lauantai 23. huhtikuuta 2011

Narvik, seitsemäs päivä

Torstaina lähdimme sukeltamaan Rombaksbotnin vuonossa olevalle lentoveneelle, Dornier DO-26 Seeadlerille. Veimme veneen trailerille lähes perille asti, laskimme sen veteen läheltä jotain sähkölaitoista, jossa oli hiekkapohjainen ramppi Ranta oli vaan niin matala, että jouduimme odottamaan nousuvettä tunnin verran. Otin pikku torkut autossa, Weezle päällä oli kuin olisi makuupussissa ollut.

Dornier löytyi melko helposti, rannassa oli kaksi isompaa poijua ja yksi kirkas ½-litran pullo narun päässä. Viistokaiulla saatiin pullon kohdalta jonkinlaista kuvaa mahdollisesta kohteesta, joten ankkuroimme ribin siihen. Pullolta menikin naru suoraan koneelle, ja täällä olikin reissut parhaat näkkärit. Lentokone makaa hiekkapohjaisessa, melko jyrkässä rinteessä nokka alarinteeseen oikein päin, toinen siipi on taittunut ylösalaisin koneen päälle rungon suuntaisesti. Ttoinen siipi on muutaman metrin päässä koneen oikealla puolella, ponttooni pintaa kohden. Maksimisyvyys on noin 25 metriä. Rungon ja siipien kolosissa oli ihan mukavasti kaloja, turska oli aniut jonka tiesin nimeltä. Ohjaamo on sen verran avoin, että sen läpi oli helppo sukeltaa, ja rungon sisäpuolella oli paikka paikoin nähtävissä ohjausvaijereita tai vastaavia. Kaiken kaikkiaan kiva kohde.

Jarkko ja Harri sukelsivat toisen sukelluksen Rombaksbotnin seinämällä (-97 m), jossa Jarkko testasi GoPro-kameraa kiinnitettynä atraimen varteen. Kolmesta kympistä Jarkko piikitti yhden puna-ahvenen isosta parvesta, joka oli näkynyt kaikuluotaimellakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti