Viikko on vierähtänyt taas todella nopeasti! Näin keväiseen aikaan energiaa tuntuu riittävän vaikka mihin, totuus kyllä yleensä muistuttaa itsestään väsymyksen merkeissä ennemmin tai myöhemmin. Tälläkin viikolla on tullut sukellettua niin teorian syvyyksiin kuin ihan oikeisiin vesiinkin.
Tiistaina käytiin tekemässä iltadyykki Heinolassa, perinteinen veto Kumpelin rannasta Casinon rantaan. Tällä sukelluksella näin mm. yhden melko kookkaan mateen, joka lymyili kivien välissä sekä kolme laatikkoa sytyttimiä tai mitä ne nyt ovatkaan (kyseiset laatikot nähneet kyllä tietänevät mistä on kyse). Lisäksi mukaan lähti heti Kumpelin laiturin luota pohjasta löytynyt alligaattorilelu, nyt alligaattori odottelee erään pohjassa kulkevan opasnarun päässä olevalla tukilla varomatonta sukeltajaa.
Keskiviikkona oli Riihimäen urheilusukeltajien peruskurssin viimeinen teoriakerta, oppitunnit sujuivat hyvin, kiitos vielä J-P:lle ja Matille avusta. Seuraavana taitaakin olla Riksun kurssilaisilla ensimmäinen allaskerta. Hämeenlinnan peruskurssille en kerkeä vetämään ensimmäistäkään teoriatuntia, toivottavasti edes jollekin allaskerralle onnistun pääsemään mukaan.
Lauantaina käytiin tekemässä vaihteen vuksi Heinolassa pari sukellusta, tosin Jukalla hajosi puvun vetskari lopullisesti ekan sukelluksen jälkeen. Ensimmäinen sukellus meni totutun kaavan mukaan Kumpelista Casinolle, eli ei mainittavia sattumuksia. Yhden vanhan pullon haalin pohjasta mukaan, joka pinnalla aiheuttikin hilpeyttä. Nimittäin laitoin pullon reisitaskuun ja luonnollisesti pinnalla en sitä heti muistanut. Istahdin muutamaa tuntia aiemmin sataneelle vitivalkoiselle hangelle ja kun olin päässyt eroon varusteistani ja noussut takaisin ylös, näytti hanki aivan kuin olisin istunut suoraan kunnon pökäleen päälle. Ei muuta kuin istumaan keskelle nietosta ja hinkkaamaan pukua puhtaaksi jätöksistä ja kas kummaa, taas oli hanki aivan ruskeana... Kaverit nauroivat kippurassa ja minä päätin mennä veteen hinkkaamaan kikkareet pois puvusta, kun muistin kaiken pahan alun ja juuren, taskussa olevan pullon. Huh, pökäleuhka ei siis ollutkaan todellinen, mutta päätin kuitenkin käydä pesemässä pohjaliejut pois pukua rumentamasta. :) Ensimmäiselle sukellukselle tuli mittaa ainoastaan 28 minuuttia, eikä tälläkään kertaa menty juuri virtauksia kovempaa missään. Melkoinen eri viime vuotisiin sukelluksiin samoilla paikoilla, kun sukellusaikaa tuli samalla matkalle noin tunti!
Toinen sukellus tehtiin sillan kupeessa olevalta laiturilta (kaivolaituri tms) alas Tommolan uimarannalle. Sillan alla oli virtaus reipasta ja tulipa löydettyä melkoinen akanvirtakin. Olisiko tuo ollut sitten kuuluisa pesukone, sillä kyllä se aika hyvät linkoukset antoi ennen kuin päästiin siitä pois. Fillareita kyseisessä montussa oli iso läjä, voimakkaassa virtauksessa ovat varmaan tulleet tuohon asti ja tippuneet siinä rauhallisempaan paikkaan. Railakkaan virtasukellusvaiheen loppupuolella olin ajatumassa parini päälle ja onnistuin nippa nappa väistämään hänet. Sen verran läheltä kuitenkin menin Markoa, että hänen räpylänsä kiskaisi oman annostajani suusta. Tottakai tuollainen täysin varoittamatta tullut tilanne vähän yllätti, mutta hyvin tuostakin selvittiin, kiitos koulutuksen suoman rutiinin vara-annostajaan siirtymisessä. Loppupätkällä saatiin sukeltaa niin myötä- kuin vastavitaan ja luonnollisesti tehdä sivuttaissiirtymiä virran suhteen. Oikean nousupaikan kertovat vesi- tai viemäriputketkin löytyivät ja niitä seuraillen päästiin juuri sinne minne pitikin. Mahtava dyykki tämäkin, ei voinut moitttia!
Kotona Suunnon usb-kaapeli on taas kiukutellut ja sukellusten siirto koneelta PC:lle on epäonnistunut. Ohjelma ilmoittaa ettei tietokonetta löydy, tarttee varmaan avata taas tuo kaapeli ja katsoa ensiksi piuhojen juotokset. Jos vika ei siitä paljastu, niin sitten pitää etsiä jostain lainaan sopiva, ehjäksi tiedetty kaapeli ja katsoa temppuileeko Suunto silläkin. Sama vika on siis toistunut sekä pöytäkoneessa että läppärilläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti