maanantai 17. lokakuuta 2011

Jyränköä tuplaten

Sunnuntain ohjelman muodostui kahdesta sukelluksesta Jyrängöllä, Heinolassa. Nelihenkinen sukellusryhmämme saatiin kasaan Heinolassa Teboililla, josta suuntasimme kohti Casinon rantaa. Jätimme yhden auton Casinolle ja siirryimme lähtöpaikalle Kumpeli Span rantaan. Tukevalla laiturilla on hyvä koroke jonka päältä laitepaketti on helppo pukea, ja veteen pääsee näppärästi hyppäämällä suoraan laiturilta. Jo laiturin luona oli sen verran virtausta, että helpointa oli pitää laiturista kiinni viimeistäkin sukeltajaa odotellessa.

Kun kaikki sukeltajat olivat vedessä, kerrattiin vielä suunnitelma: suurinpiirteisellä kompassisuunnalla kohti väylämerkkiä viitisen minuuttia, jonka jälkeen enemmän tai vähemmän virran mukana Casinon rantaa kohden. Jarkko piti perää kameran kanssa, Markus hoiti suunnistamisen. Minun ja Jukan tehtäväksi jäi siis vain nauttia sukelluksesta. Alun sukellus poikkivirtaan oli tapahtumaköyhää: tasaista hiekkapohjaa jota rikkoivat vesikasvit syvyyden ollessa noin 2½ metriä. Kun sukellus kääntyi sitten virran suuntaiseksi pystyi nauttimaan helposta etenemisestä syvyyden pikku hiljaa lisääntyessä. Markus piti yllä hiukan kovempaa tahtia mihin olen tottunut, välillä joutui jopa spurttaamaan edellämenijöiden pitämiseksi näköpiirissä.

Varsinaiset sukellusmaisemat avautuivat vasta kun pääsimme syvemmälle. Tasainen pohja vaihtui rikkonaisempaan, jossa vuorottelevat niin savi- kuin hiekkaseinämät ja laajat louhikot. Väliin virta vei sukeltajia vähän turhankin kovaa, joissain paikoissa olisi voinut viettää pidemmänkin ajan. Tässä vaiheessa viimeistään osoittautui, ettei kuvaajaa kannata laittaa viimeiseksi: kuvauksellisten paikkojen kohdalla jonomuodostelma pyrki venymään, kun Jarkko pysähtyi tai hidasti vauhtiaan ja etupää jatkoi matkaansa. Kertaakaan ryhmä ei kuitenkaan hajonnut, vaikka näkyväisyys ei ollutkaan mitenkään mairitteleva. Jarkon sijainti näkyi hyvin lamppujen loimottaessa tummassa vedessä ja muilla valaistuksesta huolehtivat Scubamafian 6-lediset kanisterilamput. Hyvien valojen merkitys korostuu mm. juuri tuollaisten huonompien näkkäreiden aikaan, varsinkin kun meidän tapauksessamme melko voimakas virta vielä vaikeutti ryhmän kasassa pysymistä. Jyrkänteiden ja isojen kivien katveessa oli rauhallista, kun virta ei vienyt minnekään. Ehkä hauskimpia virran muovaamia kohtia olivat saviseinämät, joihin vesi oli kuluttanut pieniä "luolia". Jotkut luolat olivat rapujen asuttamia, useimmat olivat kuitenkin tyhjillään. Sukelluksen loppupuolella pohjassa olevasta rojusta pystyi hyvin päättelemään, että lähestyimme Casinon rantaa. Tyhjiä pulloja olisi vaikka kuinka, kun vain joku keräisi ne pois. Jonkinlainen aware-tapahtuma Jyrängöllä olisi varmaan paikallaan.

Rantaan päästyämme heitimme kamat pois ja muut lähtivät hakemaan autoja minun jäädessä vahtimaan varusteita. Kun autot oli haettu ja sukellusroippeet lastattu toista sukellusta varten, päätimme viettää pinta-aikaa läheisessä ravintolassa nimeltä Kettu ja kana. Ruokalistalta löytyi sivullinen erilaisia kanaherkkuja ja sen verran maistuvaa sapuskaa tuolta sai, että uskonpa jatkossakin Jyrängön sukellusreissuilla tuolla käyväni.

Toinen sukellus noudatteli samaa lähtöpaikan kuin pääpiirteisen reitinkin osilta, ainoastaan ryhmän järjestys kääntyi vastakkaiseksi Jarkon mennessä keulille kameran kanssa. Myös vauhti hidastui jonkin verran. Maisemat olivat hyvin pitkälti samoja, tällä kertaa osuimme sytytinlaatikoille, jotka muistin jo aiemmilta käynneiltä. Ensimmäistä laatikkoa Jarkko ei saanut kuvattua, mutta toisella sain jo Jarkon huomion käännettyä niin, että laatikkokin tuli ikuistettua jälkipolville. Muutaman metrin päässä laatikolta oli taas saviseinämä luolineen: tällä kertaa luolat olivat isompia ja yhdessä jurotti aikamoinen matikka. Kala oli kuitenkin epäluuloinen kirkkaiden valojen suhteen ja pysyi onkalossaan, kunnes kyllästyi ja singahti ulos ja suoraan Jarkon naamalle. Kuulema tuli sekin tallennettua! Toivottavasti saan pienen videoleikkeen tuosta tänne Osapaineeseen. Loppumatkalla näin vielä pienehkön hauen, joka oli suvantopaikassa kivien välissä. Rapuja näkyi tällä sukelluksella enemmän, johtui ehkä siitä kun menimme hiukan syvemmälle ja enemmän lohkareisessa maastossa kuin aiemmalla sukelluksella. Aivan sukelluksen lopuksi oli pakko viittoa Markus viemään meidät pois, koska pohja tasottui noin kuuden metrin paikkeilla piirteettömäksi tasangoksi. Jouduimmekin uimaan taas poikkivirtaan, joka oli huomattavan puhalluttava kokemus. Kun pohjassa alkoi tulla vastaan rojua ja virta sen kuin vahvistui, tuli mieleen että kyseessä saattoi olla sillalta heitettyä tavaraa ja meidän harhaantuneen liian pitkälle alajuoksulle. Sillaltahan alkaa huomattavasti kovempi myllytys virran painuessa kapeampaan ja jyrkempään uomaan. Onneksi nousimme pintaan kuitenkin aivan Casinon rannasta, sukellusaikaa tuli tällä kertaa tasasn tunti.

Molemmat sukellukset olivat hienoja. Ensimmäinen palautti vanhoja muistikuvia, jolloin toinen sukellus oli helpompi suorittaa tutummassa ympäristössä. Molemmat dyykit suoritettiin samoilla tuplilla (2x12/232) ja kaasua jäi minullakin reilut 50 bar vaikka taisinkin tällä kertaa olla se isoin kuluttaja. Suosittelen tutustumaan Jyränköön, jos täällä suunnilla sattuu liikkumaan eikä kohde ole jo ennestään tuttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti