Rantasukellus Porkkalasta

Maanantai oli pyhäpäivä, mutta lähdin silti aamulla anivarhain töihin. Kello oli soimassa jo kolmelta, joten kerkesi ihastelemaan vielä komeaa kuutamoakin työmatkalla. Onneksi aikaisesta aloituksesta seuraa melko usein myös se, että pääsee kotiin jo aamupäivällä. Niin oli maanantainakin. Koska väsymys ei painanut, ehdotin kotiväelle yhdistettyä eväs- ja sukellusretkeä Porkkalaan, jossa Vesipäiden oli tarkoitus tehdä rantasukellus luotsiasemalta. Varsinkin tytär oli ajatuksesta innoissaan, joten nokka kohti kohti Porkkalaa!

Merikylästäkin saa jo veneen vesille!
Lähdettiin liikkeelle jo hyvissä ajoin, koska tarkoitus oli ulkoillakin ennen sukellusta. Ensin käytiin kurkkaamassa miltä näytti Merikylässä ja sulaahan siellä oli. Laituripaikoilla oli vielä jäätä, mutta veneramppi oli jo aivan sula ja parhaillaan käytössäkin. Merikylästähän ei ole enää kuin pikku matka luotsiasemalle, jonne menimmekin seuraavaksi. Olin käynyt täällä vain kerran aiemmin autolla, silloin ei jalkauduttu ollenkaan. Autoja oli tällä kertaa parkkiksella paljon, hieno ilma oli selvästi houkutellut ihmisiä ulos sankoin joukoin. Lähdimme katselemaan millainen paikka on kyseessä ja kohta löytyi nuotiopaikkakin, jolta nousi vielä savua. Harmi vaan, että puita oli jäljellä kokonaista kaksi oksaista kalikkaa... Ei saatu siitä makkaranpaistoa aikaiseksi, kun tykkään käristää makkarat hiilloksella ja kahdella klapilla hyvän hiilloksen saaminen on vähintäänkin haasteellista. Onneksi rantakalliot tarjoavat muutakin virikettä kuin nuotiolla istumisen, joten kävelimme rannalla ja katselimme hulppeita maisemia.

Maisemia luotsiasemalta.
Kävin rannassa katselemassa mahdollista veteenmenopaikkaa, mutta en sellaista löytänyt. Jäin siis odottelemaan muun porukan tuloa, joilla olisi enemmän paikallistuntemusta. Kävi ilmi, että olin etsinyt ihan oikeasta paikasta, aallokko oli vain niin kova ettei rannalta ollut asiaa veteen. Hetken neuvonpidon jälkeen päätettiin ajaa keittokatokselle, tai ainakin katsoa minne asti autolla pääsisi. Eihän sinnekään päässyt perille asti, joten käyttöön toinen varakohde, eli Vetokannas. Pakko oli suostua kun tänne asti olin tullut sukeltamaan, vaikka "Vetokannas" ja "hieno sukellus" ovatkin omissa kirjoissani hyvin lähelle toisensa pois sulkevia asioita.

Näkymää Vetokannakselta etelään.
Onneksi oli sinkkupaketti mukana, sillä kävelymatkaa tuli sen verran, puhumattakaan lopussa odottaneesta laskeutumisesta rantakalliolta veden rajaan. Istuimme hetken aikaa rantakivillä tasailemassa hengitystä ja lähdimme sitten kahlaamaan veteen. Aallokko oli täälläkin ihan tarpeeksi voimakasta, kun sukeltajapolo joutui kamppailemaan niljaisilla kivillä päästäkseen syvemmälle. Totesinkin, että näiden rantadyykkien jälkeen osaa kummasti arvostaa veneestä sukeltamista! Itse sukellus oli suorastaan tylsä lähes loppuun saakka: tasaista hiekkapohjaa ja huono näkyväisyys. Sukelsin kolmikon viimeisenä ja pari kertaa olisin voinut jäädä tutkimaan levymäisiä, mahdollisia hylyn pirstaleita mutta jouduin jatkamaan muiden mukana. Sukelluksen loppupuolella, itse asiassa noin 28 minuutin kohdalla osuimme moottoriveneen jäänteille. Hylky lepäsi noin 4-5 metrin syvyydessä ja se oli pahoin hajonnut ja hautautunut lähes kokonaan hiekkaan. Kuitenkin se oli hylky - ja mikä parasta, odottamaton löytö! Pyörimme veneenraadon ympärillä kuutisen minuuttia ennen kuin nousimme pintaan ja uimme rantaan. Enää ei enää odottanutkaan kuin kamojen raijaaminen takaisin autoille.

Autoilla juttelimme pitkät tovit niitä ja näitä ja kun olin saanut vaatteet vaihdettua (Suurkiitos Susanille joka kävi hakemassa vaimoltani auton avaimet) lähdin etsimään makkaranpaistossa olevaa perhettäni. Kertakäyttögrillin hiilet olivatkin jo palaneet, joten tulin viime hetkillä saadakseni makkarat vielä lämpöisinä. Taisi ollakin päivän eka lämmin ruoka, joten aika nopeasti olin tehnyt grilliherkuista selvää. Kotimatka sujui hyvin, likennettäkään ei ollut paljoa. Kotona en kovin kummoisia temppuja tehnyt, ennen kuin menin nukkumaan. Laitoin kellon soimaan viideltä ja taisin olla unessa jo ennen kuin pää osui tyynyyn. No, ei sukellusreissu harmittanut edes seuraavana päivänä, vaikka aamulla vähän väsyttikin. ;)