maanantai 2. tammikuuta 2012

Lumituiskussa Jyrängöllä

Käytiin tekemässä vuoden ensimmäinen sukellus Jukan kanssa, kohteena oli vanha tuttu eli Jyrängön virta. Alunperin oli tarkoitus, että mukaan lähtisi myös Heikki, mutta toisin kävi. Eipä siinä mitään, pärjättiin me Jukan kanssa kahdestaankin ihan hyvin. Heinolassa siirrettiin minun kamat Jukan ajopeliin ja jätettiin Pösö Casinon rantaan odottamaan tulevaa ylösnousua. Sitten ei muuta kuin Kumpelin rantaan ja veteen.

Vesi oli korkealla täälläkin.

Casinon rannassa. Ylösnousu tapahtuu helpoiten tuolta veneen takaa näkyvältä penkalta.

Vesi oli korkealla täälläkin ja jo Casinon rannassa oltiin katseltu miten virta mahtaisi pyöritellä meitä. Virtauksien tähystämistä haittasi aallokko, joka kävi suoraan vastavirtaan. Kumpelin rannassa viima puhalsi luihin ja ytimiin eikä ajatus päällysvaatteista kuoriutumisesta houkutellut yhtään. Pakkohan se oli kuitenkin tehdä, kun sukeltamaan oli tultu. Onneksi olin jo kotona sonnustautunut kerrastoon ja fleecepaidankin olin päättänyt jättää Weezlen alle. Kun Weezle oli päällä, alkoi vilukin helpottaa joten ajatus kuivapuvusta ei tuntunut enää yhtä ikävältä. Itse asiassa taisin pukeutua siihen aika nopsaankin, tuulensuojaan pääsy kun houkutteli. Huomasin Jukalla autossa irtohupun ja kun herra itse sukeltaa kuivahupulla, niin kysäisin tuota lainaan sukelluksen ajaksi. Kun laiturilla varusteita pukiessa katselin lumipyryn aallokoksi piiskaamaa mustaa vettä, en voinut välttyä ajattelematta homman mielekkyyttä. No, pervoja koko remmi, kuten vanha työkaverini sanoisi...

Vastoin odotuksia virta oli Kumpelin rannassa lähes olematon. Edellisellä kerralla laiturin vieressäkin sai pitää laiturin rakenteista kiinni muita odotellessa, nyt paikallaan pysymisen vuoksi ei tarvinnut sen kummemmin rimpuilla. Lähdettiin sukeltamaan Jukan mennessä edellä ja tadaaa, vesi oli suht' kirkasta Päijänteeksi. Näkyvyyttä oli jotain nelisen metriä, vaihteli tietysti vähän sukelluksen aikana. Etenimme leppoisaa vauhtia virran vieminä kunnes lähdimme laskeutumaan alemmas. Aika lailla alkupäässä nähtiin iso made, jota Jukka kuvasi antaumuksella minun yrittäessä valaista kalaa. Koska olin sen verran kauempana, osoitin madetta suoraan valokeilalla. Välillä suuntasin lamppua sivuun niin, että valaisin ainoastaan hajavalolla. Saas nähdä kuinka kuvat onnistuivat ja oliko tuo suora valaisu liikaa. Jatkettiin matkaa, silloin tällöin vastaan tuli rapuja. Yhdessä syvänteessä oli taas iso matikka, jota Jukka yritti kuvata kalan uidessa hiljalleen karkuun.

Jossain vaiheessa Jukka lähti suuntaamaan sivuttain virtaan nähden kohti laituria. Olisi se kiva kun oppisi itsekin tuon maaston niin, että voisi yhtä onnistuneesti suunnistaa laiturille! Noustiin hiljalleen laiturin vieresitä penkkaa ylös, täällä virta oli selkeästi voimakkaampi kuin muuten sukelluksen aikana. Kun rinne kääntyi tasaiseksi oli virtaus jo niin kova että jo paikoillaan pysymiseksi piti potkia hiki päässä. Hommaa ei helpottanut yhtään tunne oikean räpylän irtoamisesta, joten vilkuttelin Jukalle valoa samalla kun aloin suorittamaan mahdollisimman hallittua nousua virrassa. Aika nopeastihan tuota tulin ylös verrattuna normaaliin "metri ja minuutti" nousunopeuteen kutosesta, mutta kun ei muutakaan voinut. Pinnalla ei virtausta ollut haitaksi asti, laiturikin oli melko lähellä. Jukan valo paistoi pinnalle asti, joten uin laiturin viereen ja jäin odottamaan Jukan nousua. Siinä uidessani totesin liivin täyttöventtiilin jäätyneen puhaltamaan. Tyhjentelin liiviä muutaman kerran ja suljin sitten oikean pullovenan. Kun saatiin taas hetken kuluttua tiimi kasaan, päätimme vielä sukeltaa laiturin päässä olevalle nousupaikalle, kun pinnan alla on kuitenkin mukavampi liikkua.

Casinon rannassa huomasin, että jatkossa kannattaa varautua jonkinlaisilla töppösillä, jos on aikomus jättää varsinaiset kengät Kumpelin rantaan. Toinen havainto oli, ettei irtohupun käyttöä ole syytä kehuttu! Kun käytössä oli sopiva irtohuppu varsinaisen hupun päällä, ei päätä palellut missään vaiheessa, eikä hupun alle tullut vettä ainakaan niin, että olisin sen huomannut. Palattuamme Kumpelin rantaan totesin Jukalle, että kyseessä oli paras sukellukseni Jyrängöllä huolimatta aivan lopussa olleesta virtauksesta. Hyvät näkkärit, lämmin olo, nähtävää ja sopiva virtaus sukelluksen aikana, niissä oli tämänkertaisen onnistumisen salaisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti