perjantai 28. lokakuuta 2011

Tiedonsiirto-ongelma ratkaisuineen

Jyrängön reissun jälkeen en onnistunut siirtämään sukelluksia pöytätietsikalle sukellustietokoneesta. Normaalisti kuvioni menevät niin, että kytken tiedonsiirtotilassa olevan Vytecin kiinni tietsikkaan Suunnon omalla USB-kaapelilla, jonka jälkeen lokiohjelma lataa uudet sukellukset. Tällä kertaa homma pysähtyi siihen, kun sukellustietokonetta ei löytynytkään. Eipä tuo nyt ihan uutta ole, Suunnon koneet kun eivät ole niitä kaikkein luotetuimpia tuon tiedonsiirron suhteen. Joskus on liittimet liian likaiset tai lokikirjaohjelman tiedonsiirtoasetuksissa on väärä nopeus, milloin mitäkin. Liittimien puhdistukseen voi muuten käyttää ihan tavallista pyyhekumia, sillä saa helposti kontaktit puhtaaksi jos ovat päässeet pinttymään. No, tällä kertaa ei auttanut Suunnon sovittimen heiluttelu, uudet käynnistykset ja muut vastaavat normikikat joita atk-vehkeiden kanssa tavataan tehdä. Kun sama tilanne jatkui läppärilläkin kokeiltaessa, oli aika tunnustaa jotain olevan pielessä: joko kaapeli tai Vytec oli viallinen. Epäilykset kohdistuivat kaapeliin, jonka säilytys oli juuri sellaista kuin näin suurpiirteiseltä kaverilta voi odottaakin. Koska sukelluksia kuitenkin pysyy koneen muistissa aika paljon, ei korjaustouhuilla ollut niin kiire. Päätin odottaa ja kokeilla vielä jollain toisella koneella, että vika on varmasti kaapelissa. "Kiukunlähteen" reissun jälkeen Jukan kone saikin toimia testikappaleena. Testi osoitti, että vika on kaapelissa, joten vaihtoehtoja oli kaksi; joko hankkia uusi kaapeli tai korjata vanha.

Valmistauduin vaativaan kaapelinkorjaustehtävään puhaltelemalla muutamassa vuodessa kertyneet pölyt ja hämähäkinseitit Welleristä sekä etsimällä tinan imusukkaa ja kolvin pieniä kärkiä - turhaan. Onneksi sentään tinarulla löytyi siitä kolvin vierestä. Imusukkaakin olin pyöritellyt parin viime kuukauden sisällä jossain, mutta ei sitä vaan löytynyt... On varmaan samassa paikassa kuin yleismittarikin. Kun osa tarvikkeista oli siis löytynyt, oli aika avata kaapelin sukellustietokoneeseen tuleva pää. Pari ruuvia auki ja jo ensivilkaisulla selvisi vikakin: yksi johdin oli katkennut juotoksen juuresta. Helppo homma noin periaatteessa, mutta olihan tuossa tekemistä ilman imusukkaa tai imuria. Onneksi piirilevyllä oli rutkasti tyhjää tilaa, sillä tuolla Wellerin leveällä kärjellä olisi muutoin ollut takuulla tuhoava vaikutus. Aikani kun ähersin piirilevyn kimpussa, niin sain sen piuhankin kiinni. Jotenkin se tuntui helpommalta kun aikoinaan opiskeli RTV-mekaanikoksi. Ei muuta kuin kotelo kiinni ja testaamaan kaapelin toimivuus: taas toimii.

Tämä oli nyt varmasti sellainen työ, että olisi pitänyt jättää sen tekeminen valtuutetulle Suunto-huollolle. Olisikohan tullut halvemmaksi ostaa uusi kaapeli vai korjauttaa vanha? Onneksi sai ehjättyä edes tuon, ettei kaikkea tarvitse heittää roskiin kun vähän hajoaa. Ja tämän kanssa ei ole niin nuukaa, jos sattuu oma korjaus pettämään kesken käytön - elämää ylläpitävien laitteiden kohdalla kun tilanne on vähän toinen.

Tällaisia askarteluja tällä kertaa, huomenna olisi tarkoitus käydä tutustumassa Ojamoon. Palannen aiheeseen tuonnempana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti