Louhoksen reunalla puhalsi varsin syksyisen tuntuinen tuuli ja sen lisäksi satoikin. Onneksi oli lämpöinen ja kuiva auto missä saattoi vaihtaa sukellustamineisiin. Autolla pääsi muutaman metrin päähän vesirajasta, joten kamppeiden kantamista ei tarvitse murehtia. Veteen on ehkäpä helpointa mennä rantakalliolta loikkaamalla, sillä portaita kohteeseen ei ole rakennettu.
![]() |
Kiskon louhos veteenmenopaikalta. Oikealla näkyvää putkea läytetään kuulema paloautojen vesisäiliöiden täyttöön. |
Palattuamme ensimmäiseltä kierrokselta Teemu alkoi harjoittelemaan kelan käyttöä ja narun vetämistä. Mentiin suurin piirtein sama lenkki, välillä tieoffeja tehden. Kääntöpisteenä toimi tuo aiemmin mainittu pää, josta lähdimme kelailemaan takaisin alkupisteeseen. Saatuaan kelan paikoilleen Teemu alkoi raapustamaan rannesleittiin kysymystä, uitaisiinko vielä kerran kuoppa ympäri matalammassa. Sehän sopi minulle, joten kierrettiin vielä lenkki noin 16 metrissä.
Teemulla oli pulloissa ihan tavallista paikkaria ja aloittaessamme nousua noin 55 minuutin kohdalla oli Teemulla suoranousuaikaa jäljellä pari minuuttia, kun taas minulla kone näytti NDL:ksi 99 minuuttia. Diluenttia ja pukukaasuahan tuollaisella sukelluksella kuluu, kun profiiliin kuuluu nousua ja laskua, mutta sille nyt ei vaan voi mitään.
Reilun tunnin sukellus, reissuun meni aika lailla 6 tuntia. Kiskon louhos oli ihan kiva mesta käydä, mutta on tuo turhan kaukana omia "normisukelluksia" ajatellen. Mielestäni kyseinen louhos soveltuu erityisen hyvin myös aloitteleville sukeltajille helpon saavutettavuuden, juuri sopivan syvyyden ja pienen pinta-alansa takia. Tuolla jos eksyy, niin kotirantaan ei ole pitkä uintimatka mistään kohtaa lapmpea...