Sukellus sameuteen

Sunnuntaina oli tarkoitus käydä joko Alcalla tai Raimo-Ragnarilla, mutta sääennusteet povasivat 7-9 m/s tuulta ja aallonkorkeuttakin parin metrin molemmin puolin. Itse olin jo valmistautunut sukeltamaan suojaisissa lahdissa olevia matalia hylkyjä, mutta sukelluspari ehdotti lauantaina Beatris-hylkyä Iniössä, Turun suunnalla. Lauantai meni töissä, eikä juuri kerennyt sen tarkemmin kohteeseen paneutumaan ennakkoon. Hiukan ennen puoltayötä sitten kotona pääsin kaivelemaan tietoja hylystä ja sen sijainnista. Kuvitelmat lähes hylyn vieressä olevasta venerampista romuttuivat kun katsoin tien Googlen street view:llä. Onneksi venesatama löytyi lähes yhtä läheltä. Pakkasin vielä sukelluskamat autoon valmiiksi ja sitten pääsinkin nukkumaan.

Vajaan viiden tunnin levon jälkeen muistin ottaa latautumassa olleen lampun akunkin matkaan ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Hämeenlinnasta lähdettiin Markon autolla matkaan, mukaan otettiin Valiant, vaikka meitä olikin vain kolme sukeltajaa. Ajomatkalla päästiin katselemaan harvinaisen komeita autoja, olihan Forssassa vuosittainen Pick-nick.

Veneramppikin löytyi helposti ja ei muuta kuin vene vesille ja sukellusreleet kyytiin. Laiturilla sitten huomasin alentajien jääneen kotiin ja hetken aikaa näytti että jäänkin pintamieheksi. Onneksi Markolta löytyi autosta myös sinkkusetti, josta kaapattiin minulle regusetti (en muista sukelsinko edes peruskurssilla sanka-alentajalla). Loppujen lopuksi siis päästiin lähtemään matkaan kaikki kolme varustautuneina sukellusta varten. Venematkaa taisi olla jotain 5 km suuntaansa, joten laitettiin jo rannassa puvut päälle.

Kohde löytyi helposti viistokaiulla, vaikka kunnon kuvaa en onnistunutkaan saamaan. Syytän siitä aallokkoa, joka ainakin minun taidoilleni oli liian voimakas. No, hylky kuitenkin löytyi ja se oli pääasia (olisi kyllä kiva joskus harjoitella tuota kaiuttamista ihan tyynelläkin).

Ensimmäinen viistokaikukuva Beatriksesta, tämä on ajettu kohti vasta-aaltoa.

Tämän vedon ajoin muistaakseni sivuaaltoon, joka oli paljon helpompaa.

Perinteisellä kaikuluotaimellakin hylky näkyi näin selkeästi

Itse sukellukset (2 kpl) olivat hyvin samankaltaisia epäonnistumisia. Selkeä harppauskerros oli noin 14 metrissä ja näkyvyys oli parhaimmillaankin melko heikko koko matkan. Pohjalla ankkuri hoiti silttauksen. Mutapohjassa liikkunut ankkuri kettinkeineen loi vaikuttavan maitomaisen sakkakerroksen joka söi näkyvyyden aivan kokonaan. Ei siis ihme, että molemmilla kerroilla ryhmä hajosi ja sukellukset jäivät lyhyiksi. Huonoimmillaan näkyvyys oli nolla, ankkurin liikkeelle saama mutapilvi heijasti valoa niin, että olisi voinut kuvitella sukeltavansa suuressa maitosammiossa... Toisen sukelluksen lopuksi päädyin laivan perässä olevalla hyttirakennelmalle, jossa oli hiukan parempi näkyväisyys. Harmi vaan, että jouduin lopettamaan sukelluksen juuri siihen.

Vaikka sukellukset Beatriksella jäivätkin tulokseltaan laihoiksi, en vielä hylkää kohdetta kokonaan. Kyllä tuokin hylky ansaitsee toisen mahdollisuuden paremmalla kelillä. Lisäksi reissulla tuli tutustuttua Saaristomeren suomiin mahdollisuuksiin, jos keli Porvoo / Porkkala -akselilla ei salli sukeltamista. Loppujen lopuksi Hämeenlinnasta merelle haluttaessa ajomatkaa tulee aina melko lailla. Kustaviin matkaa tuli hiukan reilut 200 km, Pellinkiin, Söderbyhyn matkaa on noin 150 km Ja Merikylään Porkkalaan noin 140 km.