Haverissa käymässä

Viikonlopun aikana tuli käytyä taas Haverissa, jossa oli parikin tapahtumaa yhtä aikaa. Keli oli alkusyksyisen hieno, aurinko paistoi eikä ollut liian kuuma. Montun reunalta katsoessa vesi oli kirkasta, mikä sai tietenkin epäilemään sakan painuneen vaan alemmaksi. Kolmen metrin syvyydessä olevat kolikot erotti vaivatta pinnalta, rappusten vierestä katsottaessa.

Vesi oli kirkasta, mutta kuvaaja ei onnistunut sitä ikuistamaan...

Sukeltaessa vesi ei vaikuttanut enää niin kirkkaalta. Haverissa monesti esiintyvä tiukka sakkakerros puuttui, sillä partikkelia oli jo kuudesta metristä lähtien lisääntyen tasaisesti kohti pariakymppiä. Tikapuilla oli 20-35 metrin välillä huonoin näkkäri, sen alapuolella alkoi kirkastumaan. Tuo varsinainen sakkakerros on ollut monesti pahempikin, ainakin sukelluksen aikana jäi moinen fiilis. Voihan olla, että terävän rajan puuttuminenkin vaikutti asiaan. Tunneleissa, paikasta riippuen, olikin sitten kirkkaampaa. Tosin kyllä sitä sakkaa sinnekin jo painuu, mutta eiköhän se talveksi sitten selkene.

Sen verran mukavaa tuolla oli taas dyykata, että Predatoriin tuli sukellusaikaa hiukan reippaat 2½ tuntia. Aika paljonhan tuosta tuli vietettyä valitettavasti dekoillessa, mutta lusittavahan nekin on. Onneksi pintavesi oli vielä lämmintä, joten ei päässyt kylmä tulemaan. Syvyyksistä nousevien kuplien mukana tuli kylmää vettä, tällaiseen kohtaan kuudessa metrissä uidessa eron huomasi selvästi.

Sukellustoimintaa kaivoslammella.

Haverissa kuulema järjestetään sukelluspaikalle talkootkin tässä kuun lopulla. Itse meinasin mennä, mutta työvuoroja katsoessa sain heittää hyvästit moiselle: kolmesta seuraavasta viikonlopusta kaksi kuluu rattoisasti kiskoja kiillotellen. Saahan siitä tietysti pelimerkkejä harrastamiseenkin, joten ei pidä valittaa.