34:06.939+03:00Kiskon louhoksellaEilen tein ensimmäisen visiittini Kiskon louhokselle, kun sattui sopiva arkivapaa kohdalle ja Teemu tuota kohdetta ehdotti. Entuudestaan tiesin paikasta sen verran, että siellä sukelletaan suht' paljon, vettä löytyy reilut 20 metriä ja kuoppa ei ole koolla pilattu.<br />
<br />
Louhoksen reunalla puhalsi varsin syksyisen tuntuinen tuuli ja sen lisäksi satoikin. Onneksi oli lämpöinen ja kuiva auto missä saattoi vaihtaa sukellustamineisiin. Autolla pääsi muutaman metrin päähän vesirajasta, joten kamppeiden kantamista ei tarvitse murehtia. Veteen on ehkäpä helpointa mennä rantakalliolta loikkaamalla, sillä portaita kohteeseen ei ole rakennettu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXKKDRys1ftSrVoQp4OvJhMxUIbHdLHRSB0DLp5_GByJJaXXZflbyJXSfeO0yogQgrH80cwANoUPmYZJm-CA7mgeggRHo3P8CWt37-yEyM6oo-Wwcvw7M3_Ax0eRtBwPvFM_ubk6KAUHo/s1600/kisko-pieni.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXKKDRys1ftSrVoQp4OvJhMxUIbHdLHRSB0DLp5_GByJJaXXZflbyJXSfeO0yogQgrH80cwANoUPmYZJm-CA7mgeggRHo3P8CWt37-yEyM6oo-Wwcvw7M3_Ax0eRtBwPvFM_ubk6KAUHo/s1600/kisko-pieni.jpeg" height="240" title="Kiskon louhos" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kiskon louhos veteenmenopaikalta. Oikealla näkyvää putkea läytetään kuulema paloautojen vesisäiliöiden täyttöön.</i> </td></tr>
</tbody></table>
Kallio tippui jyrkästi noin 17 metriin ja näkyväisyys oli melko hyvä. Itse asiassa olin yllättynytkin kuinka kirkasta vesi oli. Olimme sopineet pinnalla, että seuraan Teemua ihan turistina. Ensin teimme yhden kierroksen pohjaa seuraillen ja totesin hyvien näkkäreiden olevan kovin paikallisia. Pohjalla, siellä parinkympin hujakoilla oli perisuomalaisen sakkaista ja kaveria sai seurailla erityisen valppaasti. Kuopan toisessa päässä näkkärit paranivat jälleen ja päädyssä oleva louhikko oli oikein mukavan näköinen. Louhikon puoleiseen päähän oli pitänyt kantaa myös jotain rojuakin sukeltajien katseltavaksi, mieleen jäi hevosenkenkään kiinnitetty viestilappunen, puolikas haitari ja joku mallinuken pää.<br />
<br />
Palattuamme ensimmäiseltä kierrokselta Teemu alkoi harjoittelemaan kelan käyttöä ja narun vetämistä. Mentiin suurin piirtein sama lenkki, välillä tieoffeja tehden. Kääntöpisteenä toimi tuo aiemmin mainittu pää, josta lähdimme kelailemaan takaisin alkupisteeseen. Saatuaan kelan paikoilleen Teemu alkoi raapustamaan rannesleittiin kysymystä, uitaisiinko vielä kerran kuoppa ympäri matalammassa. Sehän sopi minulle, joten kierrettiin vielä lenkki noin 16 metrissä.<br />
<br />
Teemulla oli pulloissa ihan tavallista paikkaria ja aloittaessamme nousua noin 55 minuutin kohdalla oli Teemulla suoranousuaikaa jäljellä pari minuuttia, kun taas minulla kone näytti NDL:ksi 99 minuuttia. Diluenttia ja pukukaasuahan tuollaisella sukelluksella kuluu, kun profiiliin kuuluu nousua ja laskua, mutta sille nyt ei vaan voi mitään.<br />
<br />
Reilun tunnin sukellus, reissuun meni aika lailla 6 tuntia. Kiskon louhos oli ihan kiva mesta käydä, mutta on tuo turhan kaukana omia "normisukelluksia" ajatellen. Mielestäni kyseinen louhos soveltuu erityisen hyvin myös aloitteleville sukeltajille helpon saavutettavuuden, juuri sopivan syvyyden ja pienen pinta-alansa takia. Tuolla jos eksyy, niin kotirantaan ei ole pitkä uintimatka mistään kohtaa lapmpea...Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-50546663756145118672014-04-27T21:37:00.003+03:002014-06-04T10:36:27.163+03:00Merikauden avausViime lauantaina pääsin avaamaan merikauden omalta osaltani, pitkän odotuksen jälkeen. Kohteiksi valikoituivat jo entuudestaan tutut <a href="http://www.hylyt.net/hylky.jsp?id=sundsborg_1929" target="_blank">Sundsborg</a> ja <a href="http://goo.gl/haJPxH" target="_blank">Juktenskobben</a>, tukialuksena toimi <a href="http://www.sukelluspukuloitokari.fi/" target="_blank">Loitokarin</a> komea alumiinivene. Suomenojalta päästiin lähtemään jo hyvissä ajoin mitä parhaimmassa kelissä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img alt="Suomenojan venesatama" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSGbQvB5Iw1zONWbpxFwiu4WTFswS6aHye3VmhkC-polevkUFDPTW-sCykyi9vMzNVzPf1V6XvgwBNqBLIV8onfNPpeRL0thTA3oH2BqG3RApOiK4BAUA6gJN3N9LdUzXbomrselZa9f0/s1600/3.jpeg" height="240" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" title="Suomenoja aamulla" width="320" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kevätaamu Suomenojalla.</i></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipooJYjFGN_d4NMV-nkJ0KW0_U6qN6Pu9X-4UW0l4ONznsS-KM61RWFNI_e8sSilYdAuKGxdDT_NURFUlcXJ39JLTbI5pO1rNgA9MC5tYXls443Wxfed7cg19CUXeTrU-Lund-u6yGa4E/s1600/4a.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipooJYjFGN_d4NMV-nkJ0KW0_U6qN6Pu9X-4UW0l4ONznsS-KM61RWFNI_e8sSilYdAuKGxdDT_NURFUlcXJ39JLTbI5pO1rNgA9MC5tYXls443Wxfed7cg19CUXeTrU-Lund-u6yGa4E/s1600/4a.jpeg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Veneen suunnittelussa on ajateltu erityisesti sukeltajia.</i></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Sundsborgin poijuna toimiva keltainen kanisteri oli selvinnyt talvesta ja tukevaan poijuköyteen oli helppo kiinnittyä. Lähdimme Markon kanssa ensimmäisinä veteen, koska suunniteltu sukellusaikamme oli joukon pisin. Laskeutuminen sujui hyvin, sillä pääsin menemään ihan normaalia vauhtia kohti pimeyttä. Paineet tasaantuivat korvissa ilman ylimääräistä ponnistelua, kiitos Nasonexin ja Duactin... </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Poijuköysi meni perään, joten luontevinta oli aloittaa tsekkaamalla perän vararuori ja peräsin. Tämän jälkeen lähdimme kiertämään laivan kantta vastapäivään ja kävimme keulassa katsomassa laivan varsinaiset patenttiankkurit sekä kannella olevan vara-ankkurin. Keulasta palasimme toista sivua kohti perää, jossa kävimme tutkimassa hiukan kannen alapuolista maisemaa. Koska aikaa oli vielä jäljellä, suoritimme myös toisen penetraation keskilaivaan. Täältä löytyi jonkinlainen metallinen, rengasmainen häkkyrä, jota arvelen jonkinlaiseksi lampunvarjostimeksi tai -telineeksi. Systeemiä oli koristeltukin jonkin verran, mutta jo näin vuorokauden kuluttua tarkemmat yksityiskohdat ovat haalistuneet mielestä. Luonnollisesti jätettiin tuo kapine paikoilleen myös muiden hämmästeltäväksi.</div>
<br />
Pintautuminen sujui ilman mitään merkittävää, viimeinen pari ohitti meidät yhdeksän metrin paikkeilla matkallaan alas. Himpun verran meinasi tulla vilu paikoillaan ollessa, mutta sellaistahan se on näissä kylmissä vesissä sukeltaessa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF2AYNOOzH8fOAbMN3LiPCVppaSwK3q6J6ENijMShuhmo00Zh1N_hyphenhyphenyPlTKuuaG2dl4ySn8QNu8HHjnDmC2d6cD07E0axMSqxeaHY7-nS7we5JpONiVLgz4xtks4lCMrub9LP6cFnZmD4/s1600/7a.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Sukellustukialus" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF2AYNOOzH8fOAbMN3LiPCVppaSwK3q6J6ENijMShuhmo00Zh1N_hyphenhyphenyPlTKuuaG2dl4ySn8QNu8HHjnDmC2d6cD07E0axMSqxeaHY7-nS7we5JpONiVLgz4xtks4lCMrub9LP6cFnZmD4/s1600/7a.jpeg" height="240" title="AluDevil" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>AluDevil 27</i></td></tr>
</tbody></table>
Pinta-aikaa vietimme läheisessä saaressa, jossa kävimme syömässä eväät. Eväiden syönnin jälkeen etsin rantakalliolta suojaisan paikan johon tuuli ei puhaltanut ja vietin siestaa. Aika helposti siihen auringon ja Weezlen lämpöön olisi voinut vaikka nukahtaakin, mutta sukellusreissu jatkui pian kohti Juktenskobbenia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhKu4CFVOsZ5mFJeRPpjV219bZjm1-wpWX0l_01aXmCoe9EQgU-CLD22KrfBFSW7GXMvfin4jWSXazOzvjQ-acGeLw9wXLlztLjZkFG12R0VZ5yk-Sea61iVOMX8KTN-l6nMPs9GJWHCM/s1600/9a.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhKu4CFVOsZ5mFJeRPpjV219bZjm1-wpWX0l_01aXmCoe9EQgU-CLD22KrfBFSW7GXMvfin4jWSXazOzvjQ-acGeLw9wXLlztLjZkFG12R0VZ5yk-Sea61iVOMX8KTN-l6nMPs9GJWHCM/s1600/9a.jpeg" height="240" title="Evästauolla" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Evästauolla.</i></td></tr>
</tbody></table>
Juktenskobbenillakin menimme Markon kanssa etujoukoiksi etsimään kohdetta. Olimme molemmat sukeltaneet hylyllä kerran, itse vuonna 2011. Mielikuvat eivät siis olleet ihan kristallinkirkkaat, mutta niin vain onnistuimme paikantamaan hylyn. Tuo olikin oikeastaan tämän sukelluksen ainoa valopilkkua, sillä muuten homma ei mennyt ihan putkeen.<br />
<br />
Hiukan ennen oikean paikan löytymistä totesin pukukaasun loppuneen. Onneksi olimme jo melkein oikeassa syvyydessä, joten jonkin aikaa annoin puvun vaan kiristyä. Kun puutavaraa sitten löytyi, oli pakko suhauttaa bailout-pullosta hiukan kaasua pukuun. Vakuumipakatun elintarvikkeen olotila hälveni, mutta kaasussa oleva helium antoi muistutuksen erinomaisesta lämmönjohtokyvystään. Onneski tämä olisi lyhyempi sukellus, eikä helikkaa tarvitsisi enää lisätä pukuun.<br />
<br />
Olimme pinnalla sopineet, että merkkaamme paikan poijulla, jonka sitten viimeinen pari tuo mukanaan. Kaivoin reisitaskusta 1,8 metrisen poijun, joka näkyy merelläkin mukavasti. Jotenkin poijun ampuminen tuntui hankalalta, lamppu oli olevinaan tiellä ja nostekin tuntui muuttuvan koko ajan (mikä oli vain psykologista). Levittelin kuitenkin poijun, tuhautin sinne hiukan kaasua bailoutista ja poijun oiettua kunnolla painoin letkusta vielä hiukan lisänostetta ja päästin poijun singahtamaan kohti pintaa. Naru juoksi nätisti spoolilta, kunnes takerteli hetkisen. Päästin spoolin irti ja nappasin sen kohta takaisin kun kangertelu oli ohi. Naru oli jo lähes lopussa, kun taas alkoi tahmimaan. Tällä kertaa spooli ei jäänytkään siihen käden mitan päähän vaan lähes kolmesta kympistä ammuttu poiju kohosi jo niin nopeasti, että spooli häipyi meren vihreään hämyyn. Markon kaivaessa oman poijunsa sadattelin luuppiini ja ehdotin, että käytetään kelaa, niin ei homma lähde lapasesta, sanan varsinaisessa merkityksessä. Tällä kertaa homma meni niin kuin oli suunniteltukin ja saatiin hylky merkittyä.<br />
<br />
Lähdimme kiertämään hylkykenttää ja näimmekin yhden ankkurin. Hylyllähän on kolme ankkuria, mutta tällä kertaa muut jäivät näkemättä Markon peukuttaessa sukelluksen Inspon intoutuessa piipittämään erikoisen paljon. Etsin poijunarun ja lähdettiin nousemaan kohti pintaa. Pinnalla totesin muistelleeni hylyn sijainnin aivan väärin, mutta nythän tuokin paikka on taas päivitetty muistoihin.<br />
<br />
Veneellä viimeinen pari lähti veteen ja minä seurailin hitaasti loittonevaa, ajelehtivaa poijuani. Kun kaikki olivat taas paatissa ja ankkuri oli nostettu, lähdimme poijujahtiin. Onneksi tuollainen suljettu poiju ei tyhjene pinnalla, joten sen kyllä erotti pitkän matkan päästä. Onneksi poiju saatiin veneeseen, joten ei tarvinnut lähteä hankkimaan uutta. Loppumatka kotisatamaan menikin joutuisasti myötätuulessa, joka oli noussut päivän aikana. Saapuessamme satamaan nosturit nostelivat veneitä vesille tasaiseen tahtiin. Näytti siltä, että moni veneilijäkin oli ajatellut avaavansa kauden samana päivänä.<br />
<br />
Mainio retki hyvässä seurassa auringon paisteessa, tästä on hyvä jatkaa!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1056010907887017887.post-65033036885164245462014-04-20T14:00:00.001+03:002014-04-20T14:00:59.433+03:00Outo ongelma Predatorin lokissaMuutama dyykki sittenkohtasin ongelman ladatessani Predatorilta uusia sukelluksia läppärille, nimittäin päivän kahdesta suoritetusta sukelluksesta ainoastaan ensimmäinen siirtyi lokisoftana käyttämääni <a href="http://www.divinglog.de/" target="_blank">Diving Log</a>iin. Tähän asti Predatorin ja antiikkiläppärini välinen bluetooth-yhteys on pelannut hyvin, joten tarkastin Predatorin lokista kumpi sukellus oli siirtynyt. Lokistapa puuttuikin kokonaan jälkimmäinen sukellus, ei siis ihme ettei sitä oltu siirretty läppärillekään. Predator kuitenkin laski pinta-aikaa viimeisen sukelluksen lopusta ja alarivin kudossaturaatiograafikin näytti ihan fiksuja arvoja kuluneen pinta-ajan huomioon ottaen. Luonnollisesti itse sukelluksellakin kone oli toiminut moitteettomasti.<br />
<br />
Vielä illan hämyisinä tunteina istahdin näppiksen ääreen ja kirjoitin vikakuvauksen sekä <a href="http://www.jj-ccr.com/" target="_blank">JJ-CCR ApS</a>:n että <a href="http://www.narkedat90.com/" target="_blank">Narked at 90</a>:n (<a href="http://www.shearwaterresearch.com/" target="_blank">Shearwaterin</a> EU service center) edustajille. Narkedilta vastattiin vajaan tunnin kuluessa ja JJ:ltäkin vastaus tuli heti aamusta: "ihan uusi ja outo vika, mailista lähetetty kopio Shearwaterille."<br />
<br />
Pari päivää sitten kävin Ojamolla, jossa hiukan jännitti kuinka kone toimii. Hyvinhän se toimi ja sukelluskin näkyi jälkeenpäin lokissa. Predatorin lokinumeroinnissakin näkyy, että yksi sukellus on hävinnyt jonnekin. Tietääkseni käyttäjän toimenpitein ei Predatorista saa yksittäisiä sukelluksia poistettua, joten kyseessä ei oikein voi olla perinteinen VKA (eli <i>vika käyttäjän aivoissa</i>).<br />
<br />
Onneksi Predator kuitenkin toimii hyvin ja kyseessä ei kuitenkaan ollut tuon vakavampi tapahtuma. Kuitenkin toimii hyvin muistutuksena siitä, että kaikki nämä sukelluskikottimetkin on loppujen lopuksi ihmisten tekemiä ja vikaantumisen ja / tai häiriöiden riski on aina olemassa.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00846501363490858101noreply@blogger.com0