Viime viikon keskiviikkona tuli käytyä pitkästä aikaa Raimo-Ragnarilla. Lähdettiin merelle Söderbystä, joka oli tuttu paikka jo viime vuodelta. Meri oli lähes pläkä, vain kevyt maininki keinutteli Markon ribbiä. Raimo-Ragnar oli poijutettu, taisi olla ensimmäinen tämän kesän poijutettu hylky näillä kumivenereissuilla.
Näkyvyys oli huono pinnalta noin 13 metriin asti, josta alaspäin vesi oli selvästi kirkkaampaa. Aivan pohjassa kolmen kympin kieppeillä oli sakkaa. Alkusukelluksella keskittyminen itse hylkyyn hiukan herpaantui, kun vara-annostaja (Apeks ATX40) alkoi hiukan puhaltamaan. Ei mitään ihmeellisiä toimia tarvinnut tehdä, kun oli saanut ensin vian paikallistettua: pulloventtiili kiinni ja hetken päästä taas auki.
Itse hylky tarjosi yllätyksen, koska se tuntui melko pitkään aivan vieraalta laivalta. Loppupuolella sukellusta alkoi tulla tuttujakin paikkoja vastaan, skailetin ympäristöä olisi voinut tutkia vähän tarkemminkin, mutta piti lähteä kohti pintaa. Sukellukselle tuli mittaa tasan 70 minuuttia, josta noin vartti meni dekoissa kuudessa metrissä. Kutosessa oli muuten melkoisen kova virtaus, joka yhdistettynä huonoon näkyvyyteen pakotti keskittymään köyden näkyvissä pitämiseen. Muutamat viimeiset minuutit roikuin köydessä, kun alkoi tympimään koko ajan tapahtuva räpiköinti.
Raimo-Ragnar tarjosi jälleen hienon sukelluksen ja uskallanpa väittää, että se kestää vielä aika monta dyykkiä ennen kuin alkaa käydä turhan tutuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti