maanantai 12. joulukuuta 2011

Pohjasta pintaan

Kuten mediassa on kerrottukin, nousi Kolmilammin pyöräkuormaaja pintaan viime perjantaina. Nosto-operaatiossa oli varsin mittava organisaatio Puolustusvoimista lähtien. Kolmilammin tanssilavan alueella näytti jopa ahtaalta, kun paikalla oli kolme kaivinkonetta, puskutraktori, lavetti ja pienempää kalustoa sekalainen määrä.


Saapuessani paikalle oli työmaa-alue jo suljettu uteliailta ulkopuolisilta, joten tyydyin kiertelemään alueen laitamilla muiden paikalle etsiytyneiden avoin. Työkoneita oli paikalla runsaasti ja vedessäkin kellui iso nostosäkki. Nostosäkin funktio ei minulle selvinnyt, kaipa silläkin joku tehtävänsä oli kun se sinne oli laitettu. Torstaiaamuna alkanut operaatio kohtasi ensimmäisen takaisku puskutraktorin starttimoottorin hajottua. Hommaan tuli siis useiden tuntien katkos moottoriremontin takia, joten ei muuta kuin lämmittelemään Riihimäen uimahallille. Hallilla tulikin räpisteltyä kilometrin verran ja saunottua luihin asti päässyt kylmyys pois. Kotona tehtiin Jamie Oliverin herkkulihapullia spaghetin kera ja maukasta rucola-fetasalaattia. Ruuan jälkeen olikin mukava hurauttaa katselemaan mitä jännää lammella tapahtuu...

Alkuillasta kasin starttiongelmat olivat historiaa ja keltainen möhkö heräsi ärjyen pimeässä. Sankka valkoinen savu lähes peitti työmaa-alueen metsässä hommaa pällistelevien ihmisten silmistä, mutta koneen lämmettyä savukin hälveni. Lammessa kelluvalle ponttoonilautalle sijoitetulla pikkukaivurilla kävi välillä ukkeleita veneellä ja rannassa isoja työkoneita liikuteltiin edestakaisin. No, jossain vaiheessa ukkojen pyörintä alkoi olla aika tylsän näköistä, ja kun muutosta ei ollut näkyvillä suuntasin kohti kotia. Tällä kertaa ei ollut kylmä, kun olin ottanut aamusta oppia ja sonnustautunut talvitamineisiin. Olisikohan kello ollut hiukan yli kahdeksan kun lähdin menemään, nostourakka oli jatkunut kahteen asti yöllä. Lopulta nostokettingin katkeaminen oli viheltänyt pelin poikki siltä erää.

Työmaanäkymää pimeästä metsästä.

Perjantaiaamu valkeni tuulisena ja tällä kertaa hiippailin katsomaan lammen työmaata eri puolelta lampea. Tämän päätöksen taustalla vaikutti Kolmilammin tietä vartioimaan joutuneiden varusmiesten nihkeys päästää minua pelipaikoille ilman kunnon asiaa. Eihän siinä mitään, pojat tekivät kai juuri niin kuin oli käskettykin. Joka tapauksessa olin taas lammen rannalla ja itse asiassa paljon paremmat näköalat tarjoavassa paikassa kuin edellisenä päivänä. Tunnin verran jaksoin katsella ihan eilisen kaltaista pyörintää, ennen kuin lähdin taas reippailemaan metsän läpi kohti luotettavaa maastohenkilöautoani. Jotensakin tuntui mukavammalta istua kotona takkatulen ääressä talven ensimmäisen lumimyräkän painaessa päälle kuin käkkiä lammen rannalla odottaen milloin pyöräkuormaaja nousisi. Ja olisihan sitä saanut odottaakin, sillä pinnalle se saatiin vasta noin neljän aikoihin iltapäivällä.

Kyllä kuvaus päivänvalossa vuosia vanhalla digipokkarilla on helpompaa ja ennen kaikkea palkitsevampaa!

Eiköhän uponneen pyöräkuormaajan juttu ole käsitelty ainakin Osapaineen osalta. Seuraavaksi pitäisi saada juttua mieluiten joltain sukellusreissulta ja mieluiten kuvien kanssa!

Tuolla vielä Aamupostin juttu pyöräkoneen nostosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti