Viikonloppuna tuli käytyä Riihimäen sukeltajien järjestämällä Orbiitin risteilyllä, joka tällä kertaa suuntautui Hangon vesille. Kohteina olivat Osborn & Elisabeth (eli keulakuvahylky), Ladoga, Schiller, Johanna, Eira ja Eggo. Näistä itse jätin sukeltamatta Johannalle ja Eggolle. Alun perin suunnitelmissa oli sukeltaa myös Park Victoryllä, mutta sukellustoimintaan sopimaton keli esti Parkille menon.
Ladogan sukellus oli hieno, vaikkakin aivan liian lyhyt. Näkyvyys oli hyvä, samoin muutkin olosuhteet kovasta aallokosta huolimatta. Kuudessa metrissä dekoillessa aallokkoa ei tuntunut lainkaan, vaikka pinnalta sitä ei olisi uskonut. Myöskään virtauksia ei ollut. Ladogalla oli kaksi poijua, keskilaivassa sekä perässä. Menimme alas keskilaivaan ja sukelsimme kappaleen matkaa perään päin vasenta kylkeä pitkin. Pohjan syvyydeksi Vytec näytti 41,2 metriä, syvyyttä kannella oli hiukan yli 30 metriä. Ladogalle täytyy päästä uudelleen, koska nyt jäi niin paljon näkemättä! Hylkyhän on sukelluskiellossa, jota valvotaan suht' tarkasti: Orbiitin ankkuroiduttua merivartiosto soitti lähes samantien kysyen lupaa sekä sukeltajia. Luonnollisesti meillä oli luvat kunnossa, joten ei siinä ollut sen kummempaa.
Eiran sukellus jäi omalla kohdallani reissun viimeiseksi, mutta onneksi siitä jäi myös paras fiilis. Kokonaisajaksi tuli tasan tunti, pohjalla olimme noin 30 minuuttia. Kävimme katsomassa varapotkurin ja -ruorin perästä, sekä mittaamassa tavoilleni uskollisena pohjan syvyyden hylkykorttia varten (44,2 metriä). Paluumatkalla kiersimme hiukan komentosiltaa ennen nousun aloittamista. Näkyvyys oli Eirallakin hyvä, tosin pinnemmassa (nollasta noin 13 metriin) näkyvyys oli surkea. Aivan perässä vedessä kellui hiutaletta, joka haittasi näkyvyyttä, mutta varsinkin komentosillalla oli loistonäkkärit.
Keulakuvahylylläkin viihdyttiin melko pitkään, kokonaisajaksi tuli reilut 50 minuuttia. Tämä oli ensimmäinen sukellus tuolla kuuluisalla hylyllä ja ihan kivahan tuollakin oli käydä. Näkyvyys oli alkuun hyvä, mutta saksipotkuja käyttävät sukeltajat saivat aikaan melkoisen silttimyrskyn... Itse hylkyhän on hyvin muodossaan, mastot puuttuvat ja kansi on osin romahtanut. Peräsin oli tallella, samoin perässä oli jonkinlainen ruosteinen metallitonkka tai -putki. Kannen alla oli tilaa sukeltaa laiva päästä päähän, tosin ei siellä runkopalkkien ja mudan lisäksi juuri muuta ollutkaan. Kiva ja suht' helppo kohde kuitenkin.
Schillerin sukellus jäi niin lyhyeksi, etten sitä ala käymään sen tarkemmin läpi. Kohde on kuitenkin pahoin hajonnut puualus, joka on levinnyt melko laajalle alueelle. Minimisyvyys on noin 4 metriä, maksimi lienee jossain 25 metrin tietämillä. Joskus tuollakin täytyy tehdä uusi visiitti.
Kokonaisuutena Orbiitin reissu toimi taas erinomaisesti, niin seura kuin ruokakin oli hyvää. Kohteet olivat hienoja, vaikka niitäkin jouduttiin vaihtamaan säätilanteen takia. Pieniä kalustotappiotakin tuli, mutta sitä vartenhan vakuutukset ovat. Hangon suunnalla olisi kiva viettää toinenkin viikonloppu sukelluksen merkeissä, saas nähdä saako sellaista reissua aikaiseksi.
Ai niin, DST:n happipesu onnistui hyvin ja alentaja toimi moitteettomasti jokaisella sukelluksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti