keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Maanantai-ilta Melkulla

Keväällä, tarkemmin sanoen toukokuun viimeinen päivä, lupasin käyväni Melkulla seuraavan kerran sinkkupaketilla ja kameralla varustautuneena. Sunnuntai-iltana Jarkko mainitsi lähtevänsä maanantaina testaamaan uusia kuvausvaloja Melkulle ja ajattelin lunastaa tuon oman lupaukseni. Ei muuta kuin maanantaina sinkkupaketti kuntoon ja auto pakaten. Siinä sivussa vääntelin yksinkertaiset tuet sinkkupullolle, ettei pullo heilu donitsin keskellä sivusuunnassa. Pakettia kasatessa vaihdoin myös painemittarin letkun ihkauuteen, vähän sopivamman mittaiseen. Ensimmäistä kertaa paineistaessani systeemin tuli letkun liittimen juureen tuollainen pikkusormenpään kokoinen patti pihinän säestyksellä... Tarpeetonta lienee sanoakin, että vaihdoin letkun takaisin vanhaan ennen Melkulle lähtöä.

Sateen piiskatessa tuulilasia kurvailin viisnelosta kohti Räyskälää ja muistelin kaiholla edellisen päivän auringonpaistetta. Asfaltin muuttuessa soraksi sai vauhdin tiputtaa aivan mateluksi vesilätäköiden takia. Olin melkoisen varma, ettei rannassa ainakaan autopaikoista ole pulaa kelin ollessa niinkin kostea ja kas kummaa, tyhjä parkkipaikkahan siellä odotti. Sammutin auton ja heti perään Jarkon auton valot alkoivatkin jo näkyä: nappiajoitus siis! Iltakin hämärsi nopeasti, eli ylimääräistä valoa ei ainakaan olisi haittaamassa Jarkon lampputestiä.

Varusteita kasattaessa todettiin ScubaMatin puuhaaman varustetasanteen ja portaiden erinomaisuus: hienoa, että omalta alueelta löytyy ihmisiä, joilla on sekä halua että kykyä tehdä pyyteentöntä työtä harrastajien eteen!

Portaita alas kavutessa tuntui ettei sinkkupaketti paina mitään. Mietin vielä portailla, etten viitsi lähteä hakemaan painovyötäkään Jarkon autosta (jonne se oli jäänyt edellisenä iltana), vaan vedän sukelluksen ihan teräspullon omalla painolla ilman lyijyä. Menihän se niinkin, mutta kivaa se ei ollut puku ja liivi tyhjänä. Kaloja oli ihan kivasti koko sukelluksen ajan, pääasiassa olimme aika matalassa vedessä missä kalojakin oli enemmän. Isoja, sellaisia pari- kolmesataa grammaisia ahvenia oli useita, pienempiä affenia oli koko ajan näkyvillä. Särkikin kävi jossain vaiheessa kimaltelemassa lähes valon rajoilla. Sukelluksen aikana näin ainoastaan yhden ravun, enkä yhtään haukia. Tosin en tuolta kohtaa haukia olisi oikeastaan lähtenyt etsimäänkään. Jarkon 50-wattiset hidit olivat vaikuttava näky, erityisesti valojen ollessa juuri pinnan alla ja katsojen ollessa pinnalla! Vielä en ole nähnyt millaista videota valoilla sai, mutta varmaankin aika hyvin onnistuneita pätkiä on luvassa.

Sukelluksen jälkeen varusteet pysyivät puhtaina kun ei tarvinnut könytä pitkin maita ja mantuja, tästäkin kiitos Matille näin julkisesti. Autoa pakatessa ajattelin, että kyllä tuolla Iso-Melkuttimella voi vielä syksyn mittaan käydä toistekin, kun tuo sinkkupakettikin on olemassa. Ja mieluiten vielä pimeän aikaan, kun kaloja on liikkeellä - pelkkää mutaa ei viitsi edelleenkään lähteä katselemaan. Perheenkin voisi ottaa mukaan syksyiseen iltaan laavulle nuotion loimuun...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti