Sukeltamista kaivoksissa

Viimeisestä blogipäivityksestä on taas vierähtänyt aikaa noin 2 ja puoli viikkoa. Piti oikein tarkistaa, olisin hattuvakiona tarjonnut reilua viikkoa edellisestä päivityksestä... Kiirettä on pitänyt niin töissä kuin sukellusrintamallakin, joten ainakin lämpöliivin sähköläpivienti on tullut testattua useampaankiin otteeseen.

Sähköläpiviennin asennus siis onnistui hyvin, vesi on pysynyt edelleenkin poissa puvun sisältä. Kovin hirmuisiin syvyyksiin en ole vielä asennuksen jälkeen mennyt (max. 36 m), mutta eipä se tilanne enää asennuksen vedenpitävyyden osalta siitä mihinkään muutu. Akkukotelon kansi on vielä vanha, joten pinnan alla on pitänyt tyytyä vielä kylmään lämpöliiviin, pinnalla lämmöt on saanut onneksi päälle kun on kytkenyt akun suoraan liiviin.

Ojamolla on pintavesi vielä lämmintä, taisi olla 10 tai 11 astetta viime torstai-iltana. Syvemmällä mennään perinteisen raikkaisiin lukemiin, eli neljään asteeseen. Näkyväisyydet ovat kuudessa metrissä parantuneet syyskuun alusta, mutta sadevedet ovat huonontaneet näkyväisyyksiä syvemmällä. Kolmenkympin alapuolella on kyllä sitten ihan kristallia, samoin Mesikämmenluolassa.

Kaunis syyspäivä Ojamolla 11.11.2012.

Olen tehnyt viisi viimeisintä sukellustani Ojamolla ja huomenna on tarkoitus katkaista Ojamo-putki käymällä Haverissa. Haverissa ei näkkärit kuulema ole olleet kovin kummoisia, mutta huomennahan se selviää. Kohta pitäisi lähteä Riihimäelle sekoittelemaan kaasuja, vähän on vielä sopivat miksit mietinnässä. Enköhän kuitenkin jotain keksi, ettei tartte udg:lla mennä. Ne jotka eivät tunnista lyhennettä, niin kyseessähän on paineilman lempinimi, joka tulee sanoista universal diving gas.