sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Narvik, toinen päivä

Aamu alkoi ripeällä liikuntapainotteisella suorituksella, kun myrskytuuli paiskasi pihalla olleen telttakatoksen rinnettä alas. Katoksen mukana menivät sinne kuivumaan ripustetut kuivapuvut, liivit ja muut tykötarpeet. Onni onnettomuudessa, ettei telttakatos rikkonut alempana olleen mökin ikkunaa. Kalustotappioita ei tullut katoksen lisäksi muita, mutta säilytysratkaisut piti miettiä uudelleen.

Myrskytuuli vähän vesitti sukellushalukkuutta, joten mökillä säätäessä meni tuhottoman kauan. Lopulta lähdettiin katsomaan autolla miltä keli näyttää satamavuonon suojanpuolella ja kuinka kaukana poijutetut hylyt ovat rannasta. Poijuja oli runsaasti, mutta ne olivat niin kaukana rannasta, että kohteet olivat selvästi sukellettavissa vain veneestä. Hylkykartta oli taas jäänyt mökille, joten päätettiin vielä käydä mökillä hakemassa kartta ja katsoa jotain kalastuskohdetta. Lähdettiin ajelemaan toista vuonoa, josta pitäisi löytyä mm. Dornier 26.

Rantakohde, jossa kamojen kantomatkakin oli lyhyt, löytyi sitkeällä etsinnällä. Ei muuta kuin kamat päälle ja tekemään rantadyykki. Hiekkapohjalla oli reilusti simpukan kuoria, pari rapuakin nähtiin. Virtaus vei hiljalleen vuonon suulle päin, joten fyysisesti sukellus oli helppo. Jarkko ja Timo toivat omalta sukellukseltaan kolme kampelaa.

Pinta-aikaa vietettiin mökillä reilusti, laitettiin ruokaa jne. Seuraavalle sukellukselle lähdettiin vasta illalla, kohteeksi valikoitui Stråssa. Menomatka oli melko kostea miehekkäästä vasta-aallokosta ja raesateesta johtuen. Satama-altaassa Viistokaiku toimi jälleen hienosti ja varmisti, että poijun alla todellakin on hylky. Pari poijua käytiin katsomassa, mutta niiden alla oli ainoastaan tasaista pohjaa. Sukellusvarusteet päälle ja Velin kanssa poijuköyttä alas. Hylky löytyi noin 13,5 metrin syvyydestä, mutta painemittarin o-rengas korkkasi muutaman minuutin sukelluksen jälkeen. Paluu pinnalle, minä veneeseen ja Veli pääsi jatkamaan vielä Jarkon kanssa sukelluksen loppuun. Paluumatka oli huomattavasti vähemmän kuoppaista kuin mennessä.

Taaskaan ei ollut nukahtamisvaikeuksia, kun punkkaan lopulta pääsi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti