Talvi on jo melkein ohi, mutta niin sitä vain joutui painumaan jääpeitteen alle vielä toisenkin kerran kuluvana talvena. Edellinen kertahan oli joulukuussa tuolla Kurikan suunnalla, ja eipä siinä välissä ole tullut muualla käytyä kuin pari kertaa Heinolassa.
Tällä kertaa suuntasin sukellusmobiilin keulan kohti wanhaa tuttua Melkkua. Oman perheen lisäksi autoon tuli vielä pari sukeltajaa, joten ei tarvinnut vielä istua kuin sillit suolassa vaikka JJ:kin oli takapenkin jalkatilassa. Viimeiset tienpätkät Melkulle olivat aika kuoppaista ajettavaa ja koko tieuran levyiset lätäköt olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Onneksi pehmeitä kohtia ei ollut oikeastaan missään ja matka sujuikin kommelluksitta.
Rannassa meitä oli jo odottelemassa ryhmän neljäs jäsen, joten porukka oli kasassa. Alettiin kasailemaan kamppeita pilvisessä, mutta kuivassa säässä. Laitoin tuoreet purut koneeseen ja alkutestejä tehdessäni paikalle alkoi tulla lisää autoja. Muutama dyykkaaja Hesan suunnalta oli lähtenyt kohti Hämeen kirkasvetistä pikkujärveä, onneksi tonnekin mahtuu useampi ryhmä kerrallaan. Oma ipanakin sai samanikäistä leikkiseuraa, joten mikäs sen parempaa!
Melkulla vesi oli kirkasta ja raikasta, oli oikein mukavaa sukeltaa noin hyvissä olosuhteissa. Aloitimme käymällä kuuden metrin lavalla, josta palasimme takaisin avannon edustalle ja lähdimme kohti kivipakkaa. Siellä pohja pölysi välillä oikein reippaasti kelanvetäjän treenatessa narun kieputtelun saloja, mutta onneksi sakka laskeutui suht' nopeasti. Pakalta laskeuduttiin noin 15 metriin, joka oli sovitusti myös maksimisyvyys, josta sitten käännyttiin takaisin.
Paluumatkalla narun kelaaminen ei mennytkään ihan oppikirjan mukaisesti, mutta tilanteesta selvittiin kuitenkin hienosti vaaratilanteet välttäen. Kivipakalta palatessa käytiin katsomassa vielä madeputkea sekä käytiin kiertämässä pohjalla kulkevat kiinteät opasnarut läpi.
Sukellukselle tuli mittaa himpun verran reilu tunti, vesi oli Predatorin mukaan 4 asteista ja vilu ei päässyt tulemaan. Lämpöliivi oli tosin päällä koko ajan, koska joko a) p-valve vuoti tai b) puvussa on reikä, lopputulemana oli kuitenkin märkä aluspuku.
Kuivalle maalle päästyämme oli vuorossa päivän nuotio-osuus vaimon onnistuneesti sytyttämän notskin ääressä. Tarjolla oli niin perinteistä grillimakkaraa, kuin myös lihapiirakoita, nakkeja, kurkkuviipaleita sun muita lihikseen sopivia täytteitä. Aurinkokin yritti välillä kurkistella pilvien lomasta, joten mikäpä siinä oli oleillessa.
Vaikka Melkku ei kuulukaan sukelluskohteissa omaan suosikkilistaani, puoltaa se kummasti paikkaansa hyvän sijaintinsa takia. Lyhyehkö ajomatka ja kaunis ympäristö mahdollistaa helpot koko perheen reissut, joten ehkäpä tuolla kesän aikana tulee käytyä taas useammankin kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti