Ensimmäisen sukelluksen tein Jarkon kanssa ja tavoitteena oli mennä Kiinanmuuria seuraillen Tonttuluolalle, sieltä käydä katsomassa kalterit ja sinistä putkea seuraillen vastarannalle ja sitä kautta takaisin. Ei siis muuta kuin veteen ja suunnitelmaa toteuttamaan! Laiturilta kappaleen matkaan päästyämme selvisi, että näkkärit ovat surkeat muuallakin kuin vain laiturin nokassa. Onneksi oli laini jota seurata, muutoin olisi voinut mennä ihan kuupoiluksi koko sukellus, olihan tämä kuitenkin ensimmäinen kerta Ojamolla. Narua seuraten siis päädyimme Kiinanmuurille, jota pitkin etenimme aina sinne Tonttuluolalle asti. Joku muukin oli valitettavasti jo käynyt siellä, sillä paikka oli siltattu niin, että näkyväisyys tippui 10-20 senttiin. Vähän aikaa mietin mitä teen, ohjeiden mukaan yhden lainin piti viedä alaspäin sinne kaltereille. Harmi vaan, etten ollut pannut merkille mihin kahden muun narun piti mennä... Lyhyet tunnustelut jokaista lainia pitkin eivät paljastaneet kirkkaampaa vettä, joten päädyin nousemaan seinämää ylöspäin ja pikku hiljaa takaisin samaa reittiä kuin oltiin tultukin. Paluumatkalla Kiinanmuurin päällä harmitti huono näkkäri: ainakaan itse en juurikaan nauti nähtävyyksien "katselusta" lähes nollanäkkärissä.
Pinta-aikaa vietettiin nuotion ääressä makkaraa paistaen ja jutellen. Jarkko lähti kesken reissun, jotkut isot synttärikemut odottivat. Miehellä oli niin kiire, ettei muistanut ottaa edes räpylöitä ja maskia mukaan...
Toisen sukelluksen tein Susanin ja Vesan kanssa, tällä kertaa Vesa sai johtaa tiimiä. En tiedä missä käytiin, jonkun tunnelin suuaukolla kuitenkin. Surkea näkyväisyys muuttui kuin taikaiskusta kristallinkirkkaaksi vedeksi, kun tuli katto pään päälle. Ja voi veljet, mikä sukeltajamagneetti sinne kaivoskuiluihin on kätketty! Harmi vaan, ettei luokitukset antaneet mennä sinne kiven sisään. Ojamollahan pitää olla ns. Ojamoluokitukset, ennen kuin pääsee sukeltamaan omatoimisesti kaivostunneleihin. Pieni, lähes piilotettu luolasukelluskipinä alkoi kuitenkin hehkumaan ihan jo pelkästä käynnistä siellä tunnelin suulla. Saas nähdä milloin joutuu lähtemään Introductory Cave Diver -kurssille... Käytävän suulta ryhmämme teki vielä kierroksen "jossain", Vesa tai Susan varmaan osaisivat kertoa tarkemmin. Huono näkkäri ei juuri kannustanut tutkimaan paikkoja ja seurailinkin mukana ihan turistina, mutta niin vain päästiin ihan samaan paikkaan kuin lähtiessäkin. Tältä sukellukselta palatessa tuntemukset Ojamoa kohtaan olivat aivan eri luokkaa kuin ensimmäisen dyykin jälkeen!
Sukellusten jälkeen käytiin vielä Lohjan keskustassa olevalla SSO:lla syömässä burgerit. Olin ajatellut käyväni kotimatkalla syömässä Veli Kebabilla Lohjan asemalla, mutta päätin sitten tutustua tähän "Ojamonkävijöiden" perinnepaikkaan. Ruuan puolesta Veli Kebab olisi vienyt voiton, mutta SSO:lla seura oli parempaa. :)
Ojamo on kohde, johon kannattaa tutustua. Sukeltaminen Ojamolla tapahtuu johdetusti, omin päin sinne ei saa lähteä sooloilemaan. Lisätietoja sukellusmahdollisuuksista ja toiminnasta Ojamolla yleensäkin löytyy Ojamo-portaalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti