torstai 27. lokakuuta 2011

Sukellus Kiikunlähteeseen

Pieni, taimenrikas ja kirkasvetinen lampi idyllisessä maalaismaisemassa - siinäpä lyhyt kuvaus Kiikunlähteestä. Hiekkatie menee ihan lammen vierestä, joten autolla pääsee ihan kohteen viereen (kovin monelle autolle ei tosin tilaa löydy). Itse veteenmeno onnistui helposti rannasta, josta pääsi kahlaamaan nopeasti syvenevään veteen. Ei siellä syvää tosin ollut missään kohtaan, veteenmenopaikallakin taisi maksimit olla noin 1½ metriä.

Kiikunlähde Hollolassa, matala pää.

Lammessa on selkeästi kaksi erillistä osaa, ainakin sukeltajan kannalta: syvä ja matala pää. Syvässä päässäkin tuo syvyys on hyvin suhteellista, vettä kun löytyy maksimissaan noin 4 metriä. Matalaa riitti huomattavasti enemmän, syvyys vaihteli metrin ja kahden välillä. Matalassa päässä pohja oli sammalta muistuttavien vesikasvien peitossa ja uteliaat taimenet tulivat tutkimaan sukeltajia jo veteenmenopaikalta. Taimenia olikin paljon ja ne tykkäsivät seurata sukeltajan takana turvallisen etäisyyden päästä. Lähestyttäessä syvempää päätä oli lammen pohjassa kaatuneita puita, jotka olivat suorastaan kuvauksellisia. Varsinkin rantapenkereiden tuntumassa maisemat olivat välillä jopa akvaariomaisia.

Maisema muuttui syvän ja matalan rajalla todella nopeasti: yhden puun ylittämisen jälkeen pohja laskeutui eräänlaiseksi kanjoniksi, jonka pohjalla oli puhdasta, hienoa hiekkaa. Kanjonin toisella reunalla oli isoja, kaatuneita puita, joiden juurakoissa ja oksistoissa taimenet välillä lymyilivät. Kanjonia riitti muutamia metrejä, jonka jälkeen kanjoni laajeni kuopaksi, jonka pohjaa koristivat useat eri lähteet. Hieno hiekka oli jatkuvassa, kuplivassa liikkeessä lähteistä työntyvän veden ansiosta. Erinomaisen hienon näköistä, en ollut ennen nähnytkään noin voimakasta lähdetoimintaa pinnan alta käsin! Kuopan reunat nousivat jyrkästi ja täällä tunne akvaariosta oli vieläkin voimakkaampi kuin aiemmin matalalla. Tarkennuksena sanottakoon, että pidin tuota siis ehdottomasti positiivisena tuntemuksena. :) Veden lämpötila oli muuten tasaisesti 5 astetta syvyydestä riippumatta, johtui varmaan juuri tuosta aktiivisesta lähde-esiintymästä. Lähteiden luona oli myös vedenottoputki, joten varoimme silttaamista erityisesti putken lähellä. Paluumatkalla tosin selvisi (tosin ei suinkaan näköhavainnon avulla), että kuopassa oli toinenkin vedenottoputki.

Kuopasta päästyämme lähdimme parini kanssa uimaan takaisin toiseen päähän. Jossain vaiheessa kaverini osoitti jotain ja vähän aikaa yritin etsiä mitä kaveri oikein tarkoitti. Mieleen hiipi ajatus, josko aiemmin näkemämme joutsenet olisivat olleet siinä lähellä ja ajattelin kurkistaa pinnalta näkyisikö isoja siivekkäitä jossain lähellä. Ei näkynyt, mutta vihainen mummo veneessä näkyi! Fiilikset laskivat nopeasti heti mummon avattua suunsa ja päätin suoda parillenikin mahdollisuuden päästä kuulemaan viisauden sanoja ja kävin nykimässä pari kertaa räpylästä peukuttaen sukelluksen. Pinnalla kaverin tervehdykseen mummeli vastasi perisuomalaisen hyväntuulisesti tivaamalla kenen luvalla olemme sukeltamassa lammessa. Mahdollisimman neutraalisti ja rauhallisesti totesin, että sukellustoiminta rinnastetaan uimiseen ja on siten sallittua joka miehen oikeudella aika laajalti. Ei kelvannut tämä selitys vaan meidän olisi kuulema pitänyt tietää, että kaksi taloa ottaa vettä tuolta montusta. Jäi epäselväksi olisiko pitänyt osata katsoa kristallipallosta vai mistä, kun ei rannalla ollut mitään kieltoon viittaavaakaan ja lammen matalassa päässä olleelta talolta traktorillaan pöristellyt mieskin oli vain moikannut meille hyväntahtoisesti. Se kyllä tuli selväksi, että muori oli ottanut rekisterinumerot ylös ja lupasi "ilmoittaa kuntaan" meistä. Olihan se mummon huoli vedenottoputken tukkeutumisesta ymmärrettävää, varsinkin kun pinnalla kellui hirmuinen vesikasvipilvi matalassa vedessä möyrimisen tuloksena. En viitsinyt alkaa kertomaan, ettei siellä pohjalla ole mitään roskia ja tarjouduin käymään tarkistamassa ne venttiilit ja puhdistamassa ne mahdollisista roskista. Hyvä ettei tullut airosta sen takia... Siinä vaiheessa kun mummo veneessä päätteli meidän olevan kerrostaloasujia (mikä muuten ei omalta kohdaltani pidä edes paikkaansa) ja alkoi epäilemään käsityskykyämme ja varmaan selväjärkisyyttäkin ihan noin yleisesti, päätin poistua pinnan alle. Onneksi mummo luovutti ja palasi rantaan. Paluumatka rantaan meni huomattavan huonoissa fiiliksissä ja kun vilukin alkoi hyräytellä, niin nousin pinnalle ja uin loppumatkan pinnalla Michelin-ukkona puku kaasua täynnä.

Sukellukselle tuli mittaa hiukan vajaa tunti, vaikea sanoa varmasti kun mittarit ja koneet lakkasivat välillä laskemasta sukellusaikaa liian matalan syvyyden takia. Kamoja autoon pakatessa sukeltamaan lähtiessä ohiajanut pappakin tuli traktorillaan takaisin, eikä vieläkään kipannut päällemme kirousten tulvaa lammessa sukeltamisen takia.

Kuivista pois heittäessäni huomasin, että huolimattomuus kaulamansetin takia oli kostautunut ja pukuun oli tihkunut vettä mansetista. Ilmankos alkoikin paleltaa! Kuivahupullahan tuosta mansettiriesasta päästäisiin, mutta huppu on edelleen hankintalistalla. Tilaushalukkuutta rajoittaa hinta, sillä asennettuna Loitokarin huppu kustantaakin lähes 500 euroa. No, sehän sattuu vain köyhään...

Yhteenvetona voin todeta, että lampi olisi tutustumisen arvoinen paikka. Erityisesti syvän päänsä osalta tarjolla olisi hienoja maisemia jotka hakkaavat Melkun "tarjonnan" sata-nolla, mutta lammen rannalla asuvan mummon rauhan takia sukeltamista kohteella lienee syytä harkita pariinkiin kertaan. Sääli.

2 kommenttia:

  1. Käytiin kesällä tutustumassa tähän lähteeseen sukellusmielessä. Teki kyllä mieli käydä pulahtamassa, mutta tämä blogikirjoitus mielessä emme kuitenkaan käyneet.

    Juttelin tästä jokamiehenoikeusasiasta äsken lakimiehen kanssa, joka totesi, että jos mökkiomistajat ovat lähteen maanomistajan kanssa sopineet vedenotosta lähteestä (niin, että siitä löytyy sopimus), niin lähde on ns. hyötykäytössä eikä silloin jokamiehenoikeus enää päde. Sukeltaminen, uiminen yms on täten kiellettyä ilman maanomistajan lupaa.

    Tässä lähteessä ei siis todennäköisesti saa sukeltaa jokamiehenoikeuteen viitaten. Todellinen harmi, koska se näyttää tosiaan tutustumisen arvoiselta paikalta. Asia on tietenkin toinen jos maanomistajalta saa lupaa sukeltaa, silloin mökkiomistajat eivät voi siihen enää sanoa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyisi oikein ottaa selvää kuka on maanomistaja ja kysyä lupaa. Vaikka ei tuo lampi kovin suuria sukelluksia tarjoakaan, olisi se ihan kiva kohde silloin tällöin käytynä.

      Sen verran jo perehdyin asiaan, että Kiikunlähteen kiinteistötunnus on 98-451, tuolla luulisi jo jotain selviävän...

      Poista