Käytiin eilen Eiralla ja samalla reissulla piti tietysti harjoitella kaiuttamista. Veneenä oli seuran pienempi rib-vene, jonka ajo-ominaisuudet jäivät todella kauaksi Valiantista. Tosin reissun loppupuolella, tyynessä vedessä veneen pyörittely oli lapsellisen helppoa verrattuna ison Valiantin kääntelyyn. No, joka tapauksessa, Eiralla oli sen verran aallokkoa, ettei viistokaikuominaisuudesta ollut käytännössä mitään hyötyä, ainakaan kun anturi on peräpeilissä kiinni. Kaiutin Eiraa niin myötä-, vasta- kuin sivuaallokossa, mikään ei tuottanut toivottua tulosta. Asetuksia en hirveästi räplännyt, mikä tietysti nyt jälkikäteen harmittaa.
Aallokko aiheutti runsaasti häiriöitä Eiralla.
Eiralta palasimme Lappohjaan, jossa aallokkoa ei ollut kuin nimeksi. Vaikka kuivapuku tuntui lämpimässä auringonpaisteessa aika hiostavalta, halusin kaiuttaa hetken aikaa Antoniollakin.
Viistokaikua tutkivan kipparin aika ei käynyt pitkäksi, mutta sukellusryhmän loppuosa alkoi vaatia pikaista pääsyä maihin ja siitä edelleen kotimatkalle. Eihän siinä muu auttanut kuin ajaaa vielä viimeisen kerran kohteen yli ja kohti ramppia.
Vene on kulkenut tässä suoraan kohteen yli. Alalaidassa näkyvä kaiku on sama laiva ennen veneellä tehtyä u-käännöstä.
Täytyy myöntää, että Eiran surkean tuloksen jälkeen Antonion kuviin oli hyvä lopettaa. Jäi hyvä fiilis, kun sai onnistuneitakin kuvia. Olisi mielenkiintoista nähdä miten kuva olisi muuttunut Eiralla, jos anturi olisi saatu uitettua edes muutaman metrin syvyyteen pois aallokon aiheuttamasta pahimmasta höykytyksestä. Päätös kalan rakentamisesta vain vahvistui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti