Reilun 1200 kilometrin matka meni loppujen lopuksi paremmin mitä kuvittelinkaan. Osan matkaa sain jopa nukutuksi, vaikka selkähän siinä kipeytyi. Takapenkillä oli sen verran kylmä, että Weezle päällä oli hyvä olla. Ruotsin rajalta Norjan puolelle tultaessa oli melkoisia lumikinoksia tien varrella. Muutaman tielle näkyvän mökin vieressä lumikinokset ylsivät räystäisiin asti. Narvikissa lunta ei kuitenkaan ollut ja rinteeltä aukeni upeat näkymät.
Narvikissa kurvasimme ensimmäiseksi Narvik Campingin pihaan ja totesimme, ettei henkilökuntaa ole paikalla. Siispä kohti turisti-infoa (ei auki) ja satamatoimistoa (ei sopivaa henkilöä paikalla). Tässä vaiheessa Jarkon kahvintuska oli niin kova, että kävimme nauttimassa hiukan aamupalaa Statoililla. Sieltä suuntasimme taas satamatoimistoon sukellusluvan hakuun. Ennen kuin lupa oli voimassa, piti Timon käydä maksamassa 100 NOK, eikä sekään onnistunut kuin vasta kolmannessa pankissa. Sukellusluvan saannin jälkeen oli vuorossa turisti-info, josta suuntasimme vihdoinkin majoitukseen. Tyhjensimme autosta tavaroita mökille, jonka jälkeen veimme veneen vesille ja kävimme tekemässä ensimmäisen sukelluksen (Wilhelm Heidkamp ja Anton Schmitt).
Näkyvyys oli huonompi kuin olin odottanut, mutta ihan ok kuitenkin. Viime keväänä Parkilla oli suurin piirtein samaa luokkaa. Sukelsimme Velin kanssa ankkuriköyttä alas ja vedimme lainin hylylle, joka häämötti vähän matkan päässä tummana möhkäleenä. Lähdimme kiertämään hylkyä vastapäivään ja kurkistelimme repeämistä ja ikkunaventtileistä sisälle hylkyyn. Otin videota vajaan tunnin sukelluksen aikana reilut parikymmentä minuuttia, saa nähdä milloin saan editoitua siitä julkaisukelpoista pätkää. Kävimme kääntymässä perässä, jonka jälkeen jatkoimme hylyn oikeaa kylkeä takaisin keulaa kohti. Näin pari rapua (yhden aika ison ja yhden ihan pienen), sekä toisen hylyn (Anton Schmidt). Z22:n ankkurikettinki oli heivattu komentosillan yli, josta se painui komentosillan laitaa alas. Aika paksua ketjua olivat sakemannit käyttäneet... Keula oli komea, vaikka en sitä alhaalta kerennytkään kuvaamaan. Ensi kerralla sitten. Hylyn peräosa on aivan räjähtänyt, siellä ei tulevaisuudessa aikaa kannata tuhlata. Timo ja Jarkko sukelsivat toisella hylyllä, koska ankkuri ei ollut pitänyt kunnolla ja oli tarttunut loppujen lopuksi ko. hylkyyn. Velin kanssa harjoittelimme sen aikaa viistokaiun käyttöä.
Majoituksessa siirsimme sukellusvarusteet pihalle pystyttämäämme telttakatokseen, joka oli erinomainen varuste. Saimme kuivapuvut, kompurat ja muut varusteet näppärästi suojaan sateelta, ja kamatkin oli helppo laittaa järjestykseen katoksen alla.
Illalla ei unta tarvinnut paljoa houkutella, vaikka mökissä oli jopa tukalan kuuma ja suihkusta ei tullut kuin jääkylmää vettä. Kaiken kaikkiaan tämä oli erinomainen tapa viettää ensimmäinen päivä Norjassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti