Uusimmassa Sukeltaja-lehdessä Matti Anttila kertoo pääkirjoituksessa, että valtaosa suomalaisten sukeltajien peruskurssikorteista suoritetaan ulkomailla. Lisäksi Matti toteaa, että Sukeltajaliitto on aloittanut kampanjan saadakseen nämä joko kortin tai intron ulkomailla tehneet henkilöt tutustumaan myös kotimaan sukellusseuratoimintaan. Tavoitteena oikein mainio, sillä mitäpä tuossa tutustumisessa kukaan menettäisi?
Itse olen ollut seuratoiminnassa mukana niin rivijäsenenä, kouluttajana kuin johtokunnassakin, joten jonkinlainen kuva toiminnasta on syntynyt omakohtaisista kokemuksista. Suurinta osaa seurojen jäsenistä ei se seuratoiminta kiinnosta, vaan pieni ydinporukka pyörittää seuran hallintoa, taloutta ja muita kulissien takaisia toimintoja. Toisaalta tuntuu, ettei suurinta osaa jäsenistä tunnu kiinnostavan edes sukeltaminenkaan...
Luonnollisesti vakituisimmat sukelluskaverit ovat myös seurakavereita. Jonkin verran tulee kuitenkin sukellettua seurojen ulkopuolelle jääneiden tai jättäytyneiden kanssa. Monesti olen ihmetellyt miksi sukellusseuraan ei liitytä jo pelkästään taloudellisten näkökohtien takia: kaupalliset täytöt kun ovat aivan järkyttävän kalliita! Kenties seuralla on myös tarpeellista kalustoa sukellusreissujen järjestämistä varten. Taloudellisten näkökohtien lisäksi tarjoutuu mahdollisuus löytää hyviä sukelluskavereita. Sitä seuratoimintaa ei ole pakko tehdä, vaikka olisihan se mukavaa niitä raatajia kohtaan, jos vähän jelpattaisiin... Kukin kuitenkin itse päättää miten paljon haluaa osallistua seuran toimintaan.
Facebookissa toimiva Dyykkiremmi Vesipäät on mielestäni hieno esimerkki innostuneiden harrastajien aktiivisuudesta ja osoittaa, ettei sukellustoiminta välttämättä tarvitse kovin monimutkaista organisaatiota taakseen. Kysehän on Vesipäiden osalla järjestäytymättömästä sukellusporukasta, jolle Facebook tarjoaa hyvän tavan sopia reissuja ja kysellä näkkäreitä, sukelluspareja yms. Reissuja on järjestetty niin Suomenlahdelle, Saaristomerelle kuin sisämaahankin, sekä mm. Norjaan ja Viroon. Tälläkin hetkellä taitaa olla Malesian-reissu suunnitteilla...!
Summasummarum: Sukelsipa sitten seurassa tai seuran ulkopuolella, niin hyvässä seurassa on mukava sukeltaa! :)
tiistai 26. kesäkuuta 2012
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Itämeri
MTV3:lla pyörähti eilen käyntiin uusi, useita sukeltajia varmasti kiinnostava sarja nimeltä Itämeri. Jos ensimmäinen jakso unohtui katsoa, niin pelko pois, sillä ohjelman voi katsoa myös Katsomostakin. Sarjan päähenkilöinä ovat Heikki Paasonen ja Juha Flinkman.
Kuten Flinkman jo Tampereella kertoikin, ohjelma ei keskity pelkästään sukeltamiseen. Itse en koe tuollaista kuitenkaan ongelmana, sillä onhan Itämeri muutenkin kiinnostava alue. Ensimmäisessä osassa Heikki lähti purjelaivalla kohti Isokaria, jossa päästiin kurkistamaan vähän pinnan allekin. Purjelaivalla kuvatut pätkät saivat vanhan haaveen purjelaivalla reissaamisesta heräämään henkiin... Taas tuli katseltua Suomen purjelaivasäätiön sivuilta mahdollisuuksia osallistua purjehduksiin Karibialla tai vaikka Atlantin yli suuntautuvilla legeillä. Täytyy myöntää, että olin hiukan kade kun toiset pääsevät tekemään tommoista duunia niin kuin Heikki!
Mutta palataanpas takaisin Itämeri-sarjaan... Ohjelma on hienosti tehty, se on hyvällä asialla ja ennen kaikkea se on aidosti mielenkiintoinen ja opettavainenkin. Jään innolla odottamaan mitä seuraavissa jaksoissa on luvassa (ainakin ahtojäiden alla kuvatut sukelluspätkät olivat makeita, kun Roope esitteli niitä Mansesta maailman merille -tapahtumassa).
Loppuun vielä hieno uutinen Venäjältä: Laukaanjokeen ja edelleen Suomenlahteen suuria fosforipäästöjä laskeneen Fosforit-tehtaan toimenpiteet ovat tehonneet ja fosforitaso Laukaanjoesta on pienentynyt 90 prosentilla viime syksystä! Kuitenkin perivenäläiseen tapaan EuroChem, Fosforitin emoyhtiö, kiisti fosforipäästöt heti tuoreeltaan. Lopputulos on kuitenkin tärkeintä, vaikka EuroChemin toiminta tuntuukin oudolta. Tässä vielä linkki Hesarin artikkeliin.
Kuten Flinkman jo Tampereella kertoikin, ohjelma ei keskity pelkästään sukeltamiseen. Itse en koe tuollaista kuitenkaan ongelmana, sillä onhan Itämeri muutenkin kiinnostava alue. Ensimmäisessä osassa Heikki lähti purjelaivalla kohti Isokaria, jossa päästiin kurkistamaan vähän pinnan allekin. Purjelaivalla kuvatut pätkät saivat vanhan haaveen purjelaivalla reissaamisesta heräämään henkiin... Taas tuli katseltua Suomen purjelaivasäätiön sivuilta mahdollisuuksia osallistua purjehduksiin Karibialla tai vaikka Atlantin yli suuntautuvilla legeillä. Täytyy myöntää, että olin hiukan kade kun toiset pääsevät tekemään tommoista duunia niin kuin Heikki!
Mutta palataanpas takaisin Itämeri-sarjaan... Ohjelma on hienosti tehty, se on hyvällä asialla ja ennen kaikkea se on aidosti mielenkiintoinen ja opettavainenkin. Jään innolla odottamaan mitä seuraavissa jaksoissa on luvassa (ainakin ahtojäiden alla kuvatut sukelluspätkät olivat makeita, kun Roope esitteli niitä Mansesta maailman merille -tapahtumassa).
Loppuun vielä hieno uutinen Venäjältä: Laukaanjokeen ja edelleen Suomenlahteen suuria fosforipäästöjä laskeneen Fosforit-tehtaan toimenpiteet ovat tehonneet ja fosforitaso Laukaanjoesta on pienentynyt 90 prosentilla viime syksystä! Kuitenkin perivenäläiseen tapaan EuroChem, Fosforitin emoyhtiö, kiisti fosforipäästöt heti tuoreeltaan. Lopputulos on kuitenkin tärkeintä, vaikka EuroChemin toiminta tuntuukin oudolta. Tässä vielä linkki Hesarin artikkeliin.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Ojamolla
Kävin eilen sukeltamassa Ojamolla. Tavoitteena oli tutustua tuonne avopuolen maisemiin, kun viime syksynä vesi oli niin puuroa kuin olla voi. Ei siellä matalalla näkkäreillä juhlittu nyttenkään, parin kympin jälkeen kyllä kirkastui. Toinen sukelluksen tavoite oli selvittää kuinka pikakorjattu mansetti piti vettä.
Mentiin Heikin kanssa uimalla valkoiselle poijulle ja siitä alas. Kun pohja tuli vastaan, arvoin hetken aikaa minne suuntaan lähtisin. Käytiin tutkintoluolan suulla, siitä palattiin takaisin poijulle ja seurattiin vesiputkea kaltereille. Kaltereilta vesiputkea seuraillen pohjoisrannalle, jossa jonkun aivopierun takia lähdin seurailemaan oikealle menevää opasnarua. Aikamme seurailtiin narua, kunnes käytiin pinnalla katsomassa missä ollaan. No, Meriturvan ja Luksian puoleisessa päädyssä oltiin ja lyhyen neuvonpidon jälkeen päätettiin palata noin kuuteen metriin ja etsiä line jota seurata laituriin. Näin tehtiinkin ja helppohan se oli sitten narua seurailla. Sukellukselle tuli pituutta 63 minuuttia ja maksimisyvyys oli karvan vajaat 37 metriä.
Seuraavan kerran Ojamolla on jo varmasti helpompi sukeltaa, kun on joitain maamerkkejä mistä lähteä etenemään. On se vaan niin eri asia lukea ja kuunnella neuvoja jostain mitä ei ole ennen nähnyt, kuin kuunnella neuvoja kun on jotain mihin ne saa liitettyä mielessään. Ojamon luolaluokituksiin vaaditaan mm. viisi avovesisukellusta kaivoslammessa. Näiden tarkoituksena on juurikin se, että sukeltaja saa avopuolen tuntemusta. Tätä tarvitaan mm. mikäli pintaan nousu on estynyt esim. jääkannen takia.
Kaulamansettikin piti vettä, vaikka olikin korjattu pikaliimalla ja ilmastointiteipillä... Mansetti repesi lauantaina Klaus Oldendorffille tehdyn dyykin jälkeen, jäi sillä reissulla toinen sukellus tekemättä. Repeämä on niskassa ja mansetti repesi koko matkalta aivan liimaukseen asti. En tiedä oliko paikkaus kuinka vettäpitävä, kun irtohupun kanssa varsinaiseen huppuun ei juuri vettä tule. Nyt taitaa olla sopiva hetki sanoa hellät jäähyväiset märkähupulle ja siirtyä kauan haaveilemaani Loitsikan kuivahuppuun...
Mentiin Heikin kanssa uimalla valkoiselle poijulle ja siitä alas. Kun pohja tuli vastaan, arvoin hetken aikaa minne suuntaan lähtisin. Käytiin tutkintoluolan suulla, siitä palattiin takaisin poijulle ja seurattiin vesiputkea kaltereille. Kaltereilta vesiputkea seuraillen pohjoisrannalle, jossa jonkun aivopierun takia lähdin seurailemaan oikealle menevää opasnarua. Aikamme seurailtiin narua, kunnes käytiin pinnalla katsomassa missä ollaan. No, Meriturvan ja Luksian puoleisessa päädyssä oltiin ja lyhyen neuvonpidon jälkeen päätettiin palata noin kuuteen metriin ja etsiä line jota seurata laituriin. Näin tehtiinkin ja helppohan se oli sitten narua seurailla. Sukellukselle tuli pituutta 63 minuuttia ja maksimisyvyys oli karvan vajaat 37 metriä.
Seuraavan kerran Ojamolla on jo varmasti helpompi sukeltaa, kun on joitain maamerkkejä mistä lähteä etenemään. On se vaan niin eri asia lukea ja kuunnella neuvoja jostain mitä ei ole ennen nähnyt, kuin kuunnella neuvoja kun on jotain mihin ne saa liitettyä mielessään. Ojamon luolaluokituksiin vaaditaan mm. viisi avovesisukellusta kaivoslammessa. Näiden tarkoituksena on juurikin se, että sukeltaja saa avopuolen tuntemusta. Tätä tarvitaan mm. mikäli pintaan nousu on estynyt esim. jääkannen takia.
Kaulamansettikin piti vettä, vaikka olikin korjattu pikaliimalla ja ilmastointiteipillä... Mansetti repesi lauantaina Klaus Oldendorffille tehdyn dyykin jälkeen, jäi sillä reissulla toinen sukellus tekemättä. Repeämä on niskassa ja mansetti repesi koko matkalta aivan liimaukseen asti. En tiedä oliko paikkaus kuinka vettäpitävä, kun irtohupun kanssa varsinaiseen huppuun ei juuri vettä tule. Nyt taitaa olla sopiva hetki sanoa hellät jäähyväiset märkähupulle ja siirtyä kauan haaveilemaani Loitsikan kuivahuppuun...
torstai 7. kesäkuuta 2012
Sukellus- ja perheloma?
Ranskalaisten vesien jälkeen kotimaassa ei olekaan tullut paljon plutailtua. Reilu viikko sitten oli peruskurssin ekat avovedet Melkulla, siellä tuli oltua reippaat 3 tuntia vedessä. Viikonloppuna olisi ollut avovesileiri Kaatialassa, mutta olin töissä ja jouduin skippaamaan harrasteet. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata merelle, kohde on perinteiseen tapaan vielä auki...
Mutta sitten tuohon otsikon aiheeseen! On tullut joskus luvattuta kotona, että seuraava reissu on sitten perheen kanssa toteutettu ja suuntautuu jonnekin lämpimään. Tämmöinen lupaus tuli annettua ennen kuin lähdettiin livarille Punaiselle merelle (tosin se reissu meni Egyptin kansannousun vuoksi mönkään ja suuntautui Narvikiin) ja Ranskassakin tuli käytyä sen jälkeen. Nyt on siis tarpeen lunastaa lupaus, jolloin minun ja kuplattoman tulevaisuuden välistä poistuu paha karikko.
Kohteen valinta ei ole helppo, mielenkiintoisia paikkoja kun olisi vaikka kuinka. Onneksi karsintaa on helppo suorittaa, kun tsekkaa tilin saldon, ottaa huomioon pienen ja vilkkaan tytön lähes pohjattoman kärsivällisyyden virikkeitä täynnä olevalla lentomatkalla ja pitää mielessä kristallinkirkkaana sen, että kohteessa tulee olla a) lämmintä ja b) hiekkaranta. Ai niin, ja syksyllä pitäis jo päästä... Näillä kriteereillä valikoituivat kohteet aika helposti joko Bulgariaan tai Egyptiin. Bulgaria houkuttelisi myös, mutta se aurinko painaa vaakakupissa aika paljon. Eli Egyptiin ja pelotta päin faaraon kirousta!
Eilen illalla katseltiin hotelleja ja mitä kaikkea sitä nyt matkaa suunniteltaessa nyt katsellaankaan. Finnmatkoilla oli tarjolla vähän kaikenlaisia retkiä ja sieltähän se sitten pomppasi silmille: sukellusretket! Itse olin ajatellut toteuttaa tämän reissun ihan kokonaan perhelomana, matkalaukkuun vähän sukellusvermeitä ja parina, korkeintaan kolmena päivänä dyykkaamaan. Vaimolla oli myös ajatus, että tämä on perheloma - tosin vaimon kuvitelmissa oli, että minä pysyisin "kuivilla" koko reissun.
Saa nyt nähdä miten asia meillä ratkeaa. Jonkin verran meinasin Punaakkerilla sukeltaa, eihän lomasta muuten jäisi mieleen kuin piinava polte pinnan alle. Toisaalta on se keljua, jos tyttö joutuu liian usein odottamaan isiä leikkikaveriksi - silmäterän ehdoilla kun mennään. Onneksi (JO!) neljän vuoden kuluttua voidaan ruveta katselemaan jotain junior scuba diver -juttua...
Mutta sitten tuohon otsikon aiheeseen! On tullut joskus luvattuta kotona, että seuraava reissu on sitten perheen kanssa toteutettu ja suuntautuu jonnekin lämpimään. Tämmöinen lupaus tuli annettua ennen kuin lähdettiin livarille Punaiselle merelle (tosin se reissu meni Egyptin kansannousun vuoksi mönkään ja suuntautui Narvikiin) ja Ranskassakin tuli käytyä sen jälkeen. Nyt on siis tarpeen lunastaa lupaus, jolloin minun ja kuplattoman tulevaisuuden välistä poistuu paha karikko.
Kohteen valinta ei ole helppo, mielenkiintoisia paikkoja kun olisi vaikka kuinka. Onneksi karsintaa on helppo suorittaa, kun tsekkaa tilin saldon, ottaa huomioon pienen ja vilkkaan tytön lähes pohjattoman kärsivällisyyden virikkeitä täynnä olevalla lentomatkalla ja pitää mielessä kristallinkirkkaana sen, että kohteessa tulee olla a) lämmintä ja b) hiekkaranta. Ai niin, ja syksyllä pitäis jo päästä... Näillä kriteereillä valikoituivat kohteet aika helposti joko Bulgariaan tai Egyptiin. Bulgaria houkuttelisi myös, mutta se aurinko painaa vaakakupissa aika paljon. Eli Egyptiin ja pelotta päin faaraon kirousta!
Eilen illalla katseltiin hotelleja ja mitä kaikkea sitä nyt matkaa suunniteltaessa nyt katsellaankaan. Finnmatkoilla oli tarjolla vähän kaikenlaisia retkiä ja sieltähän se sitten pomppasi silmille: sukellusretket! Itse olin ajatellut toteuttaa tämän reissun ihan kokonaan perhelomana, matkalaukkuun vähän sukellusvermeitä ja parina, korkeintaan kolmena päivänä dyykkaamaan. Vaimolla oli myös ajatus, että tämä on perheloma - tosin vaimon kuvitelmissa oli, että minä pysyisin "kuivilla" koko reissun.
Saa nyt nähdä miten asia meillä ratkeaa. Jonkin verran meinasin Punaakkerilla sukeltaa, eihän lomasta muuten jäisi mieleen kuin piinava polte pinnan alle. Toisaalta on se keljua, jos tyttö joutuu liian usein odottamaan isiä leikkikaveriksi - silmäterän ehdoilla kun mennään. Onneksi (JO!) neljän vuoden kuluttua voidaan ruveta katselemaan jotain junior scuba diver -juttua...
lauantai 19. toukokuuta 2012
Ranskan kuulumisia
Sukellukset Ranskassa on nyt tämän reissun osalta sukellettu ja kurssi on koetta lukuunottamatta taputeltu.
Majoituimme siis Payracin kylässä, jonne matkustimme autolla. Turusta lautalla Tukholmaan, josta alkoikin reilut 30 tuntia kestänyt ajomatka läpi Ruotsin, Tanskan ja Saksan. Saksassa ajelimme lähes Sveitsiin saakka, Ranskan puolelle tulimme Mullhousen kohdalta. Movanossa oli sen verran tuhdinpuoleinen lasti, että ylämäkiin vauhti hiipui, mutta onneksi muuta liikennettä ei yöaikaan ruuhkaksi asti ollut.
Ensimmäiset sukellukset teimme siis Landenousiin, niistä ei tässä enää sen enempää. Maanataina oli vuorossa pari kurssisukellusta Resseliin; ohjelmassa oli kaasunjakoa, sokko-exitiä, lost linea sun muuta kouluttajan keksimää kivaa. Resselissä keljuin homma oli tavaroiden kantaminen, sillä vaikka auton saikin lähes viereen, oli tien ja joen korkeusero huomattava. Resselin suuaukko sijaitsee aika savisen joen pohjalla. On aika hieno fiilis kun sukeltaa avovedessä lähes nollanäkkäreissä ja tulee tunnelin suulle missä vesi kirkastuu lähes kristalliksi. Resselissä Timolla meni korva, jonka johdosta hän joutui keskeyttämään sukelluksen ja pääsi veteen vasta keskiviikkona.
Tiistaina kävimme Truffessa, joka oli ehdottomasti koko reissun hienoin kohde. Kun luolaan pääsee ahtautumaan sisään aukosta, jossa rinta raapii pohjaa ja pullot kattoa, eteen aukeaa kiemurteleva luola. Nyt vesi oli korkealla ja Truffessa pääsi sukeltamaan reilut 300 metriä. Sen jälkeen vuorossa olisi ollut jonkin verran patikointia ilmataskussa ennen seuraavan pätkän alkua. Välillä tunneli oli niin kapea, ettei siellä mahtunut käyttämään edes sammakkopotkua. Suosittelen katsomaan Velin tekemän videon Truffesta!
Paluumatkalla Truffesta kävimme tutustumassa Padiracissa sijaitsevaan upeaan kuivaluolaan nimeltä Gouffre de Padirac. Lippu maksoi 9,80 euroa ja kierros antoi rahalle täyden vastineen. Suosittelen tutustumaan paikkaan, jos siellä suunnalla sattuu olemaan!
Keskiviikkona oli taas Resselin vuoro, jonne teimme Jarkon kanssa pari sukellusta. Ensimmäisen sukelluksen jouduimme kääntämään, kun mod tuli vastaan tunnelin syventyessä, toisella kävimme katsomassa ilmataskussa olevia kiipeilypaikkoja köysineen. "Isot pojat" kävivät penettämässä vähän kauempana, Janin ja Vesan sukellukselle kertyi tiimaa jotain viiden ja kuuden tunnin väliltä.
Torstaina oli vuorossa viimeiset kurssisukellukset, jotka tehtiin Trou Madamessa. Edettiin luolassa noin 680 metriä, kunnes Repa käänsi sukelluksen. Pullopaine oli minulla vasta 190 bar, mutta kun joku kääntää sukelluksen, niin se on sitten siinä. Paluumatkalla jaettiin taas kaasua, vaihdettiin maskia ja tehtiin vastaavia temppuja, kunnes noin 200 metrin kohdalla oli apneauinnin vuoro. Eli pari jäi pitämään linesta kiinni ja toinen ui noin 20 metrin päähän. Siellä maski pois naamalta ja annostaja pois suusta ja linesta kiinni pitäen sukellus parin luo ja kaverilta annostin pois suusta ja omaan käyttöön. Tämän jälkeen pari saatteli moniongelmaisen sukeltajan takaisin alkupisteeseen jossa tilanteen nollaus ja tehtävien vaihto. Yllättävän hyvin näki ilman maskiakin (siis valokehän ja parin luona boltsnapin kiiltelyn) ja muutenkin tuo harjoitus meni mielestäni tosi hyvin. Olihan siinä vähän säätämistäkin, mutta hengissä oltaisiin kuitenkin pois päästy.
Tuonne Trou Madameen on melkoinen viidakkopolku, jota pitkin kamat roudataan. Reitin vierellä kulkee puro, joka tulee sieltä luolasta. Tuon puron varrella oli idyllinen suvantopaikka, jossa oli naisten jalkineita vaikka kuinka paljon. Kenkien käyttäjiä ei kuitenkaan näkynyt missään. Käyttäjät löytyivätkin istumassa hipihiljaa luolan sisäänkäynnin edessä tuijottaen luolan sisään. Kun joku meidän porukasta oli kysynyt mikä homman nimi oikein on, niin selvisi että he olivat kokemassa jotain mystisiä luolahenkiä tai vastaavaa. Meitäkin kehotettiin tarkkailemaan sukelluksen aikana tunnemmeko läsnäoloa tai näemmekö jotain ihmeen luolaolentoja... Merkillistä touhua! Tuo kantomatka oli muuten sellainen, että Jari meni nurin ja sai jalkaansa pienen vekin, onneksi ei sen pahempaa käynyt Jarille. Myös Timo meni nurin ja häneltä meni sekä polvi että nilkka pakettiin tuon takia. Kantamalla piti tuoda mies pois polulta takaisin autolle. Timon sukellukset oli siis Ranskan osalta siinä!
Viimeisenä päivänä lastattiin auto valmiiksi ja lähdettiin tekemään vielä yksu sukellus Truffeen. Edellisen päivä luolavoodootkin tulivat vastaan hiukan ennen Truffea. Kai sielläkin sitten saattaa saada yliluonnollisia fiboja... Vesi ainakin oli laskenut noin 30 senttiä ja näkkärit olivat hiukan huonommat kuin tiistaina. Käytiin kuitenkin taas linen päässä ja Jarkko otti videota sukellukselta.
Truffesta suuntasimme Pariisiin, jossa minä ja Jarkko jäimme pois ja loppuautollinen suuntasi kohti koti-Suomea. Jarkko lähti tänään kotiin lentämällä ja minä jäin vielä yhdeksi yöksi tänne muodin pääkaupunkiin hengailemaan. Reissukuvia tulee Picasaan, kunhan kerkeän laittamaan jotain. Äsken siirsin kovalevylle reilut 500 kuvaa, eli jotain karsintaa pitää tehdä. ;)
Majoituimme siis Payracin kylässä, jonne matkustimme autolla. Turusta lautalla Tukholmaan, josta alkoikin reilut 30 tuntia kestänyt ajomatka läpi Ruotsin, Tanskan ja Saksan. Saksassa ajelimme lähes Sveitsiin saakka, Ranskan puolelle tulimme Mullhousen kohdalta. Movanossa oli sen verran tuhdinpuoleinen lasti, että ylämäkiin vauhti hiipui, mutta onneksi muuta liikennettä ei yöaikaan ruuhkaksi asti ollut.
Ensimmäiset sukellukset teimme siis Landenousiin, niistä ei tässä enää sen enempää. Maanataina oli vuorossa pari kurssisukellusta Resseliin; ohjelmassa oli kaasunjakoa, sokko-exitiä, lost linea sun muuta kouluttajan keksimää kivaa. Resselissä keljuin homma oli tavaroiden kantaminen, sillä vaikka auton saikin lähes viereen, oli tien ja joen korkeusero huomattava. Resselin suuaukko sijaitsee aika savisen joen pohjalla. On aika hieno fiilis kun sukeltaa avovedessä lähes nollanäkkäreissä ja tulee tunnelin suulle missä vesi kirkastuu lähes kristalliksi. Resselissä Timolla meni korva, jonka johdosta hän joutui keskeyttämään sukelluksen ja pääsi veteen vasta keskiviikkona.
Tiistaina kävimme Truffessa, joka oli ehdottomasti koko reissun hienoin kohde. Kun luolaan pääsee ahtautumaan sisään aukosta, jossa rinta raapii pohjaa ja pullot kattoa, eteen aukeaa kiemurteleva luola. Nyt vesi oli korkealla ja Truffessa pääsi sukeltamaan reilut 300 metriä. Sen jälkeen vuorossa olisi ollut jonkin verran patikointia ilmataskussa ennen seuraavan pätkän alkua. Välillä tunneli oli niin kapea, ettei siellä mahtunut käyttämään edes sammakkopotkua. Suosittelen katsomaan Velin tekemän videon Truffesta!
Paluumatkalla Truffesta kävimme tutustumassa Padiracissa sijaitsevaan upeaan kuivaluolaan nimeltä Gouffre de Padirac. Lippu maksoi 9,80 euroa ja kierros antoi rahalle täyden vastineen. Suosittelen tutustumaan paikkaan, jos siellä suunnalla sattuu olemaan!
Keskiviikkona oli taas Resselin vuoro, jonne teimme Jarkon kanssa pari sukellusta. Ensimmäisen sukelluksen jouduimme kääntämään, kun mod tuli vastaan tunnelin syventyessä, toisella kävimme katsomassa ilmataskussa olevia kiipeilypaikkoja köysineen. "Isot pojat" kävivät penettämässä vähän kauempana, Janin ja Vesan sukellukselle kertyi tiimaa jotain viiden ja kuuden tunnin väliltä.
Torstaina oli vuorossa viimeiset kurssisukellukset, jotka tehtiin Trou Madamessa. Edettiin luolassa noin 680 metriä, kunnes Repa käänsi sukelluksen. Pullopaine oli minulla vasta 190 bar, mutta kun joku kääntää sukelluksen, niin se on sitten siinä. Paluumatkalla jaettiin taas kaasua, vaihdettiin maskia ja tehtiin vastaavia temppuja, kunnes noin 200 metrin kohdalla oli apneauinnin vuoro. Eli pari jäi pitämään linesta kiinni ja toinen ui noin 20 metrin päähän. Siellä maski pois naamalta ja annostaja pois suusta ja linesta kiinni pitäen sukellus parin luo ja kaverilta annostin pois suusta ja omaan käyttöön. Tämän jälkeen pari saatteli moniongelmaisen sukeltajan takaisin alkupisteeseen jossa tilanteen nollaus ja tehtävien vaihto. Yllättävän hyvin näki ilman maskiakin (siis valokehän ja parin luona boltsnapin kiiltelyn) ja muutenkin tuo harjoitus meni mielestäni tosi hyvin. Olihan siinä vähän säätämistäkin, mutta hengissä oltaisiin kuitenkin pois päästy.
Tuonne Trou Madameen on melkoinen viidakkopolku, jota pitkin kamat roudataan. Reitin vierellä kulkee puro, joka tulee sieltä luolasta. Tuon puron varrella oli idyllinen suvantopaikka, jossa oli naisten jalkineita vaikka kuinka paljon. Kenkien käyttäjiä ei kuitenkaan näkynyt missään. Käyttäjät löytyivätkin istumassa hipihiljaa luolan sisäänkäynnin edessä tuijottaen luolan sisään. Kun joku meidän porukasta oli kysynyt mikä homman nimi oikein on, niin selvisi että he olivat kokemassa jotain mystisiä luolahenkiä tai vastaavaa. Meitäkin kehotettiin tarkkailemaan sukelluksen aikana tunnemmeko läsnäoloa tai näemmekö jotain ihmeen luolaolentoja... Merkillistä touhua! Tuo kantomatka oli muuten sellainen, että Jari meni nurin ja sai jalkaansa pienen vekin, onneksi ei sen pahempaa käynyt Jarille. Myös Timo meni nurin ja häneltä meni sekä polvi että nilkka pakettiin tuon takia. Kantamalla piti tuoda mies pois polulta takaisin autolle. Timon sukellukset oli siis Ranskan osalta siinä!
Viimeisenä päivänä lastattiin auto valmiiksi ja lähdettiin tekemään vielä yksu sukellus Truffeen. Edellisen päivä luolavoodootkin tulivat vastaan hiukan ennen Truffea. Kai sielläkin sitten saattaa saada yliluonnollisia fiboja... Vesi ainakin oli laskenut noin 30 senttiä ja näkkärit olivat hiukan huonommat kuin tiistaina. Käytiin kuitenkin taas linen päässä ja Jarkko otti videota sukellukselta.
Truffesta suuntasimme Pariisiin, jossa minä ja Jarkko jäimme pois ja loppuautollinen suuntasi kohti koti-Suomea. Jarkko lähti tänään kotiin lentämällä ja minä jäin vielä yhdeksi yöksi tänne muodin pääkaupunkiin hengailemaan. Reissukuvia tulee Picasaan, kunhan kerkeän laittamaan jotain. Äsken siirsin kovalevylle reilut 500 kuvaa, eli jotain karsintaa pitää tehdä. ;)
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Ekat dyykit Ranskassa
Torstaina pyyhkäistiin Hämeenlinnasta Turkuun ja lautalla Tukholmaan. Puuduttavan, reilut 30 tuntia kestäneen Tukholma - Payrac ajomatkan jälkeen käytiin katsomassa Saint Sauveurin lampea sekä kuivaluolaa ja Truffen lätäkköä. Maisemat ovat täällä kyllä todella upeita ihan pinnan päälläkin, mutta sukeltamaanhan tänne on kuitenkin tultu...
Tänään käytiin tekemässä pari kurssisukellusta Landenousessa, keli on aika kesäinen: aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli iltapäivällä 22 astetta varjossa. Ekalla sukelluksella treenattiin varavalo-exittiä, toimintaa sukeltajan kadottua sekä kadonneen linen etsintää. Pientä säätämistä oli havaittavissa, mutta kokonaisuutena kuitenkin kohtuullisesti mennyt suoritus. Veden lämpö oli 13 astetta ja sukelluksen kesto oli vähän reilut 60 minsaa.
Pinta-ajan jälkeen käytiin tekemässä toinen sukellus, jolla teemaa jatkoivat lost line- ja lost diver -harjoitukset, varavalo-exitin sijaan tehtiin tällä kertaa sokko-exit. Sukellusaikaa tuli pari minuuttia vaille 80 minuuttia. Vartin matkaan meni sokkona noin 40 minuuttia, mutta päästiin kuitenkin kunnialla ulos. Sukelluksena tämä oli parempi kuin ensimmäinen, vaikka ei sekään toki huono ollut.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä silttaamaan Resseliin, jossa jatketaan samoilla tempuilla. Kuvia on tullut otettua pinnan päältä aika reilusti, mutta tällä nettiyhteydellä en viitsi niitä alkaa kovin paljoa latailemaan. Kotiin päästyäni pitää varmaan laittaa Picasaan jonkinlainen galleria reissun kuvista.
Tänään käytiin tekemässä pari kurssisukellusta Landenousessa, keli on aika kesäinen: aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli iltapäivällä 22 astetta varjossa. Ekalla sukelluksella treenattiin varavalo-exittiä, toimintaa sukeltajan kadottua sekä kadonneen linen etsintää. Pientä säätämistä oli havaittavissa, mutta kokonaisuutena kuitenkin kohtuullisesti mennyt suoritus. Veden lämpö oli 13 astetta ja sukelluksen kesto oli vähän reilut 60 minsaa.
Pinta-ajan jälkeen käytiin tekemässä toinen sukellus, jolla teemaa jatkoivat lost line- ja lost diver -harjoitukset, varavalo-exitin sijaan tehtiin tällä kertaa sokko-exit. Sukellusaikaa tuli pari minuuttia vaille 80 minuuttia. Vartin matkaan meni sokkona noin 40 minuuttia, mutta päästiin kuitenkin kunnialla ulos. Sukelluksena tämä oli parempi kuin ensimmäinen, vaikka ei sekään toki huono ollut.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä silttaamaan Resseliin, jossa jatketaan samoilla tempuilla. Kuvia on tullut otettua pinnan päältä aika reilusti, mutta tällä nettiyhteydellä en viitsi niitä alkaa kovin paljoa latailemaan. Kotiin päästyäni pitää varmaan laittaa Picasaan jonkinlainen galleria reissun kuvista.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Intro to cave Ranskassa
Nyt alkaa olemaan pitkään odotettu hetki käsillä, sillä huomenna on tarkoitus lähteä kohti etelä-Ranskaa. Tiedossa on siis viikon verran sukeltamista luolaolosuhteissa, alkuun kurssilaisena ja loppuviikosta (toivottavasti) ihan jo kurssitettunakin. Minulla reissu jatkuu sen jälkeen vielä pienellä Euroopan kiertueella, kun tulen junalla Ranskasta Saksaan ja sieltä edelleen Puolaan. Puolasta sitten kotimaan kamaralle siirrynkin lentämällä.
Forecan 10 päivän ennuste näyttää Payraciin suhteellisen lämmintä, päivälämpötilat vaihtelevat kahdeksantoista ja kolmenkymmenen asteen välillä. Luolien olosuhteista saa osviittaa näppärästi vaikkapa Cave Conditions -sivustolta, yleistietoa voi etsiä vaikkapa Cave Atlaksesta tai täältä.
Luvassa on siis tarinaa millaista tuolla Ranskan maalla on sukeltaa sekä toivottavasti jonkin verran kuviakin. Saattaa tosin mennä vähän toista viikkoakin ennen kuin alkaa matkakertomusta pukata, riippuen internet-tarjonnasta...
Forecan 10 päivän ennuste näyttää Payraciin suhteellisen lämmintä, päivälämpötilat vaihtelevat kahdeksantoista ja kolmenkymmenen asteen välillä. Luolien olosuhteista saa osviittaa näppärästi vaikkapa Cave Conditions -sivustolta, yleistietoa voi etsiä vaikkapa Cave Atlaksesta tai täältä.
Luvassa on siis tarinaa millaista tuolla Ranskan maalla on sukeltaa sekä toivottavasti jonkin verran kuviakin. Saattaa tosin mennä vähän toista viikkoakin ennen kuin alkaa matkakertomusta pukata, riippuen internet-tarjonnasta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)