tiistai 11. lokakuuta 2011

Kalbådagrundilla

Sunnuntaina pääsin töistä oletettua aiemmin kotiin, joten kerkesin nukkumaan viitisen tuntia ennen lähtöä. Nukkumaan mennessä käväisi mielessä, että tuo ylimääräinen uni tulee tarpeeseen, ja niinhän se tulikin. Herättyäni olo oli kuitenkin pirteä, vaikka olisihan se uni maistunut pidempäänkin. Onneksi olin pakannut varusteet jo valmiiksi, joten ei tarvinnut muuta kuin nakata kamppeet autoon ja suunnata kohti Emäsaloa.

Viimeistään kaunis syksyinen päivä sai hyvälle tuulelle ja veneen lastaus sujui jouheasti viileästä tuulesta huolimatta. Koska matkaa oli aika reilusti, päätimme laittaa kuivapuvut päälle jo rannassa. Kuivapuku ei olisi ollut tarpeen ainakaan roiskeiden takia, sillä aallokkoa ei ollut käytännössä ollenkaan. Ulompana tuli loivaa maininkia, joka ei haitannut ajoa ja plaanissa matka taittui suht' ripeästi. Sen verran kylmää jo oli, että puku piti olla päällä, koska ajoviima puhalsi muutoin aluspuvun läpi.

Kohteella ajoimme koordinaattien mukaan niin tarkkaan kuin pystyimme ja tiputimme hylkyshotin. Ajatuksena oli, että naaraamme hylyn kevyellä punnuksella ja ankkuroidumme sitten tuulen yläpuolelle. Näin teimmekin, tosin tuulen suuntaa oli vaikea arvioida koska tuulta ei kerta kaikkiaan ollut, ainoastaan mainingit keinuttivat venettä. Ankkuroiduimme siis niin, että mainingit painaisivat meidät poijulle, mutta toisin kävi: pintavirtaus siirsi meidät kauas kohteesta, mutta päätimme ajaa tuon välin moottorilla kun ensimmäinen pari olisi valmis. Näin tehtiinkin ja a-lippu nostettiin merkiksi, että vedessä on sukeltajia. Harvoin merellä on niin tyyntä, että lippu roikkuu aivan velttona. Kyllä kelpasi istuskella ponttoonilla keskellä Suomenlahtea lokakuisen auringon lämmittäessä!

Kalbådan majakka.

Kun lopulta pääsimme itsekin hylylle, osoittautui se melkoisen hienoksi kaksimastoiseksi purjelaivaksi, joka on todennäköisesti uponnut 1700-luvun lopussa. Aluksella on ollut lastinaan uskoakseni hamppua tai pellavaa, asiantuntemus ei riitä sen kummempaan määrittelyyn. Laivakello puuttui ja laivakellon telinekin oli kaatunut taaksepäin. Oikein päin olevan hylyn keulan molemmin puolin löytyvät isot ankkurit, mittailin silmämääräisesti toisen ankkurin tukkia ja eiköhän sen pituus asetu jonnekin  neljän, viiden metrin välille. Massiivinen ankkuripeli sijaitsee juuri laivakellon telineen etupuolella. Kansilaudoitus on kärsinyt jonkin verran, molemmat mastot ovat jäljellä, ainakin jonkinmittaiset tyngät. Kannella näkyi plokeja ja jokusia savi- sekä posliiniastioita, perästä löytyi myös ainakin rikkonainen, vihreä pullo sekä puukahvainen lapio tms (en nähnyt kuin kahvan ja pätkän vartta). Peräsin on myös paikoillaan.

Hieno ja selvästi kohtuullisen vähän sukellettu kohde, jonne pitää yrittää vielä toisenkin kerran syksyn mittaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti