Dark side

Reilu vuosi sitten painiskelin rebekuumeen kourissa. Koneen valinta otti oman aikansa, mutta itselleni tärkeät speksit kutistivat valikoimaa, kunnes jäljelle jäi JJ-CCR. Viime vuoden loppupuolella vakituisin sukellusparini osti Inspiration Visionin, joten pakkohan sitä oli itsekin ryhdistäytyä ja siirtyä sanoista tekoihin. Joulun alla aloin etsimään käytettyä konetta, mutta sehän ei ollutkaan niin helppoa kuin luulisi!

Nyt tallissa nököttää oma JJ-CCR, pullot tosin ovat vielä tulossa kotiin maailmalta. Kurssikin on käyty ja hyväksytysti läpäisty, vielä kun pääsisi vesiinkin uuden koneen kanssa.

Etupuolesta ei valitettavasti ole vielä julkaisukelpoista kuvaa, mutta tuommoisen laitteen siis hankin.

Kurssin kävin Sveitsissä, vaikka hyvää koulutusta olisi ollut tarjolla Suomessakin. Kouluttajanani toimi Jari Toivonen, joka on pitkänlinjan sukeltaja ja rebemies. Päädyin lähtemään Sveitsiin, koska en ole mikään talvisukelluksen ylin ystävä ja tarjolla oli mahdollisuus tehdä kurssi hiukan lämpimämmissä oloissa järkevään hintaan. Keli oli Zürichissa todella huono oikeastaan koko reissun ajan, kuuteen päivään mahtui ainoastaan yksi poutapäivä. Muutoin tuli vettä tai lunta, samaan aikaan Suomessa nautittiin pääsiäisen aurikoisista keleistä. Näkyvyydetkin olivat aika huonot, mutta silti minulla oli kivaa reissussa ja tykkäsin ympäristöstä. Erityiskiitokset minun täytyy antaa Jarille ja Katjalle herkullisesta raclette-illallisesta, kyseinen ilta oli parasta pinta-aikaa Sveitsissä!

Kurssi oli IART:n level 1 sisältäen teoriaa muistaakseni 10 tuntia ja kuusi sukellusta (yhteiskestoltaan vähintään 300 minuuttia), sekä tietenkin paljon itse laitteen käpistelyä. Sukellukset koostuivat pääosin erilaisista rebeen liittyvistä harjoitteista, ohessa tasapainotuksen hallintakin kehittyi alun käsipohjaa uimisesta joksikin, jota pystyin itse jo ajattelemaan välttäväksi sukeltamiseksi. Paljon on kuitenkin vielä matkaa siihen, että saavutan rebreatherilla samanlaisen helppouden tunteen  tasapainotuksen suhteen kuin OC-kamoilla sukeltaessani. Harjoituksissa selkeänä painopisteenä olivat koneen manuaaliajo (siis hapen halutun osapaineen ylläpito manuaalisesti) niin kontrollerin kuin pelkän HUD:n kanssa, diluenttihuuhtelun teko sekä bailout-pullon käyttö. Viimeinen sukellus oli enemmänkin "pelkkä sukellus" kuin harjoitusdyykki, olihan tuohonkin jotain harjoitteita ympätty. Jossain vaiheessa tehtiin teoriakoekin, jonka selvitin liehuvin lipuin. Tosin koetta tehdessäni en ollut yhtään niin varma kuinka hyvin se menee...

Kaiken kaikkiaan rebekurssista jäi hyvät fiilikset ja ehkä se auttoi myös asennoitumaan laitesukelluksen peruskurssin oppilaan rooliinkin uudella tapaa kun joutui itse opettelemaan uudelleen kuinka sukelletaan.