maanantai 13. kesäkuuta 2011

Sunnuntaipäivä Porkkalassa

Käytiin Markon kanssa eilen Porkkalassa sukeltamassa Sundsborgilla sekä etsimässä Kalkkihylkyä eli Alkoa. Keli oli kaunis kuin morsian, aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja vienosti henkäilevä itätuuli piti huolen ettei liian kuuma päässyt tulemaan. Vene laitettiin vesille Porkkalan Merikylästä.

Tankkauspaikalla ennen lähtöä.

Sundsborgilla ei ollut poijua, mutta onneksi koordinaateilla päästiin oikeaan paikkaan. Kaikuluotain vahvisti alla olevan kohteen, jonka korkeusprofiili oli sama kuin Sundsborgilla, joten ankkuri veteen ja dekokannut narusta roikkumaan ja ei muuta kuin kamat päälle. Markolla oli taas 20-litraiset tuplapullot, jotka ovat pienessä kumpparissa tosi näppärät.

Näkyvyys oli välivedessä todella huono, siitepölyä ja mitä lie levää oli paljon. Ei se näkyvyys oleellisesti parantunut pohjallakaan, josta löytyi pelkkä ankkuri, eli ei hylkyä näköpiirissä. Laitoin spoolin kiinni ankkurikettinkiin ja lähdettiin kiertämään kehää. Löytyihän se Sundsborgin lopulta, puolen tunnin pohja-ajasta olikin jäljellä ruhtinaalliset 7 minuuttia... Ei paljon muuta kerennyt kuin käydä kääntymässä laivan päällä ja sitten pitikin jo lähteä kerimään lainia takaisin. Nousu päästiin aloittamaan aikataulun mukaan ja pidettiin dekot 9 ja 6 metrissä, yhteensä 19 minuuttia.

Pinnalla lämmiteltiin auringossa ja suoritettiin nestetankkausta. Ankkuriliinaa tuntui riittävän loputtomiin, varsinkin kun pidin nostotahtia verkkaisena ettei elimistöön kertynyt typpi alkaisi kuplimaan ja pilaamaan kaunista kesäpäivää. Ajelehdimme hissukseen kohti Mäkiluotoa miesten paistatellessa päivää. Joku nopea paattikin siellä Mäkkärin suunnalla ajeli ja kurvasi sitten kurssin kohti pikkuribiämme. Arvuuttelimme onko kyseessä merivartiosto, poliisi vai joku muu ja kohtahan se selvisi, että Tullin pojat olivat liikkeellä. Jutusteltiin niitä näitä, ohessa esiteltiin pelastusliivit (onneksi otin mukaan), vanhentunut sammutin ja olemattomat rekisteripaperit. Markolle siitä joku muistutus tuli, mutta hyvissä väleissä päästiin sitten lähtemään kohti rantaa.

Tullivene lähdössä.

Toinen dyykki tehtiin Storträskön rannalla olleelle Alkolle, tosin tällä kertaa meni biodyykin puolelle. Koordinaatit olivat Museoviraston rekisteriportaalista ja ei ainakaan ihan kohdalle osuttu. Tosin hylyn etsiminen narun kanssa ei huvittanut ja niinpä risteilimme lahtea ristiin rastiin. Hylyn osia kyllä näkyi, mutta kokonaista hylkyä ei. Isoin palanen oli yksittäinen kylkikaari, loput olivat pienempää lautaa ja parrua. Sukelluksen loppupuolella löysin jonkun onnettoman aikaa sitten hukkaaman Suunnon Finnlight -valaisimen, jonka otin mukaan pohjaa pilaamasta. Kampeloita ja kivinilkkoja näkyi muutamia, yhtä lihavaa kampelaa kävin tökkimässä ja poloinen oli joko niin laiska ettei jaksanut lähteä karkuun tai sitten oli jo valmiiksi henkitoreissaan. Kaiken kaikkiaan tämäkin oli kiva dyykki, vaikka mitään erityisempää ei vastaan tullutkaan. Lopussa jouduimme suorittamaan vielä muutaman sadan metrin pintauinnin veneelle, mutta kauniissa säässä sekään ei haitannut.

Viking Linen reitti kulkee Porkkalan saariston kauniissa maisemissa.

Läheinen tynnyrihylky oli poijutettu, ymmärtääkseni Calypson toimesta. Tuohonkin minulla oli rekisteriportaalin koordinaatit, mutta samaa pistettä ne eivät kyllä osoittaneet. Täytyy vielä vilkaista, etten ole itse hönöillyt ja ottanut koordinaatteja esim. KKJ-muodossa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti