Päivä alkoi sunnuntaille sopivan rauhallisesti, heräsin hiljaisessa mökissä ja makoilin punkassa hetken aikaa suomatta varsinaisesti ajatustakaan ylös nousemiselle. Laitettiin aamupalaa (puuroa hillolla + ruisleipää) ja alettiin miettimään päivän sukelluskuvioita: uusi sukellus Stråssalle, koska 5-henkisestä ryhmästä vain kaksi teki eilen siellä kunnon sukelluksen.
Mökillä rakenneltiin kompressorille katos valkeasta kevytpeitteestä, entisen telttakatoksen rippeistä ja laininarusta. Uuden kevytkatoksen alla pulloja oli huomattavasti mukavampaa täyttää kuin sankassa räntäsateessa, mutta ikävä tulee ihan oikeaa telttakatosta.
Ai niin, Uwatecin bottomtimer oli flodannut(!) eilen, ihmettelin kun se näytti aamulla ihan omia lukemiaan ja näytön segmentit olivat välillä pimeinä ja välillä ei. Tarkempi tutkimus osoitti, että näytön kohdalla, kotelon sisäpuolella liikkui selkeitä kuplia. Haraldin kirous lepää yllämme vahvana, ei meinaan ollut ensimmäinen takaisku tällä reissulla. Eilen dekokannun regu alkoi puhaltamaan kuivilla, Veli paikallisti vian nopeasti liian korkeaan välipaineeseen. Huoltosarjakin oli mukana, mutta milläs teet happipuhtaan huollon norjalaisen lomakylän mökissä.
Venematka Stråssalle sujui nopeasti lähes tyynessä kelissä. Kohteella olimme nousuveden aikaan ja virtausta ei ollut käytännössä ollenkaan. Menimme poijuköyttä alas ja lähdimme kohti perää. Sukelsimme muutaman myrskykäytävän läpi, kävimme kurkistelemassa vähän ruuman puolella ja jonkinlaisessa konehuoneessa perän lähellä. Ymmärryksen mukaan kyseessä oli jotain apukoneita, pääkone lienee alempana. Konehuoneelta tultuamme kävimme katsomassa potkuriakseleita ja peräsintä. Nousimme hylyn vasenta kylkeä ylös, jollon perässä oli havaittavissa jo selkeä virtaus keulaan päin. Aivan pohjalla virtausta ei tuntunut. Sukelsimme taas myrskykäytävien läpi ja kävimme keulapiikissä katsomassa ankkuripeliä. Siitä olikin sitten jo aika nousta ylös.
Illalla elämä mökillä oli melko väsähtänyttä, täyteltiin pulloja ja lastattiin auto valmiiksi, syötiin, nukuttiin parin tunnin tirsat ja katsottiin illalla Sanctum (aika syvältä muuten). Ja kuten perinteistä, uni otti omakseen melkein saman tien kun pää osui tyynyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti