maanantai 13. toukokuuta 2013

Kesäistä dyykkaamista

Viime postauksesta on mennyt parisen viikkoa ja siinä ajassa onkin kerennyt sukeltaa oikein mukavasti. On tullut käytyä Melkulla muutamaankiin otteeseen, vappuna Kaatialassa ja kerkesinpä kerran käymään merelläkin.

Kuten viime kerralla kirjoitin, niin puhe oli käydä sukeltamassa kolmen JJ-sukeltajan voimin Melkulla. Tämä suunnitelma toteutuikin ja Melkun mutapohjaa tulikin suunniteltuna sunnuntaina katseltua reilun tunnin verran Selviytyjä-Jarkon ja Repan kanssa. Ensin mentiin kivipakalle ja sitten etsittiin legendaarista kultaista tonttua. Kompassi pyöri ihan omiaan, onneksi en ollut "suunnistamassa" ja johtamassa meitä harhaan. Olen kyllä itsekin törmännyt Melkulla melko vahvoihin magneettikenttiin, jotka ovat sekoittaneet kompassin ihan kokonaan. Jotkut eivät usko näihin häiriöihin, mutta omin silmin kun on nähnyt miten kompassiruusu alkaa vaeltamaan suoraan mentäessä, niin pakko se on uskoa. Joka tapauksessa, ylös tultiin pintapoijun varassa melkein vastarannalta, eikä suinkaan ollut tarkoitus siellä nousta...

Vappuna yritettiin saada porukkaa lähtemään Kaatialaan, mutta osa oli sukeltamassa jossain muualla, ja iso osa oli juhlimassa. Käytiin sitten Markon kanssa tekemässä päivädyykki Kaatialassa. Monttu olikin aivan tyhjä, keli oli upea ja jäät olivat menneen talven muisto vaan. Näkkärit olivat jo huonontuneet, mutta silti tuli tehtyä ihan kiva sukellus.


Viime viikolla vedettiin Iso-Melkuttimella Riihimäen urheilusukeltajien peruskurssin avovedet helatorstaina ja sunnuntaina äitienpäivänä. Sää oli molemmilla kerroilla hyvä ja ihan omalla porukalla ei tarvinnut Melkulla olla. Joku oli laskenut torstaina puolenpäivä maissa paikalta peräti 17 autoa! Avovesisukellukset menivät kuitenkin hyvin huolimatta sameasta vedestä. Onnittelut kortitetuille ja kiitokset niin teoriatunneilla, kuin halli- tai avovesiharjoituksissa mukana olleille kouluttajille ja muulle organisaatiolle joka mahdollisti kurssin toteuttamisen.

Lauantaina kerettiin tekemään myös avovesikauden ensimmäinen hylkykeikkakin, kohteeksi valittiin vanha tuttu Eira. Sinnekin lähdettiin Markon kanssa kaksistaan, kun ei saatu porukkaa mukaan. Halukkaita kyllä oli, mutta mr. Murphy oli tällä kertaa päättänyt toisin... Keli oli aamusta sumuinen, enpä ollutkaan ennen merellä noin kovassa usvassa ollutkaan. Tuulta ei ollut kuin nimeksi, joten mikäs siinä oli lasketella kohti Eiraa. Kohteella seikkaili toinenkin rib-vene, olisikohan ollut Saaristomeren sukeltajat asialla. Marko sitä kysyi ja sai vastauksenkin, mutta kun tuo oma kuulo on kovin rajoittunut kahta huppua käyttäessä... Eiraa ei oltu poijutetu, mutta helpostihan se löytyi. Näkyväisyydet eivät olleet ihan parhaasta päästä, mutta sehän ei meidän sukeltamista haitannut. Vilu vaan pyrki tulemaan, vaikka vesi ei enää ihan jäistä ollutkaan ja käytössä oli lämpöliivit ja muut tekniset vekottimet. Pinnalla todettiin sumun jo vähän hälventyneen ja ankkurin takertuneen kiinni (vaikka oltiinkin katsottu sillä esteetön nousu). Kiirettä kun ei ollut, niin jäätiin makoilemaan ponttooneille ja vietettiin pinta-aikaa. Sumukin hälveni ja aurinko alkoi lämmittämään, huonomminkin olisi voinut aikaa viettää. Kun pinta-aika alkoi olemaan täynnä, Marko kokeili vielä vetää ankkuria ja niinhän se lähti kuin lähtikin kun veneellä vähän avustettiin. Ainakin tuli huilattua hyvin ennen ankkurin nostoa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti