Mansesta maailman merille

Loppuviikko menikin niin sukelluspainotteisesti, että vasta tänään sain ryhdistäydyttyä ja aloitettua tämän lupaamani seminaariraportin. Perjantaina käytiin tekemässä Heinolassa virtasukellus päiväsaikaan, ilta meni Hämeenlinnassa peruskurssin allasharjoituksissa. Lauantaina oli aiheena oleva seminaari, josta menin suoraan Riihimäelle peruskurssin allasharjoituksiin ja sunnuntai menikin käytännössä kokonaan tuolla Hangon suunnalla. Sukellusreissuista sitten myöhemmin, nyt siis seminaarin ruodintaan...

Tapahtuma oli siis osa Tampereen urheilusukeltajien 40-vuotisjuhlaa ja pitopaikkanana oli Tampere-talo. Tilaisuuden ensimmäisenä puhujana toimi Alex Nieminen, joka kertoi millainen paikka on Palau. Tosin ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä hän käsitteli merien suojelua ryydittäen esitystä aika julmienkin kuvien avulla. Niistä päällimäisenä jäi mieleeni Sea Shepherdin kuva, jossa vene kelluu verestä kirkkaanpunaisessa vedessä jonkin teurastuksen päätteeksi... Palaun suhteen Alex keskittyi enenmmän pinnan yläpuoliseen toimintaan, saariston kauniisiin maisemiin ja siellä tarjolla oleviin aktiviteetteihin. Kuvia esityksessä oli paljon, mahtui joukkoon joku videokin. Oikeastaan vasta esityksen viimeiset 10 minuuttia käsittelivät sukeltamista Palaulla, jossa sukellusolosuhteisiin virta kuuluu olennaisena osana. Pinnan alta voi esityksen perusteella odottaa löytävänsä kristallinkirkkaan veden lisäksi huomattavan paljon erilaisia kaloja pikkusinteistä aina haiparviin asti, sekä tietenkin korallia. Oma lukunsa on sitten hankalan matkan takana oleva Jellyfish lake, jossa on meduusoja todella paljon. Järvessä ei asu ollenkaan niiden vihollisia, joten niiden polttava myrkky on aikojen saatossa laimentunut ihmiselle vaarattoman miedoksi. Alexin esitelmän perusteella Palau vaikuttaisi olevan varsin varteenotettava kohde, mikäli tykkää biosukelluksista joilla näkee kaloja ja koralleja.

Naisellinen näkemys sisälsi myös shoppailun...
Seuraavana vuorossa oli Mia Pietikäinen, joka kertoi millaista on lomailla ja sukeltaa Meksikossa. Esitys alkoi vauhdikkaalla videolla Meksikosta, ihan pinnan päältä kuvattua tavaraa siis. Miankin esityksessä pääpaino oli lomailulla, jossa oman osansa saivat niin turvallisuus, ruokailu, shoppailu kuin yöelämäkin. Mia painotti useaan otteeseen Meksikon olevan otollinen perhekohde, vaikka perheessä olisi ainoastaan yksi sukeltaja. Itseäni tuollainen tieto lämmittää, sillä onhan sitä kotona helpompi saada lupa sukellusreissuun, jos muukin perhe voi lähteä lomailemaan samalla kertaa.

Sukelluspuolelta Mia kertoi cenoteista, joissa moni suomalainenkin sukeltaja on hankkinut luolakoulutusta. Cenotet ovat Meksikossa suosittuja vapaa-ajankohteita, joissa viihtyvät niin paikalliset kuin turistitkin. Tarjolla on luolasukeltamisen lisäksi kuivaluolailua ja jopa kokonaisia seikkailupuistoja, jotka ovat rakennettu cenoteiden yhteyteen. Varoituksen sanana sopii mainita, että tuolla sukellettaessa koulutuksen merkitys korostuu, sillä cenotet ovat hyvin sokkeloisia ja eksymisen riski on todellinen. Tässä taannoin Meksikossa oli hukkunut kolme sukeltajaa, jotka olivat eksyneet viimeiseksi jäänellä reissullaan. Loppuun Mia näytti vielä sidemount-videon, joka oli kuvattu Meksikossa: vesi oli kirkasta ja luolastot näyttivät todella houkuttelevilta!

Ennen Antti Apusen esitystä oli lounastauko. Keittolounas kuului seminaarilipun hintaan ja kyllähän kanasoppa maukasta olikin. Lounaan jälkeen kävin vielä pikaisesti tutustumassa Taursun järjestämään juhlanäyttelyyn, jossa oli aistittavissa historian siipien havinaa. Täytyy todeta, että kyllä ennen on menty aika hiuksia nostattavilla vehkeillä... ;)

Antin puheenvuoron teemana oli Sukellus pimeyteen -kirjan tekoprosessi. Esitelmän aikana Antti näytti valokuvia, jotka valottivat hyvin sitä tosiasiaa, etteivät kirjan valokuvat ole syntyneet ihan sattumalta vaan ovat edellyttäneet niin hyvää suunnittelua kuin kovaa sukeltamistakin. Joskus suunnitelmat ovat toteutuneet jopa liiankin hyvin, kuten Antin kertomus mutavyöryn kuvaamisestakin hyvin osoitti. Esityksen lopuksi Antti näytti vielä maistiaisia Hangon evakuonnista kertovasta dokumentista. Antin esitystä oli miellyttävä seurata, sillä kaikesta näki että mies on puhunut yleisön edessä ennenkin ja ote oli sekä varma että sopivan humoristinen.

Antti Apunen
Flinkmanin Juha Badewannesta paneutui aiheeseen, miksi Itämerellä ja Suomenlahdella on niin paljon hyvin säilyneitä hylkyjä kuin niitä on. Esityksen aikana ei jäänyt epäselväksi, että äänessä oli mies joka tiesi mistä puhui. Itämeren olosuhteita lähdettiin penkomaan ympäristöolosuhteiden kautta, jonka jälkeen luotiin pikainen katsaus laivojen uppoamisen syihin: niin myrskyihin kuin sotiin. Badewannen dokumentistakin oli luonnollisesti puhetta, kesän aikana sen pitäisi tulla National Geographicsilta ulos, kotimaisilta kanavilta sitä ei päästä aivan niin pian näkemään. Juhan innostunut ja innostava kerronta sai ainakin minulta jakamattoman huomion, sillä onhan hyvää puhujaa kiva kuunnella. Kun aihe on näin äärettömän kiinnostava ja sana hallussa kuten Juhalla, niin vaikeata olisi esitystä saada floppaamaan. Esityksen loppupuolella nähtiin vielä Badewannen tuottamaa videomateriaalia, joten kun tauko alkoi, olivat fiilikset korkealla.

Juha Flinkman
Valitettavasti jouduin lähtemään tauon jälkeen Riihimäen suuntaan, sillä peruskurssin allasharjoitukset odottivat. Kuulematta jäi siis Rixan esitelmä Haverista, sekä Juhani Valannon esitelmä Näsijärven historiasta. Seminaari oli ehdottomasti hintansa arvoinen ja uskon muunkin yleisön olleen kanssani samaa mieltä.