Orbiitin reissu tuli ja meni, ja hienoa oli! Omalta kohdalta jännittävin sukellus oli ensimmäinen, koska Jut'n Feldtmannilla vihoitelleen hampaan reagointi oli ihan arvailujen varassa. Onneksi sekä korvat että hampaat toimivat hyvin!
Perjantaina reissun alkaminen näytti hiukan huonolta kun odottelimme Sompasaaressa koneongelmista kärsivän Orbiitin saapumista. Vesisade ajoi sukeltajat autoihin odottelemaan ja kun Orbiit lopulta höyrysi laituriin, alkoi varusteiden siirto alukseen. Vuosi vuodelta tuota tavaraa tuntuu olevan vaan jokaisella enemmän!
Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Edmund. Kyseessä on kaksimastoinen, 1800-luvulla rakennettu tasaperäinen alus, jonka pituus on noin 27 metriä. Kohteella on kohtuullisen paljon irtainta nähtävää, kuten plokeja ja jumpruja. Ehdottomasti yksi kuvauksellisimmista yksityiskohdista oli aluksen hyväkuntoinen ruori. Myös keulasta löytyvä ankkuripeli on varsin vaikuttava. Edmund on ehdottomasti käymisen arvoinen ja kestää useammankin kuin yhden sukelluksen. Edmundilta pintauduttuamme kävimme syömässä iltapalaa ja pieneksi yllätykseksi kello oli jo hiipinyt lähemmäksi yhtä.
Lauantaina aloitimme sukeltamisen Klaus Oldendorffilla. Klasulla näkyvyys oli syvemmällä erinomainen. Laskeuduimme Velin kanssa hylylle muistaakseni toiseksi viimeisenä parina, joten hylyllä oli sukeltajia reippaanlaisesti. Tähän tietysti auttoi, että myös sukellustukialus Deeptech oli samalla kohteella, kiinnittyneenä Orbiitin perään. Nousuköysi tuli komentosillalle, josta lähdimme kohti keulaa. Siellä kävimme kurkkimassa lastiruumassa ja suuntasimme takaisin komentosillalle hylyn oikeaa laitaa. Hiukan ennen skailettia nousimme kannen tasalle ja sukelsimme viistosti aluksen vasemmalle kyljelle, josta jatkoimme edelleen kohti perää. Kävimme katsomassa potkurin ja peräsimen ja paluumatkalla vielä kannella olevan varapotkurin ennen paluuta nousuköydelle. Enempää puolessa tunnissa ehtinytkään, joten aloitimme nousun. Sukellusajaksi Klasulla tuli 61 minuuttia.
Lauantain toinen kohde oli myös vanha tuttu, Est. Tuuon vanhan höyrylaivan upotti venäläinen sukellusvene kansitykillä yritettyään sitä ennen turhaan torpedoida aluksen. Est on 78 metriä pitkä ja se makaa kallistuneena noin 45 asteen kulmassa vasemmalla kyljellään. Tälläkin hylyllä riittäisi nähtävää useammallekin sukellukselle, paikkaa vaan riivaa usein huonohko näkyvyys. Nytkin noin kolmesta kympistä alkoi sellainen maitomainen usva, että näkyvyys supistui joihinkin kymmeniin sentteihin. Onneksi suurin osa hylystä oli kuitenkin näkyvyydeltään huomattavasti parempaa. Kiersimme komentosillan myötäpäivään ja suuntasimme oikeaa parrasta seuraillen kohti perää. Siellä kävimme katsomassa kannella ollutta varapotkuria. Est olisi tarjonnut mielenkiintoisia hetkiä enemmänkin, mutta pakko oli taas aloittaa nousu pohja-ajan tullessa täyteen.
Sunnuntaina meinasin jo skipata ensimmäisen sukelluksen hiukan lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen, mutta onneksi lähdin kuitenkin Samin ja Velin matkaan. Kohteena oli vanha, 1700-luvulla rakennettu hirvennahkalastissa ollut alus Juktenskobbenilla. Odottelimme hylyn löytymistä ja sukelsimme kompassisuunnalla kohteelle. Hylky on osin aika pahoin hajonnut, mutta lastina olevat nahkakääröt ovat vielä hyvässä kuosissa. Aluksessa on ollut lastina myös jotain talia tms vaaleaa mönjää, jota on edelleenkin nähtävissä. Näin hylyllä kaksi ankkuria, kolmatta en löytänyt, vaikka jossain siellä pitäisi senkin olla.
Reissun viimeinen hylky olikin sitten aivan Hesan edustalla oleva Folkkarihylky, joka on saanut nimensä kannella olevasta hippivolkkarista. Reissun hylyistä tämä jäi kaikkein epämääräisimmäksi, vaikka kaikenlaista detaljia Folkkarihylylläkin oli. Pinnalla näkyvyys oli todella surkea, mutta parani syvemmälle mentäessä. Folkkarihylky ei varsinaisesti päässyt suosikkikohteitteni joukkoon, mutta voi tuolla vielä jatkossakin joskus käydä.
Kaiken kaikkiaan viikonloppuna tuli siis sukellettua viidellä hylyllä, joista kolme oli minulle uusia kohteita. Ei pöllömpi aloitus lomalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti